Kulttuuri nousee harvoin korkealle politiikan esityslistalla. Vaaliohjelmissa kulttuuri kuitataan yleensä muutamalla lauseella, joissa vältetään konkreettisia lupauksia. Se on turhauttanut kulttuurialaa, joka on kokenut kuluneella vaalikaudella kovia koronavirusepidemian kynsissä.
Suolaa haavoihin kulttuurin tekijät saivat tiistaina Ylen vaalitentissä, jossa perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra linjasi kulttuurista tylysti: ”Kulttuuri on luksuspalvelu, johon Suomessa menee liikaa rahaa.”
Ilmeistä on, että Purran heitto oli kulttuuriväelle heitetty syötti, johon taiteilijoiden toivotaan tarttuvan. Se ohjaisi keskustelua identiteettipolitiikkaan, joka ei ole toistaiseksi ollut vaaleissa isossa roolissa.
Perussuomalaiset ei maininnut kulttuuria vaaliohjelmassaan, mutta esitteli näkemyksiään 2020 kulttuuripoliittisessa ohjelmassa, jossa tuomitaan niin ”eliittikulttuuri oopperoineen” kuin ”läpipolitisoitunut vihervasemmistolainen” nykykulttuurikin. Niiden tilalle halutaan kansallismielistä kulttuuria, joka kohoaa arjen yläpuolelle ”antaen sielulle ja mielelle kokonaisvaltaisia kokemuksia”.
Purran väite luksuskulttuurista on sisäisesti ristiriitainen, sillä kulttuuria tuetaan Suomessa juuri siksi, että se olisi kaikille tarjolla. Suomessa tavallisella ihmisellä on varaa käydä teatterissa tai konsertissa, kun monessa muussa maassa se on yläluokan huvi. Toinen asia on, ettei kulttuuri kiinnosta kaikkia, eikä siitä siksi haluta maksaa.
Akavan erityisalojen tutkimuksessa kysyttiin vuonna 2022, pitääkö kulttuuria tukea verovaroin. Täysin samaa mieltä oli 64 prosenttia vasemmistoliiton tukijoista perässään vihreät (44 %), Sdp (39 %), keskusta (27 %), kokoomus (17 %) ja perussuomalaiset (16 %).
Näiden lukujen pitäisi huolettaa kulttuuriväkeä enemmän kuin Purran provokaation. Niin kauan kuin kansa ei ymmärrä, miksi kulttuuria kannattaa tukea, kulttuurista on helppo leikata. Ei sieltä tosin suuria rahoja voi ottaa, kun ei niitä siellä ole.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.