Välimeri erottaa kaksi mannerta ja kaksi todellisuutta. Tunisian rannikolta on Lampedusan saarelle Italiaan vain noin 110 kilometriä. Haave paremmasta elämästä on saanut kymmenettuhannet epätoivoiset ihmiset taas tänäkin vuonna yrittämään Eurooppaan vuotavilla laivoilla ja merikelvottomilla kumiveneillä.
Välimeren yli laittomasti yrittävät lähtevät matkalleen tietäen riskit. Osalle Välimerestä tulee hauta. Ainakin 441 ihmistä on jo tänä vuonna ehtinyt hukkua Välimereen yrittäessään Eurooppaan, kertoo kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM. Hukkuneiden määrä on suurin moneen vuoteen. Ja lisää ruumiita ajelehtii rannoille.
Välimeren yli pääseviä ei odota ojennettu käsi. Italia yrittää puskea maihin pyrkivät toisaalle. Maa julisti vastikään hätätilan Välimeren ylittävien siirtolaisten nopeasti kasvaneen määrän vuoksi. Italia ei tehnyt niin siksi, että vaatisi EU-mailta apua, vaan siksi, että saa tulijat karkotettua nopeammin.
EU on pitänyt itseään ihmisoikeuksia kunnioittavana arvoyhteisönä, joka on usein paheksunut tai ojentanut moraalikysymyksissä muita. Kykenemättömyys yhteiseen turvapaikka- ja siirtolaispolitiikkaan on kuitenkin koetellut unionia koko 2000-luvun. Kroonistunut siirtolaiskriisi muutti luonnettaan viimeistään vuonna 2015, kun Venäjä ja Turkki ottivat Syyrian sodan turvapaikanhakijat poliittiseksi aseeksi. Myös kriisi Valko-Venäjän ja Puolan rajalla osoitti, miten haavoittuvainen EU on tällaisen kiristyksen edessä.
Euroopassa ollaan huolissaan laittomasta maahantulosta. Samaan aikaan pitää muistaa, ettei Eurooppaan juuri ole laillisia reittejä hakea turvapaikkaa tai työviisumia. Parhaiten siirtolaispaineeseen vaikuttaisi yhteinen turvapaikkapolitiikka, mutta siitä ei ole saatu vieläkään sovittua.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan sysäsi Euroopan radikaaliin epävarmuuden aikaan. Suurvaltakamppailun pakottamana EU muovaa itsestään sotilasmahtia ja korottaa rajoilleen muureja. Se muuttaa niin EU-maiden keskinäisiä suhteita kuin EU:n ulkosuhteitakin.
Euroopan suhde niin sanottuun globaaliin etelään on murroksessa, mikä vaikuttaa muuttoliikepaineen juurisyiden hallintaan. Kun Kiina ja Venäjä kahmivat vaikutusvaltaa Afrikasta, EU:nkin on kiinnitettävä etelän suuntaan enemmän huomiota. Afrikka syyttää kuitenkin EU:ta kaksinaismoraalista: sotaan Ukrainassa suhtaudutaan ihan eri tavoin kuin esimerkiksi sotaan Syyriassa.
Afrikkalaiset näkevät senkin, että ukrainalaiset pakolaiset on otettu vastaan toisin kuin kauempaa tulevat ja erinäköiset. EU tarjosi ukrainalaispakolaisille nopeasti tilapäistä suojelua, mikä oli historiallinen päätös.
EU:lla on oikeus ja velvollisuus puolustaa rajojaan ja päättää, keitä unioniin tulee. Vuosien 2015–2016 kriisi toi EU:n alueelle yli miljoona ihmistä. Kriisi jakoi unionia ja vahvisti maahanmuuttoa vastustavia liikkeitä. Suomessakin kiristettiin merkittävästi turvapaikkapolitiikkaa. Nyt Ukrainan sota kasvattaa itäisen Keski-Euroopan vaikutusvaltaa. Puola ja Baltian maat ovat Ukrainan pakolaisten tukena, mutta eivät halua ottaa vastaan Etelä-Eurooppaan rantautuvia siirtolaisia.
Suomessa uudella hallituksella on edessään ulkomaalaislain kokonaisuudistus. Siihen vaikuttaa myös EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkauudistus, joka yritetään saada valmiiksi vuoden sisällä.
Euroopan unioni on ajanut itsensä Välimerellä syvään uskottavuuskriisiin. Merihätään joutuneita auttavia kohdellaan Italiassa rikollisina. Euroopan rajaturvallisuusviranomaisten toiminta Välimerellä ei kestä kriittistä katsetta. EU yrittää ulkoistaa muuttoliikkeen hallinnan Pohjois-Afrikkaan. Samalla ulkoistetaan omatunto. Libyassa turvallisuusviranomaiset sulkevat ihmisiä vuosiksi leireille, joissa arkea ovat väkivalta, kidutus ja raiskaukset.
Välimereen hukkuvista siirtolaisista on tullut Euroopan uusi normaali. Hukkunut on myös Euroopan moraali.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.