Afrikan poliittinen tulevaisuus muovautuu nopeasti uusiksi. Afrikan keskeiset alueelliset toimijat – kuten Egypti, Etelä-Afrikka ja Nigeria – hakevat pelipaikkaa Yhdysvaltojen, Kiinan ja myös Venäjän suurvaltakamppailussa. Silti osa Afrikan maista haluaa pysyä katsomossa valitsematta puolta. Siksi Venäjän hyökkäyksen kohteeksi joutunut Ukraina ei saa Afrikan mailta suurta sympatiaa.
Käynnissä on taistelu sieluista, eikä länsi ole voitolla. Kiina on investointipankkeineen ja rahoineen tiukasti kiinni Afrikan taloudessa. Venäjä Wagner-sotilaineen hämmentää tilannetta kymmenissä Afrikan konflikteissa. Myös Persianlahden maat ja Turkki toimivat aktiivisesti Afrikassa.
Eurooppa haluaisi osansa Afrikan kasvusta ja resursseista sekä valtaa maanosan poliittisen suunnan määrittelyssä. Afrikalta Eurooppa haluaa myös solidaarisuutta Ukrainalle, vaikka Afrikassa monen on vaikea ymmärtää, miksi. Afrikalla on omat konfliktinsa – mikä onkin totisinta totta.
Euroopan Afrikka-strategioita motivoi oma etu, sillä kriisit Afrikassa heijastuvat aina Eurooppaan. Afrikka on osa niin ongelmaa kuin niiden ratkaisujakin, oli kyse sitten terrorismista, muuttoliikkeestä, ruokaturvasta tai ilmastokriisistä. Varsinkin Afrikan keskisuuret vallat muistuttavat kuitenkin länttä siitä, että ne pitävät mielellään itse huolta Afrikan suunnasta.
Nato-maana Suomi ei voi ulkoistaa itseään Afrikan kehityksestä ja kriiseistä. Yhdysvallat odottaa liittolaisiltaan vahvaa sitoutumista Afrikan vakauteen. Nato-prosessissa tästä Suomea muistutti myös Turkki.
Presidentti Sauli Niinistö on parhaillaan valtiovierailulla Etelä-Afrikassa ja Namibiassa. Samaan aikaan syliin vyöryy kriisi Sudanissa.
Länsimaat evakuoivat kansalaisiaan Sudanin pääkaupungista Khartumista, josta pois on saatu myös toistakymmentä Suomen kansalaista. Länsi vetää maasta väkensä ja jättää jälkeensä nopeasti täyttyvän tyhjiön. Wagner on jo paikalla.
Khartumin evakuointia ei voi suoraan verrata pakoon Afganistanin pääkaupungista Kabulista, mutta kaupungeilla on muutakin yhteistä kuin kaoottinen turvallisuustilanne. Lännen äkkilähdöt ovat Venäjän ja Kiinan mieleen.
Evakuoinnit kertovat lännen pessimismistä: Sudan on sisällissodan partaalla, eikä tilanne ole hallinnassa. Toisistaan mittaa ottaa kaksi kenraalia, joista toinen johtaa Sudanin asevoimia ja toinen puolisotilaallista RSF-ryhmittymää. Asetelmassa on paljon samaa kuin kahtia jakautuneessa Libyassa. Myös Sudanissa Venäjän Wagner-palkka-armeija on syvällä kriisin ytimissä ja huseeraa molemmin puolin rintamaa.
Sudanissa Venäjää kiinnostaa kultakaivosten hallinta ja Port Sudanin satama, sillä Venäjä haluaa tukikohdan Punaiseltamereltä. Ylipäätään Venäjää kiinnostaa sekasorto ja lännen häätäminen pelipaikoilta.
Suomeen Sudanin kohtalo kiinnittyy muun muassa sitä kautta, että ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) sovitteli Darfurissa sisällissotaa EU:n edustajana.
Etelä-Afrikassa vieraileva Niinistö on samalla asialla kuin läntisen johtajat muutoinkin ovat Afrikassa. Länsi toivoo Afrikan mailta sitoutumista kansainvälisen politiikan sääntöihin, sillä ne suojaavat myös Afrikan poliittisia ja taloudellisia etuja.
Etelä-Afrikka on kuitenkin vaikea kumppani. Maata apartheidin päättymisestä lähtien hallinnut ANC hukkasi vapaustaistelunsa tavoitteet ja ajoi maan kriisiin. Aiemmin vahva suhde Euroopan unioniin on heikentynyt ja vanha suhde Venäjään vahvistunut.
Juuri nyt lännen viestiltä puuttuu uskottavuus. Mitä länsi Sudanissa tavoittelikaan, jäi saavuttamatta. Evakuoinnit Khartumista lähettävät vahvan mutta toivon mukaan väärän signaalin: kun tilanne on tukala, länsi poistuu paikalta.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.