Merentutkimusalus Aranda palasi vuotuiselta talvimatkaltaan ja toi terveiset Itämeren syvänteistä. Suomenlahden kohdalla viesti on karu: pintakerroksessa mitattiin ennätysmäärä rehevöittävää ja kesäisiä sinileväkukintoja voimistavaa fosforia. Pohjanläheiset virtaukset ovat työntäneet Itämeren pääaltaan hapetonta ja hyvin fosforipitoista syvävettä pitkälle Suomenlahteen, ja talvimyrskyt ovat sekoittaneet fosforin koko vesimassaan.
Itämeren pääaltaan heikko tila ja syväveden virtausten mukana tuleva ravinnekuormitus hidastaa Suomenlahden elpymistä, vaikka maalta tuleva lasti on keventynyt merkittävästi.
Ulkoista kuormitusta Suomenlahteen tulee asutuksesta ja teollisuudesta sekä maataloudesta. Pistekuormitusta on Suomessa vähennetty 1970-luvulta lähtien niin, että se on enää murto-osa aiemmista huippuvuosista. Silloin kaupungit ja teollisuus laskivat jätevetensä puhdistamattomina tai heikosti käsiteltyinä suoraan rannikkovesiin.
Esimerkiksi Helsingissä oli vielä 1970-luvulla tusina pientä puhdistamoa, jotka purkivat jätevedet mataliin lahtiin. Ne rehevöityivät pahoin. 1990-luvulla valmistunut Viikinmäen keskuspuhdistamo käsittelee nykyisin tehokkaasti lähes miljoonan ihmisen jätevedet, ja se näkyy rantavesien laadun parantumisena. Teollisuuden jätevesikuormituksen aleneminen puolestaan näkyy erityisesti metsäteollisuuspaikkakunnilla, kuten Kotkassa.
Tällä vuosituhannella suurimmat päästövähennykset on tehty Venäjän puolella. Pietarin jätevesien tehostunut puhdistus ja lannoitetehtaan jättimäisen fosforivuodon tukkiminen Laukaanjoella ovat vähentäneet Suomenlahden fosforikuormitusta 60 prosenttia. Näiden toteutettujen ympäristöhankkeiden tilannetta ei Venäjän hyökkäyssodan vuoksi pystytä tällä hetkellä arvioimaan.
Koko Itämeren ulkoinen fosforikuorma on alentunut 1980-luvun huipusta noin 60 prosenttia. Saavutus on huikea, vaikka ulappavesien ravinnepitoisuuksissa ja levämäärissä käännettä ei vielä havaita. Itämeressä fosforin poistuminen kierrosta kestää puoli vuosisataa.
Tutkijat ovat kuitenkin toiveikkaita: Itämeren fosforivarasto on jo hienoisessa laskusuunnassa. Syvänteiden hapettomuus on myös saavuttanut tason, josta se ei voi enää juuri huonontua. Arvioidaankin, että rehevöityminen alkaa vähentyä lähivuosikymmenien aikana.
”Syvänteiden hapettomuus ei voi enää huonontua.
Edessä sarastavat valopilkut eivät kuitenkaan tarkoita, että 50 vuotta sitten aloitetut vesiensuojelutoimet voidaan lopettaa. Suomen rannikkovedet ovat edelleen pääosin vain tyydyttävässä tai välttävässä kunnossa, ja niiden hyvän tilan saavuttamiseen on vielä pitkä matka.
Tavoitteena oli alun perin vuosi 2015 ja nyt vuosi 2027, mutta siihenkään mennessä hyvää tilaa ei Suomen ympäristökeskuksen mukaan saavuteta.
Kun yksittäiset päästölähteet kaupungeissa ja teollisuudessa on saatu kuntoon, hajakuormituksen ja eritoten maa- ja metsätalouden rooli on korostunut. Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman mukaan fosforin hajakuormitus ei ole vähentynyt yhdelläkään Suomen merialueella vuoden 1995 jälkeen.
Ilmastonmuutos lisää rannikkovesien suojelun tarvetta, sillä leutojen talvien vesisateet huuhtovat yhä enemmän ravinteita sulilta pelloilta. Arandan nyt avomereltä mittaamiin fosforiennätyksiin tämän talven isoilla fosforivalumilla ei kuitenkaan ole osuutta.
Kotimaisella kuormituksella on suuri merkitys etenkin sisempien rannikkovesien tilaan. Siksi maalta ja ilmasta tulevaa ravinnekuormitusta tulee edelleen vähentää. Toimia tarvitaan koko valuma-alueella, myös sisävesissä ja mereen laskevissa joissa.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.