Presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Sanna Marinin (sd) sitkeä kädenvääntö siitä, mitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen yhteistoiminnassa tarkoittaa, on jatkunut koko hallituskauden. Marin asemoi pääministerin arvovallallaan Kiovassa Suomen kansainvälisen yleisön silmissä niiden Euroopan maiden joukkoon, jotka haluavat tukea Ukrainaa hävittäjillä.
Marinilla on vahva kansainvälinen profiili, jota hän myös pystyy käyttämään sisäpoliittisesti hyväkseen. Kansainvälisillä areenoilla puhuessaan Marin ei ole kaihtanut riskejä ja kovuutta. Hänen täytyi ymmärtää, että pohdinta käytöstä poistuvien Hornet-hävittäjien antamisesta Ukrainalle kuultaisiin Ukrainassa lupauksena.
Niinistön ja myös puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk) nopeat reaktiot Marinin Kiovan-puheisiin kertoivat heti, että Marin teki avauksen asiassa, josta ei ollut linjattu yhdessä.
Toki reaktio johtui myös vaalien läheisyydestä. Marinin ja ympäristöministeri Maria Ohisalon (vihr) Ukrainan-vierailu oli myös oman profiilin nostoa ja kansainvälisen huomion keräämistä. Se tympii muita puolueita, jotka käyttävät kaikki tilaisuudet arvostella Marinia.
Suomen johdolta aseapu Ukrainalle edellyttää tarkkaa harkintaa niin Suomen puolustuksen näkökulmasta kuin geopoliittisen asetelmankin kannalta. On selvää, ettei Suomen kannata toimia Ukrainan aseistamisessa ohi isojen Nato-maiden. Tällä hetkellä Yhdysvallat vastustaa hävittäjien antamista Ukrainalle.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen yhteistoiminnassa hakee uusia muotoja. Kyse on osin sukupolvierosta, mutta eniten siitä, että Suomi on pian Natossa eikä Venäjään ole luottamusta.
Kun kahdenvälistä Venäjä-suhdetta ei ole, presidentin liikkumavara ulko- ja turvallisuuspolitiikassa voi kaventua. Marinin irtiotoista huolimatta Niinistö pitää valtaoikeuksistaan kiinni presidenttikautensa loppuun saakka.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.