Vaaleihin valmistautuvat poliitikot ovat virittäneet vilkkaan uusintakeskustelun siitä, pitäisikö käytöstä lähivuosina poistuvia Hornet-hävittäjiä antaa sotaa käyvään Ukrainaan. Keskustelusta tekevät mutkikkaan monet asiat, eivätkä niistä vähäisimpiä ole eduskuntavaalit sekä presidentin ja pääministerin arvovaltataistelu.
Muut puolueet lyövät pääministeri Sanna Marinia (sd), kun näkevät siihen tilaisuuden. Tilaisuus tuli Kiovasta, jossa Marin väläytti aiemmin maaliskuussa sitä mahdollisuutta, että Ukraina saisi Suomelta käytöstä poistuvia Horneteja.
Helsingin Sanomat uutisoi keskiviikkona, että Ukraina on pyytänyt Suomea ja Yhdysvaltoja keskusteluihin asiasta. Pyyntö muuttaa hieman keskustelun luonnetta.
Marinin Hornet-avaus oli osa käynnissä olevaa eurooppalaista keskustelua Ukrainan aseistamisesta. Silti sitä voi pitää myös sooloiluna. Pääministerillä on oikeus tehdä keskustelunavauksia turvallisuuspolitiikasta, mutta miksi tehdä ne Kiovassa? Presidentti Sauli Niinistön varpaille Marin astui, kun ei kertonut avauksestaan tälle etukäteen.
Marin antoi nyt oman näkyvyytensä ja pääministerin arvovallan Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin pelimerkiksi. Äänestäjä voi arvioida, oliko se viisasta. Samoin äänestäjä voi arvioida kantaansa siihen, miten Marin on muuttanut suomalaista tapaa puhua turvallisuuspolitiikasta. Kokoomus taas ajautui Hornet-keskustelussa asemaan, jossa se jarruttelee aseapua Ukrainalle.
Hornet-keskustelussa puhutaan paljon myös asian vierestä. Sanat on kuitenkin valittava taitavasti, jotta niiden takana voi pysyä myös vaalien jälkeen. Asetelmat voivat vielä muuttua, sillä tuki Ukrainalle kovenee askel askeleelta.
Niinistö ihmetteli MTV:n haastattelussa keskiviikkona, ollaanko yhä käytössä olevia Horneteja antamassa Ukrainalle. Sitä Marin ei ehdota. Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että se vaarantaisi Suomen puolustuskyvyn. Myös puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) ja ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) halusivat torstaina korostaa Suomen tarvitsevan Hornetit lähivuosina omaan käyttöönsä.
Kaiken kaikkiaan Hornet-keskustelussa on paljon samoja piirteitä kuin taannoisessa keskustelussa siitä, tarvitseeko pääministeri turvallisuuspolitiikan neuvonantajaa. Kyse on enemmän arvovallasta kuin itse asiasta.
Marin on yrittänyt palauttaa keskustelua laajempaan kontekstiin Ukrainan aseavusta. Silti myös kansainvälinen keskustelu hävittäjistä on vaikeaa, sillä lännen strateginen tavoite siitä, mihin sodan Ukrainassa pitäisi päättyä, on yhä ratkaisematta.
Lännen aseapuun liittyy pidäkkeitä, ja eri mailla on erilaisia riskiarvioita sodan eskaloitumisesta. Naton ja Venäjän väliseksi sotaa ei haluta. Länneltä uhkaavat loppua myös ammukset ja aseet, joita antaa Ukrainalle. Puola ja Slovakia antavat kuitenkin Ukrainalle nyt vanhoja Mig-hävittäjiä. Ukrainalle ne kelpaavat.
Suomessa poliittinen valmius tukea Ukrainaa on pinnalta vahvaa, mutta kuinka kova paketti on todellisuudessa? Ukrainaa on tuettava vielä pitkään.
Hävittäjien lupaaminen ei ole vain Suomen asia, ja Suomen kannattaa koordinoida tällaiset avaukset Naton ja EU:n kanssa. Kumppaneille ei kannata tuottaa yllätyksiä. Natossa Suomen sotilaalliset resurssit eivät kuitenkaan ole vain Suomen omissa käsissä.
Marin puhui Kiovassa ohi suunsa, mutta asiasta ei olisi noussut tällaista haloota, ellei eri tahoilla olisi halua käyttää tilannetta hyväkseen. Pääministerin arvostelun taustalla on sekä valtapeliä että vaalitaistelua.
Vaalien jälkeen Hornet-asiaan voidaan palata rauhallisemmissa tunnelmissa. Poliittinen päätös on tehtävä hyvissä ajoin ennen kuin Horneteista luovutaan, jotta niistä olisi Ukrainalle mitään hyötyä, sillä Horneteille olisi koulutettava lentäjät ja rakennettava huolto.
Oma keskustelunsa on se, onko hävittäjillä arvoa Ukrainalle. Sotaa käyvä maa arvioi kuitenkin kovin eri tavoin metallin kestävyyttä kuin vaaleihin käyvät poliitikot Suomessa.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.