Työmarkkinoiden keskusjärjestöt valmistautuvat taas eläkeuudistukseen ensi vaalikauden aikana. Edelliset suuret uudistukset tulivat voimaan vuosina 2005 ja 2017.
Järjestöt ovat jo sopineet kirjauksesta, jota tarjotaan seuraavan hallituksen ohjelmaan. Kirjauksella onkin erittäin hyvät mahdollisuudet päätyä hallitusohjelmaan aivan riippumatta hallituksen kokoonpanosta.
Kaksi edellistä suurta eläkeuudistusta valmisteltiin hallituksen, työnantajien ja palkansaajajärjestöjen kolmikantaisissa neuvotteluissa. Vaikka Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on lopettanut keskitetyistä tuloratkaisuista sopimisen jo monta vuotta sitten, työmarkkinoiden keskusjärjestöille löytyy siis edelleen tehtäviä.
Nimenomaan eläkeuudistukset kuuluvat keskusjärjestöjen rooliin, sillä suuremmalla porukalla uudistuksia tuskin saataisiin edes aikaan.
Tämän vuosituhannen eläkeuudistukset todistavat, että kolmikanta – hallitus, työnantajat ja palkansaajat – on nimenomaan eläkkeisiin liittyvissä kysymyksissä osoittanut toimivuutensa. Tapana on ollut, että poliitikot eivät puutu eläkejärjestelmään tehtävistä muutoksista työmarkkinajärjestöjen kesken neuvoteltuun tulokseen. Työmarkkinajärjestöillä on vankka edustus myös työeläkeyhtiöiden hallinnoissa. Siksi järjestöillä on eläkeasioissa vankempi asiantuntemus kuin rivikansanedustajilla.
Elinkeinoelämän keskusliiton ja palkansaajajärjestöjen välit eivät tosin ole nyt niin hyvässä kunnossa kuin kahden aiemman eläkeuudistuksen aikaan. Keskeinen syy tähän on EK:n vetäytyminen keskitetyistä tuloratkaisuista.
Tämänkertaiselle uudistukselle on tarvetta, koska syntyvyys Suomessa on laskenut jyrkemmin kuin mihin edellistä vuoden 2017 uudistusta tehtäessä osattiin varautua.
On yleinen harhaluulo, että jokainen olisi maksanut työuransa aikana perityillä eläkemaksuilla eläkkeensä itse. Suuri osa perityistä maksuista menee nykyisten eläkkeiden maksamiseen ja loput eläkeyhtiöt sijoittavat. Sijoitusten tuotoilla ne sitten maksavat osan eläkkeistä. Järjestelmä on niin sanotusti osittain rahastoiva.
Eläkejärjestelmässä järeitä keinoja ovat eläkeiän nosto, maksujen nosto, etuuksien eli maksettavien eläkkeiden pienentäminen sekä sijoitusten riskipitoisuuden ja sen myötä pidemmällä aikavälillä sijoitustuottojen kasvattaminen.
”Kolmikanta toimii eläkkeisiin liittyvissä kysymyksissä.
Palkansaajaliitot tuomitsevat jyrkästi eläkkeiden pienentämisen ja EK maksujen kasvattamisen. Maksujen nostoon kohdistuu kyllä paineita, mutta juuri sitä yritetään hillitä. Kohotetut eläkemaksut kasvattaisivat verokiilaa ja heikentäisivät työllistämismahdollisuuksia. Eläkeiän nostokin on vuoden 2017 uudistuksen jäljiltä hieman kesken.
Sijoitusten riskin – ja potentiaalisen tuoton – kasvattaminen vaikuttaa keinolta, jota vastustetaan vähiten palkansaajien ja työnantajien järjestöissä. Eläkevaroja on sijoitettu muun muassa osakkeisiin ja kiinteistöihin. Tähän asti työeläkeyhtiöiden tuotot ovat kasvaneet suorastaan kiitettävästi, mutta viime vuosi pörssissä käänsi suunnan ainakin väliaikaisesti, ja eläkeyhtiöiden pörssisijoitukset ovat kehittyneet hyvin heikosti. Joka tapauksessa riittävän pitkällä aikavälillä osakkeisiin sijoittamalla sijoitukselle saa parhaan tuoton.
Eläkejärjestelmä muuttuu varsin hitaasti. Esimerkiksi vuonna 2005 voimaan tullutta uudistusta valmisteltiin vuosikausia. Samoin silloisen pääministerin Matti Vanhasen (kesk) ”Rukan lumilla” kevättalvella 2009 saama idea eläkeiän nostosta tuli voimaan vasta vuonna 2017.
Voidaankin olettaa, että seuraavasta uudistuksesta saadaan ehkä sovittua seuraavalla hallituskaudella, mutta voimaan eli käytäntöön se saataneen aikaisintaan tämän vuosikymmenen lopussa.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.
Oikaistu 14.3. klo 19:35: lisätty maininta, että suuri osa perityistä eläkemaksuista menee nykyisten eläkkeiden rahoittamiseen.