Kuntaliitoksia tehtiin vielä kymmenen vuotta sitten ahkerasti. Sen jälkeen tahti hiipui niin, että viiden viime vuoden aikana kuntaliitoksia tehtiin vain kaksi, eikä viime vuonna enää yhtään. Kaikkiaan kuntien määrä on Suomessa vähentynyt vuodesta 2007 neljänneksellä. Silti itsenäisiä kuntia on yhä 309, joista Ahvenanmaalla sijaitsee 16.
Ruotsissa kuntia on 290, eikä pieniä alle kahdentuhannen asukkaan kuntia ole lainkaan. Suomessa niitä on runsaasti jäljellä – myös Manner-Suomessa.
Kuntaliitosten tahtia Suomessa on hyydyttänyt odottava mieliala, kun valtio on pystyttänyt sote-uudistustaan. Kunnissa ei ole haluttu ryhtyä hätiköityihin ratkaisuihin. Kohta voi alkaa rytistä. Puolueet ovat hyssytelleet aihetta, mutta jo seuraava hallitus saattaa joutua aloittamaan työn, jossa kuntien tehtäviä ja lukumäärää pohditaan uusiksi.
”Kuntien eriytymiskehitys kyseenalaistaa mahdollisuuden jatkaa yhtenäiskuntamalliin pohjautuvalla linjalla kansallisessa kuntapolitiikassa” kirjoitti valtiovarainministeriö vastikään julkaisussaan.
Kuntien taloustilanne on ollut koronaviruspandemian puhkeamisen jälkeen ruhtinaallinen. Sanna Marinin (sd) hallituksen kuntiin jakamat yli viiden miljardin euron koronatuet toivat kuntien käyttötilille ylenpalttisesti pelivaraa. Jälkikäteen voi todeta, että vähempikin olisi riittänyt.
Nyt miljardit on käytetty ja edessä ovat tutut haasteet: ikääntyminen ja väestön pakkautuminen etelään.
Kuntatalouden laskelmia tekevä Finnish Consulting Group laati Ylelle arvion, jonka mukaan vuosikymmenen lopulla peräti kolmanneksessa kunnista menot ylittävät tulot. Edessä olisi jälleen vaikeita leikkauksia, joihin päättäjiltä ei välttämättä ole suurta halukkuutta. Siksi kuntakentällä on arvioitu, että katseet kääntyvät veronkorotuksiin.
Hyvinvointialueiden perustamisen myötä kunnallisverosta leikattiin tasaleikkurilla kaikilta 12,64 prosenttia. Samalla budjetista katosi puolet. Kunnallisvero on nyt keskimäärin 8,5 prosenttia, ja sen hilaaminen ylöspäin houkuttelee laajasti.
Yhtenäiskuntamallin hylkääminen tarkoittaisi, että kuntien tehtäviä väljennetään. Kunnat saisivat valita itsehallintonsa puitteissa oman tapansa hoitaa asioitaan. Mallia voidaan ottaa esimerkiksi Tanskan vapaakuntaohjelmasta. Helppoa velvoitteiden tarkastelu ei ole, eikä sekään välttämättä tarkoita, että nykyisellä kuntarakenteella voitaisiin jatkaa.
”Kotikunta-ajattelu on Suomessa syvällä.
Kunnat saavat lisää tehtäviä, kun työttömät siirretään kuntien vastuulle vuoden 2025 alusta. Uusi malli rahoitetaan valtionosuuksin, ja sillä tavoitellaan työllisyyden kohentamista muiden Pohjoismaiden tasolle.
Historiallinen muutos solahti eduskunnassa läpi viime syksynä yllättävänkin vähin äänin. Se nähtiin jopa laastarina, jossa kunnat saavat uusia vastuita sote-uudistuksen jälkeen.
Valtion ohje kuuluu, että työvoimapohjan pitää olla kullakin alueella vähintään 20 000 henkilöä. Nykyisistä kunnista vain 27 täyttää vaatimuksen. Muiden on etsittävä kumppaneita. Työ on alussa, vaikka jo lokakuun loppuun mennessä olisi tehtävä päätöksiä, miten ja millaisella kokoonpanolla työttömiä palvellaan.
Kun rajoja vedetään, voi syttyä kiistoja, joiden ratkaisut ovat kauaskantoisia. Työvoima-alueiden muodostamisen jälkeen saatetaan nähdä uusi kuntaliitosten aalto vuosikymmenen loppupuolella.
Toinen vaihtoehto on, että liitoksia ei tule ja kunnat käyttävät veronnostokorttia niin pitkään kuin sitä lystiä kestää. Lisäksi pienimmät kunnat anovat valtiolta lisärahaa. Poliittisesti arkaluonteisiin pakkoliitoksiin kukaan ei halua mennä.
Paras-hankkeessa 2000-luvun lopulla liitoksia syntyi ennätystahtiin, koska tarjolla oli muhkea porkkanaraha. Kotikunta-ajattelu on Suomessa syvällä, eikä itsenäisyyttä myydä ilmaiseksi.
Sen sijaan kuntiin haetaan ihmeidentekijöitä. HS kertoi vastikään tuhannen asukkaan Kivijärven kunnasta, joka hakee elinvoimajohtajaa vaatimuksin, jotka hengästyttäisivät yrityselämän huipullakin.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.