Euroopan unionin jäsenmaat eivät voi enää hoitaa suhteitaan Kiinaan mielessään vain talous ja vapaakauppa. Vaikka kauppa on kiistatta ollut EU:n ja Kiinan suhteiden selkäranka, sen ohi kiilaavat turvallisuus ja geopolitiikka.
EU ei ole vielä ratkaissut suhdettaan Yhdysvaltojen ja Kiinan suurvaltataisteluun. EU:n ja Yhdysvaltojen välille on kuitenkin jo syntynyt Kiina-suhteesta jännite. Jännite vaikuttaa Euroopan turvallisuuteen.
Amerikkalainen kova Kiina-analyysi pitää sotilaallista konfliktia Kiinan kanssa vain ajan kysymyksenä. Tämä lähtökohta on viime vuosina muuttanut lännen taloudellista, poliittista ja sotilaallista suhdetta Kiinaan ja myös Taiwaniin, jota Kiina pitää omanaan.
Kiina puolestaan avautui pandemiavuosien poteroista uhkuen uudenlaista aggressiivisuutta. Osin se on vastausta Yhdysvaltojen koventuneeseen linjaan, mutta Kiina tavoittelee nyt tosissaan maailman johtavan mahdin asemaa.
Kiina raivaa itselleen asemaa globaalina turvallisuustoimijana. Lähi-idässä Kiina yllätti maaliskuussa avustamalla Saudi-Arabiaa ja Irania palauttamaan keskinäiset suhteensa. Samalla hämärtyi Yhdysvaltojen asema maailmanjärjestyksen säätelijänä.
Jos EU haluaa helpottaa eikä kiristää sotilaallisia jännitteitä, sen pitää edistää vakautta yhdessä Yhdysvaltojen kanssa. Jännitteiden purku ei tarkoita Kiinan myötäilyä. Kiinalle toki sopisi, että EU:lla olisi oma suhde Kiinaan erillään Yhdysvalloista.
Euroopan turvallisuus on kuitenkin riippuvainen amerikkalaisten tuesta. Tästä EU-maat saavat karua todistusta Ukrainan taistellessa Venäjää vastaan.
Kiinan johtajan Xi Jinpingin puhelu Kiovaan Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskyille osoittaa Kiinan etsivän rooliaan Ukrainan konfliktissa.
Xi ei luota Putinin Venäjään, mutta Xi on ainoa, jonka sana vaikuttaa Venäjään. Ilman Kiinan taloudellista ja poliittista tukea Venäjä ei pärjää. Zelenskyin linja Kiinan avauksiin on varsin realistinen: Kiinaa ja Yhdysvaltoja tarvitaan takaajiksi, miten tahansa sotaa Ukrainassa lopulta sammutetaankin.
Euroopan kohtalonyhteys Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteisiin on väkevä. Tämä ymmärretään. Se kuului myös EU-komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin Kiina-linjapuheessa Brysselissä ennen von der Leyenin ja Ranskan presidentin Emmanuel Macronin yhteistä Kiinan-vierailua huhtikuussa.
Von der Leyen muistuttaa Kiinan kommunistisen puolueen tavoittelevan ja päättäväisesti edistävän kansainvälisen järjestyksen systeemistä muutosta Kiinan eduksi. Autoritaarisen Kiinan ajatus maailmanjärjestyksestä on kovin toisenlainen kuin läntisten demokratioiden.
Von der Leyenin mukaan Eurooppa ei voi katkaista kaikkia siteitään Kiinaan, sillä se ei olisi kummankaan etu. Sen sijaan on keskityttävä Kiina-riskien poistamiseen tai pienentämiseen. Tässä riskienhallinnassa EU-komission näkökulmasta keskeistä on keskustelu Kiinan kanssa. Siis diplomatia.
Von der Leyenin ja EU-komission ajattelussa korostuu talous. Ajatusta Kiina-riskien hallinnasta haastaa kuitenkin kysymys siitä, miten riskejä vähennetään ilman Kiina-riippuvuuksien vähentämistä. Euroopan on väistämättä hajautettava raaka-aineiden tuontia, mikä ei poista sitä tosiasiaa, että tuonnille Kiinasta on usein mahdotonta löytää kovin nopeasti korvaajaa.
Kiinan suhde Eurooppaan on ristiriitainen, ja Kiina vaikuttaa aiempaa vihamielisemmältä toimijalta. EU-parlamentti tuomitsee päätöslauselmissaan Kiinan paljon jyrkemmin kuin EU-komissio. Komissiolle Kiina-suhdetta hallitsee yhä talous.
Kiinaakin tarvitsee taloussuhdetta Eurooppaan, mikä vaikuttaa myös Kiinan ulkopolitiikkaan. Suhteen uusi kireys tulee kuitenkin jatkuvasti esiin. Toissa viikolla Kiinan Ranskan-suurlähettiläs Lu Shaye kyseenalaisti Krimin kuulumisen Ukrainalle ja samalla Neuvostoliittoon kuuluneiden valtioiden itsemääräämisoikeuden. Lu pantiin nopeasti ruotuun, mutta epäluulo elää.
Ranskalle tilanne oli kiusallinen, sillä se tuli eteen vain hieman sen jälkeen kun Macron oli nostattanut ärtymystä myötäilyksi mielletyillä Kiina-puheillaan.
Macron sanoi Pekingistä palatessaan Taiwanin jännitteisiin viitaten, ettei Euroopan pitäisi sekaantua kriiseihin, jotka eivät sille kuulu. Viesti oli huonosti muotoiltu ja ajoitettu ja sai vastaansa kovaa arvostelua. Sinänsä Macron haastaa EU-maita pohtimaan suhdettaan niin Kiinaan kuin Yhdysvaltojen Kiina-linjaankin.
EU:n ulkosuhdejohtajalta Joseph Borellilta Pekingin-matka jäi koronavirustartunnan vuoksi väliin. Hän julkaisi silti puheen, jonka olisi pitänyt Kiinassa.
Kiina on ollut EU:lle samanaikaisesti strateginen kumppani, taloudellinen kilpakumppani ja systeeminen kilpailija. Maailma on kuitenkin muuttunut, ja niin on myös Kiina, Borell sanoo. Kumppanin sijaan Kiina on korostuneemmin systeeminen kilpailija.
Euroopan on omalta osaltaan vaikutettava siihen, miten Kiina käyttää valtaansa. Eri EU-instituutioiden ja jäsenmaiden erot suhtautumisessa Kiinaan kertovat aiheen politisoitumisesta. Siitä, miten suhteet Kiinaan määritellään, käydään kamppailua.
Kiina on vastassa kaikkialla, oli kyse transatlanttisista suhteista, raaka-aineista, teknologiasta tai kyberturvallisuudesta. Suomessa Kiinan-politiikka ei kuitenkaan noussut eduskuntavaalien aiheeksi. Se kertoo, että poliitikot ja talouselämä eivät välttämättä ota vielä riittävän vakavasti riskejä Kiinassa. Niin sivuutettiin pitkään Venäjänkin riskit.
Yhdysvaltojen ja EU:n tiukentunut linja Kiinan suhteen vaikuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja tulevan hallituksen ohjelmaan. Suomen on jatkossa yritettävä pienentää Kiinaan liittyvää riskiään huomattavasti.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.