Suomen taivallus Naton jäseneksi ohitti yhden virstanpylvään, kun Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja presidentti Sauli Niinistö kättelivät Ankarassa sen merkiksi, että Turkki ratifioi Suomen Nato-jäsenyyden.
Taakse jää erikoinen diplomaattinen rupeama, jossa kyse ei lopulta juurikaan ollut Suomesta eikä edes Ruotsista, vaan Turkin suhteesta Natoon, Yhdysvaltoihin ja muihin keskeisiin Nato-maihin.
Aika näyttää, millainen yhteys Erdoğanin päätöksillä on Turkin hävittäjäkauppoihin Yhdysvaltojen kanssa. Aika voi näyttää senkin, kytkeytyikö viivyttely Turkin ja Venäjän suhteisiin.
Suomi ja Ruotsi joutuivat pelinappuloiksi. Erdoğan siirteli nappuloita eri tahtiin. Siksi Niinistön ja Erdoğanin tapaamista saatiin Ruotsissa seurata sivusta.
Suomelle Turkilla ei juuri ollut vaatimuksia, mutta Ruotsille niitä riittää. Tilanne on ollut hankala ja vaatinut malttia, mutta ainakin Turkki toimi sikäli avoimesti, että se osoitti haluavansa käydä ratifioinneista kauppaa. Basaarin sotki Tukholmassa mielenosoituksessa poltettu Koraani, mikä saattoi pidentää Ruotsin takamatkaa.
Suomen ja Ruotsin ratifiointeja yhtä lailla pantanneella Unkarin pääministerillä Viktor Orbánilla on ollut omat tavoitteensa, mutta nyt hänenkin on näytettävä korttinsa.
Suomi ja Ruotsi eivät mene Natoon käsi kädessä, mutta toivottavasti yhteisymmärryksessä. Suomen ensimmäinen tavoite ja tehtävä Natossa on saada Ruotsi jäseneksi. Ankarassa Niinistö vetosi Turkkiin Ruotsin puolesta ja sanoi, ettei Suomen Nato-jäsenyys ole täydellinen ilman Ruotsia.
Turkin vaalien ja Naton Vilnan-huippukokouksen väliin jää yhä aikaikkuna, joten Turkin uusi parlamentti ehtii halutessaan ratifioida myös Ruotsin Nato-hakemuksen. Suomen, Ruotsin ja Turkin kolmikantaryhmälläkin on seuraava kokous sovittuna. Mitään uutta Turkin ja Ruotsin välistä kitkaa ei nyt soisi syntyvän. Ruotsin kesäkuussa voimaan tuleva uusi terrorismilaki voi avata lukon Turkin kanssa. Jotain Erdoğan kuitenkin arvioi hyötyvänsä siitä, että Ruotsi joutuu vielä odottamaan.
Matkan varrella Suomessa opittiin paljon strategisesta kärsivällisyydestä, Turkista, Natosta ja myös Suomen ja Ruotsin suhteesta. Ruotsi on sanonut ymmärtävänsä sen, että Suomi liittyy Natoon ensin, mutta ei se naapurille helppo pala ole. Sisäpoliittisesti Naton oven taakse jääminen voi repiä Ruotsia, joka on keskellä monitahoista turvallisuuspohdintaa. On harmillista, jos Turkin jarrutus nakertaa Naton kannatusta Ruotsissa.
”Toiminta Natossa kiinnostaa uutta eduskuntaa.
Suomi käy eduskuntavaaleihin uudessa asennossa – pian Naton jäsenenä. Natoon liittyminen on Suomen turvallisuuspolitiikassa murroskohta, jossa kansallinen tarina muuttuu. Suomi ei liity Natoon ainoastaan Venäjän uhan hallitsemiseksi, vaan siksi, että maailma siirtyi uudenlaisen strategisen kilpailun aikakauteen. Tässä Kiinan ja Yhdysvaltojen vastakkainasettelun dominoimassa murroskohdassa ei voitu jäädä yksin, eikä jää Ruotsikaan.
Suomen Nato-päätöksenteossa eduskunta otti oman paikkansa presidentin ja valtioneuvoston rinnalla. Suomen toiminta Natossa kiinnostaa uutta eduskuntaa, jonka on saatava riittävästi tietoa Natoon liittyvistä asioista. Se voi vaatia uusia rakenteita, sillä Nato-jäsenyys muuttaa sitä, miten Suomessa tehdään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Kun ulko- ja turvallisuuspolitiikan ajattelun ja analyysin pohja muuttuu, se heijastuu myös päätöksentekoon. Esimerkiksi pääministerin esikunnan turvallisuuspolitiikan asiantuntemusta voi jatkossa olla luonnollista vahvistaa – eikä se ole pois keneltäkään. Pääministeri Sanna Marinin (sd) ehdotus asiasta oli turhan hätäinen, mutta aiheeseen kannattaa palata ajan kanssa ja ilman turhanaikaisia henkilöihin liittyviä jännitteitä.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.