Eduskuntavaaleihin on tasan kolme viikkoa ja ennakkoäänestyksen alkamiseen kymmenen päivää, mutta vaalikamppailu alkaa vasta ottaa kierroksia.
Kampanjoinnin tähänastiseen laimeuteen vaikuttaa todennäköisesti yleinen tilanne. Venäjän hyökkäyssodan, inflaation, ilmasto- ja luontokriisin, valtion velkaantumisen, taantuman ja huoltosuhteen pysyvän heikkenemisen vuoksi optimistisimmatkin lausunnot ovat sävyltään lohduttavia. Hyvin meidän käy! Suomi pärjää kyllä!
On vaikea käydä innostavia kampanjoita ja luvata parempaa huomista, kun yleistunnelma on synkkä.
Edessä on kuitenkin tiukka kisa, sillä kolme suosituinta puoluetta eli kokoomus, perussuomalaiset ja Sdp ovat kannatusmittauksissa lähellä toisiaan. Jokainen niistä pyrkii voittoa tavoitellessaan määrittämään poliittisen keskustelun agendan.
Kokoomus haluaa pitää julkisen talouden tasapainottamisen ja julkisten menojen leikkaustarpeen vaalikeskustelun keskiössä. Siinä on järkeä myös vaalitaktisesti, sillä kansalaiset ovat huolissaan valtion velkaantumisesta ja pitävät kokoomusta talouspuolueena. Silti kovina aikoinakin äänestäjät haluaisivat kuulla myös vähän toivoa. Kokoomus ei näytä olevan valmis niin isoihin leikkauksiin kuin vihjaa, mutta sen viestissä toivo liittyy veronkevennyksiin. Sulaneen kannatuksen perusteella se ei riitä laajaan intoon.
Sdp puolestaan yrittää tarjota kaunista ja hyvää lupaamalla lisää ja parempia palveluita. Leikattavaa puolue ei sen sijaan ole löytää mistään. Sdp:n puheenjohtajan, pääministeri Sanna Marinin selvin päämäärä onkin kuvata vaalit valintana Sdp:n ja kokoomuksen välillä. Hän luottaa karismaansa, mutta ilmeisesti myös uskoo, etteivät ihmiset mieti julkista taloutta.
Perussuomalaiset tietävät loppukirinsä edellyttävän ihmisten laajaa ärtymistä johonkin. Helsinkiläisessä koulussa tällä viikolla tapahtunut puukotus ja Helsingin poliisin tutkittavana oleva laaja katujengeihin liittyvä rikoskokonaisuus ovat juuri sellaisia asioita, joilla populistipuolue mielellään ratsastaa.
Muut puolueet uhkaavat jäädä tässä tilanteessa varjoon, vaikka ne yrittävät sitä kaikin keinon välttää. Se näkyy räväköinä kommentteina, joilla muutkin puheenjohtajat saavat hetkeksi julkisuutta. Tällainen oli keskustan puheenjohtajan Annika Saarikon ilmoitus, ettei puolueelle käy nykyisen hallituspohjan jatko. Se toi hallitusspekulaatioihin uutta virtaa.
Äänestäjälle tilanne on hämmentävä. Tiukka kisa koventaa väistämättä poliitikkojen äänenpainoja. Puolueet tuntuvatkin tähän mennessä lähinnä listanneen hallitusvaihtoehtoja, jotka niille eivät missään nimessä sovi. Lisäksi on lueteltu tiukkoja ehtoja hallitusneuvotteluille.
Hallitus on muodostettava näidenkin vaalien jälkeen. Jokin tai todennäköisesti kaikki tulevat hallituspuolueet joutuvat syömään vaalilupauksiaan. Siitä kuullaan aikanaan pilkkaa, mutta on hyvä, että puolueet kertovat vaalien alla myös pidemmän ajan visioitaan Suomesta. Sellaisiahan monet vaalilupauksiksi kutsutut tiivistykset lopulta ovat. Ideologiat ohjaavat politiikkaa, joten niiden on hyvä näkyä myös vaaleissa.
Monipuoluehallitusten maassa vaalilupausten on oltava hiukan epämääräisiä, jotta kompromisseille perustuva hallitus voidaan aikanaan muodostaa. Samasta syystä vaalikiistoissa ei pitäisi lyödä liian syviä haavoja. Ne myrkyttävät puolueiden suhteita helposti pitkäksi aikaa, pahimmillaan koko vaalikaudeksi.
Kun tilanne on näin tiukka, vaalipiirien viimeisillä paikoilla on lopputulokseen iso merkitys.
Niinpä ratkaisevaa voi esimerkiksi olla, tuoko Marinin suosio Sdp:lle lisäpaikan Pirkanmaalta, onko kokoomuksen lista Uudellamaalla riittävän vahva tuomaan kaksi lisäpaikkaa tai saako puolue Helsingistä yhden edustajan lisää, pystyvätkö perussuomalaiset nostamaan paikkalukuaan Hämeessä tai yltääkö keskusta johonkin paikalliseen torjuntavoittoon.
Kamppailu jatkuu ihan loppuun asti.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.