Suomen tulevalla hallituksella on edessään ratkaisun hetket ilmastopolitiikassa. Tavoitteena on hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä, mutta sen saavuttamiseen tarvitaan nykyistä jämäkämpiä toimia. Fossiiliset päästöt ovat vähenemässä jopa ennakoitua nopeammin, mutta päästövähennykset eivät riitä. Lisäksi tarvitaan metsien hiilinielujen vahvistamista.
Ilmastonmuutosta hillitsevät nielut ovat Suomen ilmastopolitiikan kohtalonkysymys, sillä hiilineutraaliustavoite tukeutuu vahvasti juuri niihin.
Tukijalka kuitenkin horjuu pahasti, sillä maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön hiilinielut ovat romahtaneet. Erityisesti metsien hiilinielu on heikentynyt kymmenen viime vuoden aikana merkittävästi. Metsät eivät sidokaan yhtä paljon hiiltä kuin aikaisemmin. Syitä ovat muun muassa korkealla tasolla pysyneet metsänhakkuut ja metsien kasvun hidastuminen.
Päästöjen ja hiilinielujen välinen kuilu on kurottava pikaisesti kuntoon, jos Suomi aikoo olla suunnannäyttäjä ilmastopolitiikassa.
Hiilinielujen pelastaminen on ennen kaikkea poliittinen kysymys. Kyse on siitä, minkälaisia toimia tuetaan. Metsien käyttö ja hakkuutasot ovat herkkiä aiheita, ja syviä erimielisyyksiä on varsinkin vihreiden ja keskustan välillä.
Vaikka ympäristö- ja ilmastokysymykset ovat olleet nykyisen Sanna Marinin (sd) hallituksen kaudella vahvasti esillä, lisätoimia hiilinielujen vahvistamiseksi on lykätty kerta toisensa jälkeen. Ne jäävät tulevan hallituksen varaan.
Hallitus on silti tehnyt isoja päätöksiä. Sellaisia ovat muun muassa ilmastolaki ja luonnonsuojelulaki sekä luonnonsuojelun määrärahojen korottaminen lähes kaksinkertaisiksi.
”Keinoja on, mutta ne vaativat muutoksia maankäyttöön.
Ilmastolaki velvoittaa pitämään kiinni hiilineutraaliustavoitteesta ja korjaamaan suuntaa, jos toimet eivät ole riittäviä. Asiaa punnitaan vielä tänä keväänä korkeimmassa hallinto-oikeudessa, kun se käsittelee ympäristöjärjestöjen tekemää valitusta valtioneuvoston ilmastotoimista.
Luonnonsuojelulaki puolestaan sisältää merkittäviä parannuksia vanhaan lakiin, joskin lain sisältö muuttui matkalla hallituksesta eduskuntaan.
Tulevalle hallitukselle jää vielä paljon tehtävää aina metsälain uudistamisesta luontokadon pysäyttämiseen ja ilmastopolitiikassa hiilinielujen pelastamiseen. Keinoja on, mutta ne vaativat muutoksia maankäyttöön.
Luonnonvarakeskus on laskenut, että merkittävimmät ja nopeimmat päästövähennykset saataisiin muuttamalla turvepeltojen viljelykäytäntöjä sekä hillitsemällä metsien raivaamista pelloiksi ja rakennetuksi maaksi.
Suomen ilmastopaneelin mukaan kustannustehokkaimpia keinoja vähentää päästöjä ja vahvistaa hiilinieluja ovat maankäytön muutosmaksu, turvepeltojen vettäminen ja hakkuiden supistaminen. Muutosmaksu määrättäisiin metsämaan raivaamisesta rakentamiseen. Metsäkatoa tulisi minimoida tekemällä pellonraivaus luvanvaraiseksi.
Ehdotukset ovat kannatettavia. Hiilelle tarvitaan hinta, jotta markkinamekanismit saadaan tukemaan hiilensidontaa.
Tarvitaan myös kannustimia. Metsätalouden tukijärjestelmiä pitää muuttaa niin, että metsänomistajille maksettavat tuet edistävät ilmastotoimia ja metsäluonnon hoitoa yhtä lailla kuin puuntuotannon lisäämistä. Nyt vain 1–2 prosenttia metsätalouden suorista tuista ohjataan luonnonhoitoon.
Suunnanmuutos metsäpolitiikassa on joka tapauksessa tarpeen, eikä pikkusäätö enää riitä. Tarvitaan rakenteellisia muutoksia. Metsät ovat tärkeä osa Suomen taloutta, ja vihreä siirtymä tuo liiketoimintamahdollisuuksia.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.