Kuntien ja hyvinvointialueiden tämän ja ensi vuoden palkankorotuksista päästiin viikonvaihteessa sopuun. Jo syksyllä oli sovittu, että kunta-alalle tulevat sekä tänä että ensi vuonna vähintään 1,9 prosentin palkankorotukset.
Sopimuksessa oli niin sanottu perälautakirjaus, jolla kuntien palkat sidottiin teknologiateollisuuden, kemian perusteollisuuden ja kuorma-autoalan palkankorotuksiin.
Kun perälautakirjauksesta viime vuonna sovittiin, kukaan tuskin arvasi nykyistä inflaatiovauhtia ja sitä, miten suuriksi palkankorotukset nousevat. Siksi kuntien ja hyvinvointialueiden henkilöstön palkkoja pitää korottaa jo aiemmin luvattujen korotusten päälle vielä hieman lisää, noin prosenttiyksikön verran kumpanakin vuonna. Myös kunta- ja hyvinvointialueilla maksetaan tänä vuonna kertaerä.
Perälautakirjauksen laskeminen meni vähän pitkäksi, koska yksikään kolmesta verrokkialasta ei ollut päässyt sopimukseen määräaikaan eli tammikuun loppuun mennessä. Kunta-alan järjestöjen mielestä olennaista kuitenkin oli, mihin perälautakirjauksella oli pyritty.
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (KT) viime kesänä sopima palkkaratkaisu on herättänyt Elinkeinoelämän keskusliitossa (EK) suuttumusta. Luvattiinhan siinä kuntien ja hyvinvointialueiden palkollisille viisivuotinen palkkaohjelma, joka takaa sopimuksessa mukana oleville joka vuosi noin prosenttiyksikön verran paremmat korotukset kuin vientialoilla.
Kuntien ja hyvinvointialueiden sopimus horjuttikin vakavasti muutaman vuoden käytössä ollutta vientivetoista palkkamallia: kunta-ala sopi korotuksistaan ennen vientiteollisuutta ja sopi lisäksi, että kunta-ala saa palkkaohjelmallaan enemmän kuin vientiteollisuuden työntekijät.
Sopimus jäädytti EK:n ja KT:n välit. KT:n toimitusjohtaja Markku Jalonen on tuskin vieläkään toivottu vieras Etelärannan työnantajalinnakkeessa. Myös palkansaajien keskusjärjestöissä välit julkisen ja yksityisen sektorin liittojen välillä ovat tulehtuneet.
”Hoitajaliitot ovat jatkaneet mielikuvamarkkinointia.
Lisää sotkua aiheuttivat hoitoalan järjestöt Tehy ja Super, jotka irtautuivat muiden kunta-alan järjestöjen rintamasta ja neuvottelivat oman sopimuksen. Kaiken lisäksi liitot markkinoivat ajatusta, että ne olisivat saaneet ihan oman palkkaohjelman, jonka ansiosta hoitajat saavat muita suuremmat korotukset.
Hoitajaliitot jättivät sanomatta, että palkkakehityksestä suuri osa johtuu hyvinvointialueiden perustamisesta: eri hyvinvointialueiden palkkataso pitää harmonisoida kalleimman alueen palkkatason mukaiseksi. Eli ne rahat olisivat tulleet joka tapauksessa, kenties ilman lakkojakin.
Hoitajaliitot ovat jatkaneet mielikuvamarkkinointia vielä kuntien tuoreen sopimuksen jälkeenkin. Liittojen mielestä hoitajat saavat lähivuosina lähes kaksinkertaiset korotukset vientialoihin verrattuna.
Kunta- ja hyvinvointialueiden sopimukset ovat kolmivuotisia eli pidempiä kuin yksityisellä puolella tai valtiolla. Pitkästä työrauhasta työnantaja on yleensä valmis maksamaan vähän enemmän. Pitkäkestoinen kunta-alan työrauha onkin parasta, mitä tällä neuvottelukierroksella on saatu aikaan.
Koko ruljanssi olisi voitu välttää, jos työnantajaliitot olisivat suostuneet kaksivuotisiin työehtosopimuksiin runsas vuosi sitten. Työnantajien mielestä näkymät olivat kuitenkin silloin sen verran sumuiset, että työnantajat halusivat yhden vuoden sopimuksen vuoden lisäoptiolla. Optiovuodesta neuvoteltiin viime syksynä jonkin aikaa, mutta lopulta kai kaikki alat jättivät option käyttämättä.
Tuskin työnantajaleirissäkään on sellaista oraakkelia, joka olisi vuosi sitten osannut ennustaa, millaisen inflaation oloissa elettiin viime vuoden lopulla ja eletään vieläkin. Toivottavasti inflaatio tästä rauhoittuu.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.