Elokuvissa ja tv-sarjoissa riittää tosipohjaisia, usein yhdysvaltalaisia sankarijournalisteja.
Tiedättehän: Alan J. Pakulan Presidentin miehet, Steven Spielbergin Post, Tom McCarthyn Spotlight ja uusimpana Hilary Swankin tähdittämä tv-sarja Alaska Daily.
Suomessa vuoden journalistisena tekona palkittiin tällä viikolla raportointi Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Ulkomaantoimittajien yhdistys aikoo lahjoittaa palkinnon ukrainalaisille toimittajille.
Sankareita riittää heissäkin, ja aineksia elokuviin asti.
On myös elokuvia, joissa sortajaa edustavan median journalisti ryhtyykin toimimaan totuuden paljastamiseksi. Etelä-Afrikan apartheidia kuvaava Huuto vapaudelle (1987) on tunnettu esimerkki.
Se tuo mieleen myös Venäjän nykyiset sankarijournalistit.
Novaja Gazetan päätoimittaja Dmitri Muratov saikin jo Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2021. Nyt lehti on maanpaossa, samoin kymmenkunta muuta ihailtavaa venäläismediaa Meduzasta Mediazonaan.
Vladimir Putinin Venäjä blokkaa minkä voi, ja liian harva näistä lähteistä kiinnostuu. Mutta vpn-yhteydellä venäläiset voivat saada tietoja myös Venäjän vankiloissa viruvista oppositioaktivisteista. Heihin kuuluu journalististakin taustaa omaavia vaikuttajia, kuten Vladimir Kara-Murza ja Ilja Jašin.
Tiedonvälityksestä tuomittujen venäläisten määrä kasvaa jatkuvasti.
Maria Ponomarenko kertoi Mariupolin tuhoista ja tuomittiin muutama viikko sitten kuudeksi vuodeksi vankeuteen.
Andrei Novašov selvisi tällä viikolla kahdeksan kuukauden pakkotyötuomiolla kirjoitettuaan hyökkäyksestä. Tuomiosta voi vielä valittaa.
Venäjän johdolta lipsahtelee jo sota-sanan käyttöä ”sotilaallisesta erityisoperaatiosta”, mutta journalisteja saman sanan käytöstä rangaistaan. Helmikuun lopulla Julia Starostina sai tämän vuoksi sakot.
Tuomion saanee poissaolevana myös 24-vuotias Vladimir Romanenko, joka uskalsi julkaista kymmenkunta sodanvastaista verkkoartikkelia suuressa Komsomolskaja Pravdassa ollessaan etätöissä ulkomailla. Artikkelit poistettiin noin kymmenessä minuutissa.
Ehkä joku rohkea ujuttaa totuuksia vielä Putinin suosikkilehden printtipainokseenkin.
Silloin voi Kremlissä mennä aamukahvi väärään kurkkuun.
Lue lisää: Meduza: Putinin suosikkilehti julkaisi verkkosivuillaan kymmenkunta sodanvastaista artikkelia
Samalla voisi muistaa, että kaikki venäjänkielinen kirjallisuus ei ole isovenäläistä imperialismia.
Yle kertoi viime viikolla, että suurhyökkäyksen tuominnut Suomi-Venäjä-seura sai ”ristiriitaisen” ja ”jopa tyrmistyneen vastaanoton” tarjotessaan kirjastoille näyttelyä venäjänkielisistä kirjailijoista.
Näin kävi, vaikka mukana oli niinkin kova oppositiohahmo kuin valkovenäläinen Nobel-voittaja Svetlana Aleksijevitš. Useat muutkin näyttelyn kirjailijat ovat tuominneet Venäjän suurhyökkäyksen. Ainoa sotaa julkisesti kannattanut kirjailija Sergei Lukjanenko poistettiin näyttelystä.
Mitä sitten, voi toki kysyä. Itsekin perehdyn nyt mieluummin Venäjän tuhoamisyritysten kohteena olevaan loistavaan ukrainalaiskulttuuriin kuin kertailen ihailemiani venäläiskulttuurin klassikkoja.
Lue lisää: Venäjä ryöstää ja tuhoaa Ukrainan aarteita
Silti Putinia kritisoivia venäläisiä ei kannata jättää huomiotta vain siksi, että he ovat osa venäläisyyttä.
”Refleksinomaiset ratkaisut, jossa kaikki venäläisyys kielletään, ovat näköalattomia ja typeriä”, muistuttaa Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila.
”Tietysti Putinin politiikan katastrofaalisuus tuottaa kaikille venäläisille mainehaitan, mutta ainoa kestävämpi tie Venäjälle on nykylinjan hylkääminen.”
”Suomi-Venäjä-seuran tarjous herätti tyrmistystä.
Siksi rohkein osa nykylinjan hylkäävistä venäläisistä voisi ansaita sankaritarinoita.
Vaikka yksi tärkeä elementti puuttuu.
Tosipohjaiset anglosaksiset klassikot, kuten Presidentin miehet ja Spotlight, muistuttivat, että journalismi pystyy korjaamaan asioita.
Elokuvilla oli siis ainakin osittain onnellinen loppu.
Sellainen loppu on vielä kaukana, vaikka suurhyökkäyksen alla kärsivät ukrainalaiset ja sortokoneistonsa ahdistamat venäläiset sitä toivovat.
Mutta se ei tarkoita, etteikö onnellisesta lopusta saisi unelmoida.
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja.
Lue lisää: Venäjältä paennut päätoimittaja Sergei Smirnov kertoo, miksi Venäjä häviää tämän sodan
Lue lisää: Silmät ovat Venäjällä auki, koska avautuvat suut?
Lue lisää: ”Venäjän valopäät” tekevät sodan hinnasta ennakoimattoman
Lue lisää: ”Haluatko kuulla, kun laulan äidistä?” kysyy tyttö, joka ei ole enää kuullut äidistään
Oikaisu klo 22.10: All the President’s Men -elokuvan suomenkielinen nimi on Presidentin miehet, ei Kaikki presidentin miehet, kuten jutussa aiemmin luki.