Korjauspyyntöjä tulee toimituksiin päivittäin, mutta harvemmin vuosikymmeniä sitten julkaistuista jutuista. Tällä viikolla näin tapahtui lähes 30 vuotta sitten julkaistun artikkelin vuoksi.
Lyhyesti haastateltu ihminen mainitsi silloisen jutun mukaan erään yhdyssanan alkuosaksi perin yleisen ohrajuoman. Hän kuitenkin muistaa yhdyssanan alkuosan olleen ”nakki” ja pyytää korjausta verkkoversioon.
”Tämä hakutulos saattaa haitata työnhaussa”, hän arvioi.
Kyse on menneisyydenhallinnasta. Siihen pyrkivät ajoittain niin viattomat tai taustojaan siistivät yksilöt ja yhteisöt kuin julmat diktaattoritkin.
Valtiollisella tasolla Saksaa pidetään myönteisenä esimerkkinä menneisyydenhallinnasta (saksaksi Vergangenheitsbewältigung).
Saksalainen käsite liittyy totuuden avaamiseen menneisyydestä myös, kun aihe on kiusallinen. Saksa teki näin natsikauden jälkeen paremmin kuin moni muu entinen saati nykyinen hirmuvalta.
Menneisyydenhallinnalla on myös pimeä puoli. Varhaisessa Neuvostoliitossa menneisyyttä hallittiin poistamalla valokuvista – ja elävien kirjoista – päättäjiä, jotka eivät olleet Josif Stalinin suosiossa.
Pahimmillaan omaa ja muiden kansojen historiaa väännetään muotoon, joka usuttaa hyökkäyssotiin, miehityksiin ja jopa kansanmurhiin.
Esimerkiksi Vladimir Putin näkee menneisyyden ”osoittavan”, että Ukrainalla ei ole oikeutta todelliseen itsenäisyyteen Venäjästä.
Tämä historiakäsitys on painettu koulukirjoihin ja sitä käytetään yhtenä perusteena veriselle suurhyökkäykselle.
Tavallisten ihmisten menneisyydenhallintayritykset ovat yleensä pienimuotoisia – vaikkapa oman somepostauksen poisto, kun hengentuote ei tunnu enää briljantilta.
Lisäkriteerejä tarvitaan, jos haluaa poistettavaksi muiden tekemää verkkosisältöä.
Esimerkiksi jättiyhtiö Alphabetin omistama Google pyytää ottamaan ensisijaisesti yhteyttä kyseisten verkkosivustojen ylläpitäjiin, mutta tietyillä kriteereillä se on valmis poistamaan henkilön Google-hauista.
Googlen kriteerejä ovat ”oikeudelliset syyt” ja esimerkiksi myös ”alaikäisten hakutulosten poistaminen” sekä ”ilman suostumusta jaettujen seksuaalissävytteisten tai intiimien henkilökohtaisten kuvien poistaminen”.
Entä perinteisen median kriteerit oikaisuihin ja poistoihin?
Olennainen asiavirhe on Journalistin ohjeiden mukaisesti korjattava viipymättä. Ihan mieluusti korjataan usein myös epäolennaisia pikkuvirheitä.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen muistuttaa samalla, että myös korjauspyynnön esittäjältä on edellytetty toimintaa kohtuullisessa ajassa.
”Entä kun korjauspyyntö koskee juttua 1990-luvulta?
Julkisen sanan neuvosto ei käsittele ilman erityistä syytä kanteluja jutuista, joiden julkaisemisesta on kulunut yli kolme kuukautta. Sananvapauslaissa oikaisuvaatimus on esitettävä vain 14 vuorokauden kuluessa jutun julkaisemisesta.
Entä kun korjauspyyntö koskee 1990-luvulla julkaistua juttua? ”Missään tapauksessa näin vanhaan oikaisu- tai korjauspyyntöön ei tarvitse suostua”, Hyvönen kommentoi.
Joskus pyydetään myös vuosia sitten julkaistun jutun poistamista kokonaan tai oman osuuden anonymisointia. Taustalla on usein huoli epämieluisan maininnan osumisesta verkkohakuihin.
Hyvönen viittaa Julkisen sanan neuvoston vuonna 2018 antamaan lausumaan, joka koskee ”selvästi julkaisuajankohdan jälkeen tapahtuvaa jälkikäteistä poistamista tai muokkaamista”.
Lausuma korostaa, että tiedotusvälineiden jo aikaa sitten julkaisemat sisällöt ovat historiaa, johon ei pidä puuttua kuin erityisen painavista syistä. Sellaisiakin syitä voi olla, ja Julkisen sanan neuvosto antaa aiheesta esimerkkejä.
Oikaisuista päättävät tahot päätyivät siihen, että kyseiseen 1990-luvun juttuun ei tehdä muutoksia.
Mutta kolumnissa voin toki ottaa huomioon myös eräänkin silloisen kesätoimittajan mahdollisen virheen.
Jos siis työnantajana löydät työnhakijaa googlatessasi lähes 30 vuotta sitten julkaistun HS-jutun sitaatin, jossa hänen sanotaan mainitsevan jotain miedosta ohrajuomasta, älä vain hylkää työnhakijaa tästä syystä.
Jospa hän puhui sittenkin nakeista.
Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja.
Oikaisu 23.4. kello 10.10: Jutussa puhuttiin virheellisesti Metan kriteereistä nimien poistamiseen Google-hauista. Kyseessä olivat Googlen ohjeet.
Lue lisää: Menneisyyden hallinta alkaa nykyisyydestä
