Virolaiset äänestävät tänään sunnuntaina parlamenttinsa eli riigikogun vaaleissa kriisien kyllästämän hallituskauden päätteeksi.
Venäjän uhka, ukrainalaispakolaiset ja suurinflaatio eivät ole kuitenkaan saaneet maata sekaisin vaan pikemminkin pönkittäneet nykyisen pääministerin Kaja Kallasin asemaa. Kallasin johtaman reformipuolueen uskotaan säilyttävän asemansa, mutta hallituksen apupuolueiden sosiaalidemokraattien ja Isänmaan heikko kannatus saattaa panna hallituskoalition uusiksi. Reformipuolueen uudeksi kumppaniksi on tarjolla vahvassa myötätuulessa oleva liberaalipuolue Eesti 200, jonka riveissä ministerin paikkaa tavoittelee suomalaistaustainen liikemies Joakim Helenius.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on lisännyt kriisissä päättäväisesti esiintyneen Kallasin suosiota. Viro on avustanut Ukrainaa kokoonsa nähden avokätisesti sekä rahalla että aseilla. Kallas on saanut ulkomailla näkyvyyttä suorasanaisena Venäjän kriitikkona samaan tapaan kuin suomalaiskollegansa Sanna Marin (sd), joka on julkisesti tunnustanut virolaisten ymmärtäneen Venäjää paremmin kuin suomalaiset.
Naapurimaiden suhteet ehtivät kiristyä koronaviruspandemian aikana, kun Suomi katkaisi lauttaliikenteen Viroon. Pientä jännitettä aiheutti myös köydenveto yhteisen lng-terminaalin sijoituspaikasta. Kiistat on kuitenkin unohdettu, sillä virolaiset ovat tyytyväisiä Suomen ja Ruotsin haluun liittyä Natoon ja edistävät parhaansa mukaan hakemuksia Naton sisällä.
Sota on lähentänyt Viroa poliittisesti Latviaan, Liettuaan ja Puolaan. Venäjän naapurimaiden katsotaan osaavan lukea Vladimir Putinin juonia paremmin kuin turhan innokkaasti rauhaa hierovien Saksan ja Ranskan. Suomea ja Ruotsia toivotaan vahvistamaan Viron turvallisuutta, kunhan se ei tarkoita brittiläisten ja amerikkalaisten sotilaiden lähtöä.
Suomessakin riittää työtä pitkän Venäjän-vastaisen rajan puolustamisessa. Suomella ei kuitenkaan ole halua eikä syytäkään sitoutua sen syvemmälle reunavaltioiden politiikkaan.
Viron vaaleihin Ukrainan sota ei ole juuri vaikuttanut, vaikka oikeistopopulistisen Ekre-puolueen linja onkin poukkoillut hämmentävästi. Puolueen perustaja Mart Helme pilkkasi taannoin Sanna Marinia kassatytöksi. Syksyllä hän sanoi toivovansa Viron pysyvän Venäjän ja Ukrainan välisessä sodassa puolueettomana. Amerikkalainen Politico-lehti väitti venäläisen palkkasotilasjärjestön Wagnerin suunnitelleen vaalivaikuttamista Ekren avulla.
Polemiikki ei näytä vaikuttaneen Ekren kannatukseen, joka on pysynyt 20 prosentin tuntumassa. Ekre on nousemassa konservatiivileirin ykköspuolueeksi ohi keskustan. Vastassa on liberaalipuolueiden ryhmä, johon kuuluvat reformipuolue, Eesti 200 -puolue ja sosiaalidemokraatit. Varsinaista vasemmistoa Virossa ei ole, eivätkä vihreät taida vieläkään ylittää äänikynnystä.
Virossa on aikaisemmin suhtauduttu pakolaisiin hyvin torjuvasti, jopa rasistisesti, mutta nyt maahan on vuodessa tullut noin 60 000 ukrainalaista pakolaista. Se on tapahtunut hämmästyttävän sulavasti, sillä tulijat ovat saaneet apua maanmiehiltään ja päässeet nopeasti töihin kiinni. Vain Ekren suunnasta on arvosteltu Viron liiallista slaavilaistumista.
Reformipuolue kalastelee kansallismielisiä kielipolitiikalla. Hallitus päätti siirtyä vuoteen 2024 mennessä pelkästään vironkieliseen opetukseen alakouluissa ja lakkauttaa venäjänkieliset koulut. Uudistusta kuitenkin vaikeuttaa kova opettajapula, johon ei näy ratkaisua, vaikka opettajat saivatkin syksyllä hulppeat palkankorotukset.
Vaaleissa ei siis olisi pulaa isoista teemoista Ukrainan sodan, pakolaisvyöryn ja jätti-inflaation keskellä, mutta ne taitavat olla vaalipuheiden aiheiksi jopa vähän liian suuria. Siksi kiistaa on käyty esimerkiksi vihreästä siirtymästä eli rohepöörestä. Hallitus haluaa sijoittaa tuulivoimaan, mutta palavaankiveen uskova Ekre taistelee tiukasti tuulimyllyjä vastaan.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.