Nykyisen hallituksen aikeena oli tehdä kunnianhimoinen selvitys terveysperusteisesta verosta, mutta yritys kuivui kasaan. Saatiin aikaan vain pieni muokkaus virvoitusjuomaveroon.
Terveysjärjestöjen mielestä säätö oli kunnianhimoton. Se lisäsi veron porrastusta juoman sokeripitoisuuden perusteella, mutta todellista kannustinta elintarviketeollisuudelle muutos ei luonut.
Paineet jäävät seuraavalle hallitukselle, jonka ohjelmakirjauksiin terveysperusteinen vero saattaa jälleen tulla. Siihen suuntaan osoitti Soste ry:n tuore kysely, jossa terveysperusteinen vero sai vahvan kannatuksen puolueilta.
Puolueista vain perussuomalaiset halusi kyselyssä ottaa veroon etäisyyttä. Muut olivat samaa tai jokseenkin samaa mieltä veron käyttöönotosta.
Päättäjiä ovat viime vuosina hoputtaneet erityisesti kansanterveyttä edistävät järjestöt. Niissä on ihmetelty toimien hitautta lihavuuden torjunnassa.
Tällä hetkellä tilanne Suomessa on tämä: joka neljäs aikuinen on lihava, ja viime vuosina erityisesti työikäisten lihavuus on yleistynyt. Lähes kolme neljäsosaa 30 vuotta täyttäneistä miehistä on ylipainoisia, naisista kaksi kolmasosaa. Lapsista ja nuorista joka neljäs on ylipainoinen. Lihavuus ja sen liitännäissairaudet kuormittavat terveydenhuoltoa ja aiheuttavat merkittäviä kustannuksia.
Keinoja puuttua epäterveellisen ruoan myyntiin etsitään useissa maissa. Käyttöön on otettu varoitustarroja ja rajoituksia markkinointiin. Esimerkiksi Britanniassa kiellettiin viime vuonna epäterveellisen ruoan paljousalennukset.
Suomessa kokeiltiin makeisveroa vuosina 2011–2017. Siitä luovuttiin, koska EU piti veroa kilpailua vääristävänä.
Makeisvero koski makeisia ja jäätelöitä, mutta jätti ulkopuolelle leipomo- ja maitotuotteet. Kinuskikeksit tai suklaavanukkaat eivät kuuluneet veron piiriin.
Mahdollista uutta terveysperusteista veroa on syytä valmistella yhdessä EU:n kanssa. Siten voidaan välttää tulkinnat, joiden mukaan vero merkitsisi piilotettua valtiontukea joillekin tuoteryhmille.
Valtaosalle suomalaisista on merkityksellistä, paljonko ruoka maksaa. Korkean inflaation jyllätessä kyse on entistä useammalle tärkeästä asiasta. Siksi epäterveellisen ruoan pitäisi asiantuntijoiden mielestä olla aina kalliimpaa kuin terveellinen ruoka.
Pelkkään sokeriveroon ei terveysjärjestöjen mielestä pidä tyytyä. Suomalaisten ruokavaliossa sokeriakin suurempi ongelma on kovan rasvan liiallinen saanti.
Elintarviketeollisuudelle muutos on vaikea. Kuluttajat tarttuvat herkästi epäterveellisiin houkutuksiin, ja niitä tarjoamalla teollisuus lisää liiketoimintaansa.
Merkkejä muutoksen ennakoinnista on kuitenkin nähty. Kun Fazer ilmoitti äskettäin supistavansa uuden Lahteen rakennettavan makeistehtaansa valikoimaa, yhtiö käytti yhtenä perusteena terveysverokeskustelun aiheuttamaa epävarmuutta.
Epäillen terveysperusteiseen verotukseen on suhtautunut valtiovarainministeriö. Se on muistuttanut, että tuotteen hinnan nousu ei välttämättä vähennä sen kulutusta, jos tarjolla ei ole riittävän samankaltaista korvaavaa tuotetta. Juomien kohdalla kuluttajien ohjaaminen on helpompaa ja jo käytössä, mutta mikä on terveellinen vaihtoehto karkkipussille?
Sdp antoi äskettäin vaalien innoittamana oman panoksensa terveyskeskusteluun. Puolueen mielestä koko kansa kannattaisi kutsua säännöllisiin terveystarkastuksiin, joiden myötä pienituloisten terveys saataisiin parempituloisten tasolle. Esimerkiksi Lääkäriliitto ampui demarien esityksen alas todeten, että kalliin hankkeen suotuisista vaikutuksista ei ole näyttöä.
Nykyinen ajattelu korostaa jokaisen ihmisen henkilökohtaista vastuuta terveydestään. Selvästikään tällainen oma vastuunotto ei aina toimi, vaan ihmisiä pitää myös ohjata terveelliseen suuntaan. Ruokakaupan hinnat voivat olla siihen yksi vaikuttava keino.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.