Tänään pääsiäissunnuntaina Helsingin Sanomat ilmestyy ainoastaan verkossa. Sellaisia päiviä on eri pyhien yhteydessä tänä vuonna yhteensä 12. Paperiton päivä on hyvä hetki pohtia, mitä sanomalehdille on Suomessa tapahtumassa.
Vielä kuukausi sitten Suomessa oli 22 viikon jokaisena päivänä paperiversiona ilmestyvää sanomalehteä. Kohta niitä on enää 18. Viime viikkojen aikana Oulussa ilmestyvä Kaleva, Joensuussa ilmestyvä Karjalainen, Seinäjoella ja Vaasassa ilmestyvä Ilkka-Pohjalainen sekä Kokkolassa ilmestyvä Keskipohjanmaa ovat kaikki ilmoittaneet lopettavansa sunnuntain paperilehden.
Supistusten takana ovat lehtien tuotannon ja jakelun kallistuminen kustannusten sekä sanomalehtien tulopuolen, erityisesti maksetun ilmoittelun, väheneminen. Tällaisen säästökierteen päässä odottaa harvoin mitään hyvää.
Suomessa on käynnissä sama pudotuspeli, joka on aikaisemmin nähty muissa länsimaissa. Alueellisten sanomalehtien kuolemista on puhuttu varsinkin Yhdysvalloissa, jossa journalismista tyhjentyneitä alueita on alettu kutsumaan ”uutiserämaiksi”.
Tällaisia erämaita uhkaa paikallispolitiikan rämettyminen, kun toimittajat eivät enää ole vahtimassa päättäjien toimintaa. Paikallinen sanomalehti toimii myös areenana, jossa paikallista keskustelua käydään. Ilman tällaista keskipistettä keskustelu hajoaa helposti verkon tuuliin.
Suomi näytti pitkään olevan vastustuskykyinen muissa maissa koetuille ilmiöille. Sanomalehtien lukeminen ja luottamus perinteiseen journalismiin pysyivät Suomessa korkealla. Oxfordin yliopiston Reuters Institute of Journalism -tutkimuskeskuksen maaraporteissa Suomi on loistanut melkeinpä media-alan ihmemaana.
Kansallisen Mediatutkimuksen (KMT 2022) mittauksen mukaan 95 prosenttia 15 vuotta täyttäneistä suomalaisista lukee yhä sanomalehtiä. Paperilehtien lukeminen on kuitenkin ollut pitkään laskusuunnassa. Painettua sanomalehteä lukee kaikista suomalaisista 55 prosenttia, suuri osa heistä yli 65-vuotiaita. Sen sijaan 15–34-vuotiaista painettua lehteä lukee enää alle kolmasosa.
Painettujen sanomalehtien ongelmat saavat paljon huomiota, koska niin monet lukijat ovat tottuneet saamaan lehtensä porrasmatolleen. Esimerkiksi Kaleva on 124-vuotias sanomalehti, joten totta kai sen ilmestymiskertojen supistuminen kirpaisee. Välillisesti se vaikuttaa myös Helsingin Sanomiin, koska lehdet ovat kulkeneet samassa jakelussa. Jatkossa sunnuntain paperilehti toimitetaan Kalevan jakelualueella vasta maanantaina.
Valtiolta on viime aikoina perätty erilaisia tukia sanomalehdille. Koronaviruspandemian aikana sanomalehtiä tuettiin 7,5 miljoonalla eurolla. Haja-asutusalueille on tulossa väliaikainen tukiohjelma kallistuneiden jakelukulujen vuoksi. Muiksi tukikeinoiksi on tarjottu esimerkiksi sanomalehtien arvonlisäveron poistamista ja valtio-omisteisen Postin toiminnan säätelyä.
Väliaikaisia tukia voidaan tarvita, mutta mihinkään hengityskoneeseen sanomalehtiä ei pidä kytkeä. Valtiolla on jo yksi Yleisradio. Yksityisessä omistuksessa olevat riippumattomat sanomalehdet ovat olennainen osa median moniarvoisuutta.
Paperilehden jakelun tukeminen vain lykkäisi väistämätöntä, sillä lukijat kuolevat pois, eikä lisää juuri tule. Median tulevaisuus on verkossa, ja siellä on lopulta myös maakuntalehtien tulevaisuus, jos sitä on. Maakuntalehtien siirtyminen verkkoaikaan ei ole aivan helppoa, sillä maailmalla on nähty, että verkkouutiskilpailussa maakuntalehdillä on riski jauhautua suuremmilla resursseilla toimivan valtakunnallisen median ja ketterästi pikku-uutisia tekevien paikallislehtien väliin.
Paperilehti ei ole itseisarvo, mutta riippumaton, laadukas ja moniarvoinen journalismi on. Sitä pitää tukea, tai sen eteen ei ainakaan pidä kasata esteitä. Siitä pitää mediapolitiikassa lähteä.
Paperilehti ei ole ikuinen, mutta se on yhä varsin toimiva käyttöliittymä. Siksi paperilehden kuolema on vielä kaukana. Monet lukijat pitävät paperilehdestä, jonka voi levittää pöydälle kahvikupin viereen, lukea rauhassa alusta loppuun ja taitella sitten loppuun suoritettuna lehtipinon päällimmäiseksi. Niin paljon uutta ja jännittävää kuin verkkolehti tarjoaakin, sitä rauhaa ja tyydytyksen tunnetta se ei lukijalleen suo.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.