Valtava epäonnistumisen pelko kangisti eduskuntavaalien alla keskustelun Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja tulevasta Nato-jäsenyydestä. Yhä kesken olevasta Nato-matkasta puolueet saivat syyn olla sanomatta Natosta oikeastaan yhtään mitään.
Puolueet kääntyivät sisäänpäin ynnäilemään tuloja ja menoja. Tunteet pidettiin piilossa Venäjän hyökkäyssodan aloittaman geopoliittisen ja geotaloudellisen mullistuksen pitkän aikavälin seurauksista. Turvallisuuspolitiikka luikahti vaalikeskusteluihin vain Sdp:n puheenjohtajan, pääministeri Sanna Marinin ulkopolitiikan konsensusta rikkoneiden puheiden vuoksi. Marin jäi yksin, kun keskusteltiin siitä, pitäisikö käytöstä poistuvia Hornet-hävittäjiä antaa sotaa käyvään Ukrainaan vai ei.
Nato-vaaleja ei haluttu eikä saatu. Se on harmi siksi, että todellinen keskustelu Natoon liittymisestä jäi vuosi sitten käymättä. Päätös Natosta tehtiin pakkotilanteessa. Kun Venäjä alkoi piirtää etupiirinsä rajoja, presidentti Sauli Niinistön ja Marinin hallituksen oli tehtävä nopea päätös Suomelle eksistentiaalisesta kysymyksestä tilanteessa, jonka riskejä ei täysin avattu kansalaisille.
Enää eliitillä ei olisi ollut syitä pidätellä keskustelua Suomesta Natossa ja Suomen paikasta maailmassa. Silti Nato-keskustelu jäi taas käymättä.
Niinistö, Marinin hallitus ja työnsä keskiviikkona päättänyt eduskunta jäävät historiaan Nato-päätöksen vuoksi. Suomi liittyy Natoon keskellä järjestön suurta murrosta. Nato-maat eivät olleet varautuneet strategisen kilpailun aikakauteen.
Suomi ja Ruotsi eivät voineet jäädä Venäjän jalkoihin. Sama havainto tehtiin muuallakin suurvaltapelin hankauskohdissa. Australialaisille Aukus-ydinsukellusveneet ovat kuin Nato-päätös suomalaisille ja ruotsalaisille. Filippiinit päästi Yhdysvallat sotilastukikohtiinsa Kaakkois-Aasiassa. Saksan ja Japanin suuret liikkeet turvallisuuspolitiikassa sinetöivät sen, ettei paluuta entiseen ole.
”Nato-vaaleja ei Suomessa haluttu eikä saatu.
Kiina seuraa, mitä Euroopassa tapahtuu. Euroopan ja Yhdysvaltojen suhde muuttuu sekin. Eurooppa ei selviä puolustuksesta ilman Yhdysvaltoja. Samaan aikaan Euroopassa pelätään vallanvaihtoa Valkoisessa talossa. Yhdysvalloissa Eurooppaa vaaditaan kasvattamaan puolustusmenojaan, mutta vieroksutaan ajatusta liian itsenäisestä Euroopasta.
Tutkijat kuvaavat transatlanttista suhdetta rikkinäiseksi status quoksi: vielä selvitään, mutta pidemmän päälle tilanne on kestämätön.
Suomen Nato-jäsenyyden alla sota Ukrainassa on liikkumassa seuraavaan vaiheeseen. Kun sodan mittakaava kasvaa, länsi tekee siirtymää sotatalouteen.
Suomelle on Natossa tarjolla merkittävä rooli Pohjois-Euroopan ja arktisen alueen sotilasvoimana. Se muuttaa käsitystä pohjoismaisesta yhteistyöstä: nyt puhutaan yhteisistä ilmavoimista ja asehankinnoista. Samalla kamppaillaan Naton resurssien jakamisesta.
Suomi on aina Venäjän rajalla, ja Natossa Suomi on osa sekä Baltian puolustusta että arktista aluetta. Lännen ja Venäjän vastakkainasettelu kiihtyy myös arktisella alueella. Norjalla ja Suomella on Venäjän naapureina paljon yhteistä. Natossa Norja toimii luontevasti Suomen ja Ruotsin tutorina. On Natolta epäonnistuminen, että Ruotsi odottaa vielä Naton eteisessä.
Ennen Nato-jäsenyyttä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa määritteli suhde Venäjään. Vaikka suhde on katkolla, Yhdysvallat ja Venäjä pitävät ydinasevaltioina aina tavalla tai toisella jonkin yhteydenpitokanavan avoinna. Suomelle EU:n ja Naton suhde Venäjään on elintärkeä. Myös Suomen roolista Naton Venäjä-suhteen määrittelyssä on puhuttava.
Natoon liittymällä Suomi ratkaisi turvallisuusasemaansa horjuttaneen ongelman, mutta Natossa edessä on uusia ongelmia. Avoimempi keskustelu turvallisuuspolitiikasta syventää ymmärrystä siitä, miten järisyttävän murroksen keskellä elämme.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.