Aukko maapalloa ultraviolettisäteilyltä suojaavassa otsonikerroksessa oli iso uutinen 1980-luvun lopulla. Aukko oli yhteydessä ihosyöpiin sekä miljoonien ihmisten arkeen: hiuksiin, kainaloihin ja jääkaappeihin.
Aerosolien – kuten hiuslakkojen ja deodoranttien – ponnekaasuissa sekä kylmälaitteiden jäähdytyksessä käytettiin vaarallisia CFC-yhdisteitä eli freoneja. Juuri ne tuhosivat yläilmakehän otsonia.
Kansainvälinen yhteisö heräsi. Vuonna 1987 solmittiin Montrealissa sopimus, joka kielsi freonit. Jääkaapit vaihdettiin uusiin ja deodorantit vaihdettiin roll on -pulloihin. Suihkepulloja paheksuttiin.
Montrealin pöytäkirja osoittautui ympäristönsuojelun menestystarinaksi. Maailma välttyi laajamittaiselta otsonikadolta, kun otsonikerros alkoi hitaasti palautua ennalleen.
Kylmäaineiden korvaajista on kuitenkin tullut uusi ongelma, sillä klooratut kemikaalit on korvattu aineilla, joiden ympäristövaikutuksia ei ole tunnettu tarkasti. Esimerkiksi autojen ilmastointilaitteista, suurista lämpöpumpuista sekä joistain kylmä- ja ilmastointilaitteista karkaa ilmaan kaasuja, jotka hajoavat myrkyllisiksi ”ikuisuuskemikaaleiksi”, fluoratuiksi PFAS-yhdisteiksi. Ilmasta aineet päätyvät ympäristöön ja ennen pitkää myös ruokaan, esimerkiksi kalaan ja kananmuniin. Yhdisteet ovat terveydelle vaarallisia, sillä niiden on todettu heikentävän immuunipuolustusta.
Energiamurroksen myötä erityisesti lämpöpumppujen määrä kasvaa valtavasti lähivuosikymmeninä. Vaarana on, että myös ympäristön myrkkykertymä kasvaa. Hyvää on se, että kotien pienten ilmalämpöpumppujen kylmäaine ei tiettävästi hajoa PFAS-yhdisteiksi ja että luonnollisiakin vaihtoehtoja on olemassa. Niihin on siirryttävä aina, kun se on mahdollista.
Energiamurros on tehtävä kemikaaliturvallisesti. Enää ei voida sanoa, että aineiden vaikutuksia ei tunnettu.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.