Valko-Venäjällä minskiläisen tuomioistuimen on määrä jakaa perjantaina uusia tuomioita.
Tuomionsa saavat silloin kuulla ihmisoikeusjärjestö Vjasnan perustaja Ales Bjaljatski sekä kolme hänen kollegaansa, joista yksi on paennut maasta. Syyttäjät vaativat heille 9–12 vuoden vankeustuomioita puhtaasti poliittisin perustein.
Tällaisia tuomioistuinkäsittelyjä on täydeksi tyranniaksi muuttuneella Valko-Venäjällä koko ajan. Vjasnan kirjanpidon mukaan kymmenen miljoonan asukkaan maassa on jo 1 463 poliittista vankia. Poliittisissa tapauksissa pitkät tuomiot ovat sääntö. Siksi juuri kukaan ei odota Bjaljatskin kollegoineen saavan vapauttavia tuomioita, etenkin kun he ovat hallinnon pitkäaikaisia arvostelijoita.
Perjantain tuomionluku on kuitenkin poikkeuksellinen, sillä Bjaljatski sai viime vuonna Nobelin rauhanpalkinnon. Neuvostojohtajat eivät uskaltaneet tai kehdanneet vangita inhoamiaan ja muuten kiusaamiaan Nobel-palkinnon saajia edes 1950-luvulla. Vuoden 1975 rauhanpalkinnon saanut Andrei Saharov lähetettiin vain sisäiseen karkotukseen.
Itsevaltias Aljaksandr Lukašenkan Valko-Venäjällä tällaisia jarruja ei ole. Bjaljatski oli jo vangittuna viime lokakuussa, kun Nobel-komitea kertoi jakavansa palkinnon hänelle, ukrainalaiselle Kansalaisoikeuksien keskus -järjestölle ja venäläiselle ihmisoikeusjärjestölle Memorialille. Bjaljatski oli vangittuna myös Nobel-juhlan aikaan.
Tällä viikolla Valko-Venäjä on muutenkin paljon esillä. Oppositioaktivistit kertoivat maanantaina vaurioittaneensa lennokeilla venäläistä tutkavalvontalentokonetta. Lisäksi Minskissä jatkui näytösoikeudenkäynti, jossa maanpaossa olevat oppositiojohtajat Svjatlana Tsihanouskaja ja Pavel Latuška tuomitaan poissaolevina. Syyttäjä vaati heille 19 vuoden tuomioita.
Lännessä on seurattu myös Lukašenkan tämänviikkoista Kiinan-vierailua. Länsimaissa on herännyt huoli siitä, että Kiina saattaa olla siirtymässä tukemaan Venäjää sen Ukrainassa käymässä hyökkäyssodassa. Yhdysvallat epäilee Kiinan valmistelevan aseiden toimittamista Venäjälle.
Lukašenka on ollut lähes täysin riippuvainen Venäjästä siitä asti, kun hän syksyllä 2020 kukisti kovaotteisesti presidentinvaalien vilpistä alkaneen kansannousun. Poliittisten vankien suuri määrä on seurausta nimenomaan tästä sorrosta. Lukašenka on myös kanssasyyllinen Venäjän Ukrainassa käymään hyökkäyssotaan, sillä Venäjä käyttää Valko-Venäjän aluetta sotaansa.
Niinpä Lukašenkan Pekingin-matka tulkittiin Kiinan hiljaisena tuenosoituksena Venäjälle. Konkreettisena pelkona on, että Kiina tarjoaa aseistusta Venäjälle ”mutkan kautta”.
Huolet ovat perusteltuja, mutta Valko-Venäjällä on myös vanhastaan tiiviit suhteet Kiinaan. Lukašenka kehitti niitä vuosia saadakseen ulkopoliittista ja taloudellista liikkumatilaa sekä etäisyyttä Venäjään. Hän joutui tosin pettymään suurhyökkäyksen katkaistua kauppasuhteita länteen ja Ukrainaan. Valko-Venäjän talous joutui entistä pahempiin ongelmiin, kun Kiina ei tarjonnut merkittävää apua. Venäjäkään ei auttanut – osin, koska se ei voinut, mutta ennen muuta siksi, ettei sen enää tarvinnut. Valko-Venäjä oli jo niin tiukasti Venäjän lieassa.
Kiinan-matka oli siis myös Lukašenkan kerjuureissu, mikä ei sulje pois mitään muita tarkoitusperiä. Asekauppa ei ole lainkaan vierasta Lukašenkalle.
Lukašenkan alamaisiinsa kohdistuvaa sortoa ei saa unohtaa.
Lännen vaikutusmahdollisuudet Lukašenkaan ovat rajalliset. Hänelle on kuitenkin tehtävä selväksi, että Ales Bjaljatskiin kohdistuva vaino on lopetettava. Bjaljatskin vapauttaminen vankilasta on siinä vain ensimmäinen askel.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.