Valtiovarainministeriö julkaisi maanantaina omat listansa mahdollisista leikkauksista ja veronkorotuksista, joiden pohjalta seuraava hallitus voisi aloittaa velkaantuneen valtiontalouden tasapainottamisen.
Nämä ministeriön meno- ja rakennekartoitukseksi ja verokartoitukseksi kutsumat listat olivat jatkoa sen joulukuiselle suositukselle, että julkista taloutta vahvistettaisiin vähintään yhdeksällä miljardilla eurolla kahden seuraavan vaalikauden aikana. Niistä ensi hallituskaudella pitäisi jyvittää kuusi miljardia.
Listat ovat myös vakiintunut tapa, sillä valtiovarainministeriö on julkaissut vastaavanlaisia kommentteja vuoden 1991 vaaleista lähtien. Erityisen hyvin moni muistaa 1990-luvulta silloisen budjettipäällikön Raimo Sailaksen kuuluisat leikkauslistat, joista Paavo Lipposen (sd) ensimmäinen hallitus toteutti ison osan.
Nyt ministeriö kuitenkin korosti useaan otteeseen, ettei kyse ole valmiista leikkauslistasta, jonka voisi toteuttaa sellaisenaan. Ministeriö haluaa antaa eväitä vaalikentille ja julkiseen talouskeskusteluun, mutta selvästi myös herätellä kansalaisia tiukkoihin aikoihin.
Otsikoihin leikkaus- ja veronkorotusehdotukset tietenkin nousivat, sillä valtiovarainministeriön puheenvuoroilla on merkittävä vaikutus, kun poliitikot vaalien jälkeen tekevät leikkauslistoja. Nopeasti huomattiin, että ministeriön luettelemista säästökohteista suurimpia yksittäisiä muutoksia olivat esimerkiksi alennettujen arvonlisäverokantojen korottaminen sekä työeläkkeisiin ja muihin sosiaalietuuksiin tehtävät indeksileikkaukset. Seurauksena olisi muun muassa elintarvikkeiden ja lääkkeiden hintojen nousua sekä eläkkeiden korotusten peruuttamista.
Mukana oli siis useita poliittisesti vaikeita kysymyksiä, mikä ministeriössä tiedettiin.
Poliitikot kiittelivät valtiovarainministeriön työtä, mutta suurimmat puolueet näyttivät kannattavan listalta lähinnä jo itse aiemmin esittämiään asioita. Ne eivät innostuneet ministeriön listan suurimmista säästökohteista, eivätkä myöskään koulutussäästöistä. Silti poliitikot löytävät listan todennäköisesti edestään.
Suomen julkinen talous on kroonisesti velkaantunut: julkiset menot näyttävät jääneen pysyvästi tuloja korkeammalle tasolle, kun poliitikot ovat olleet haluttomia puuttumaan vakiintuneisiin rakenteisiin. Menot ovat tuloja niin paljon suuremmat, ettei edes yllättävä talouskasvu riitä kuromaan eroa umpeen. Siksi julkista taloutta on vahvistettava seuraavalla hallituskaudella.
”Ministeriö korosti, ettei kyse ole valmiista leikkauslistasta.
Useimmat poliitikot tunnistavat nämä tosiasiat. Ratkaisukeinot kuitenkin eroavat. Kokoomus on jo ilmoittanut pitävänsä kynnyskysymyksenä sitä, että hallituskumppanit sitoutuvat valtiovarainministeriön sopeutustavoitteisiin. Kokoomus ei innostu veronkorotuksista, mutta sillä on omia ehdotuksia säästöistä. Sdp ei löydä juuri leikattavaa, vaan puhuu ”verotuksen keinoista”. Perussuomalaiset on ehdottanut säästöjä, mutta monet niistä kohdistuvat asioihin, joita muut isot puolueet pitävät tärkeinä.
Hallitusneuvotteluista tulee vaikeat. Jokin tai kaikki puolueet joutuvat perumaan lupauksiaan. Se kuuluu asiaan, kunhan välttämätön sopeuttamisurakka saadaan käyntiin.
Valtiovarainministeriön lista on toki kamreerimainen, eikä kaikkia säästöjen vaikutuksia ole huomioitu. Lisäksi budjettipäällikkö Mika Niemelä letkautti suotta poliitikoille kiitokset ”miljardeista motivaatiosyistä”.
Silti ministeriö on tehnyt tärkeän työn, jonka avulla myös äänestäjät saavat sekä realistisen kuvan julkisen talouden sopeutustarpeesta että käsityksen mittakaavoista. Edessä on isoja päätöksiä, joista on syytä keskustella jo nyt.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.