Näiden eduskuntavaalien kampanjointia kutsuttiin vielä maaliskuun alkupuolella laimeaksi, mutta sittemmin moiset arviot on unohdettu. Kampanjointi muuttui nopeasti räiskyväksi, mikä on näkynyt erityisesti puheenjohtajatenteissä.
Kipinöintiä selittää pitkälti tiukka kisa ykköspaikasta. Vaalit järjestetään huomenna sunnuntaina, ja tämän viikon mittauksissa kokoomus, perussuomalaiset ja Sdp ovat olleet niin lähellä toisiaan, etteivät puolueet ja ehdokkaat voi keventää askeltaan yhtään ennen maalia.
Näin on, vaikka Ylen torstai-iltana järjestämän viimeisen suuren vaalitentin perusteella puheenjohtajat olivat jo maitohapoilla. Heidän tavoitteenaan oli vain toistaa omat ydinviestinsä ja välttää kaikki mahdolliset virheet. Äänestäjien houkuttelun kanssa yhtä tärkeää näytti olevan varoa yhdenkään potentiaalisen äänestäjän karkottamista.
Loppukirin merkitystä ei vähennä sekään, että todennäköisesti yli puolet äänistä on annettu. Oikeusministeriön mukaan tiistaina päättyneessä ennakkoäänestyksessä äänensä antoi noin 40 prosenttia äänioikeutetuista. Taisteluissa vaalipiirin viimeisistä paikoista yhdelläkin äänellä voi olla vaikutusta.
Vaalikamppailussa keskeisessä roolissa on ollut talous. Se selittyy pitkälti valtiontalouden pitkään jatkuneella velkaantumisella ja korkokulujen nopealla kasvulla, mutta myös sillä, että talouskysymyksissä puolueilla on selvästi toisistaan eroavat linjat. Kun varsinkin kokoomuksen ja Sdp:n käsitykset valtiontalouden sopeutustarpeesta ja tasapainotuskeinoista ovat kaukana toisistaan, väittelyä valtiontaloudesta on käyty yhä uudestaan. Talouskeskustelu on kuitenkin pysynyt pitkälti valtiontaloudessa, eikä ihmisten omasta taloudesta tullut lainkaan sellaista teemaa kuin uumoiltiin. Talven lauhuudella oli nyt poliittinen ulottuvuutensa.
Kun valtiontalous on ollut väittelyiden keskiössä, tulevaisuudesta on puhuttu pitkälti talouden kautta. Laajempaa pohdintaa Suomen suunnasta on ollut varsin vähän. Pienempään rooliin ovat jääneet esimerkiksi matala syntyvyys ja sen monet vaikutukset, kansanterveys ja sen kohentaminen muuten kuin terveydenhuollossa, nuorten kasvava syrjäytyminen, ympäristö, luonto ja Suomen asema maailman digitalisoituessa.
Nämä kaikki ovat myös turvallisuuskysymyksiä. Tosin keskustelu ulko- ja turvallisuuspolitiikastakin jäi näissäkin vaaleissa lopulta sivuraiteeksi, toisin kuin moni ennalta aavisteli. Samoin Suomen EU-politiikkaa vain sivuttiin.
Suomen kilpailukyvystä puhuttiin pitkälti koulutuksen kautta. Keskustelu koulutuksesta jäi hymistelyksi, kun kaikki korostivat sen tärkeyttä. Aihe on kuitenkin iso, ja puolueiden välillä on eroja. Isoja ja arkea koskevia ovat myös sosiaali- ja terveyskysymykset, mutta sote-uudistuksen tuoreus vaikeutti keskustelua. Esimerkiksi aliresursointi iskee kunnolla silmille vasta myöhemmin.
Vaalien alla lupaukset ovat herkässä, mikä on näkynyt nytkin. Tällä kertaa se on toiminut molempiin suuntiin, kun lisäpanostusten lisäksi on korostettu ja lupailtu myös leikkauksia.
Epämääräisyys ja yleisyys kuuluvat nekin asiaan. Joskus vastuu siirtyy kuulijalle asti. Niin kävi loppumetreillä, kun perussuomalaisilta löytyi kaksi vastakkaista kantaa leikkauksista ja kiky-maksujen siirrosta työntekijöiltä takaisin työnantajien maksettaviksi. Puolue näyttää luottavan, ettei se ole puolueen potentiaalisille äänestäjille iso ongelma. Muutkin puolueet tietävät, että äänestyspäätöksessä tunteella ja mielikuvilla on lopulta iso vaikutus.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.