Keskiviikkona vietetään kansainvälisen lehdistönvapauden päivää.
Kansainvälisesti juhlan aihetta on vähemmän kuin 1990-luvun alun optimistisina vuosina, jolloin teemapäivää alettiin viettää. Kylmä sota oli juuri päättynyt ja monet maat demokratisoituneet, kun YK:n yleiskokous vuonna 1993 julisti kansainvälisen lehdistönvapauden päivän opetus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon aloitteesta.
Nyt ollaan puolustuskannalla, mikä näkyy erityisen hyvin kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosittaisista lehdistönvapautta mittaavista listauksista. Listauksessa on mukana 180 maata, joista lehdistövapauden tila oli viime vuonna hyvä vain kahdeksassa. Maita, joissa se oli hyvin huono, oli ennätysmäärä.
Monissa vakaina pidetyissä demokratioissakin viestinten polarisoituminen syventää yhteiskuntien jakolinjoja. Erilaiset toimijat yrittävät rajoittaa lehdistönvapautta kiristämällä lakeja ja sääntöjä, uhkailemalla tai painostamalla taloudellisesti.
Suomessakin on opittu viime päivinä uusi termi forumshoppailu, kun HS kertoi venäläisen liikemiehen Vladimir Kasjanenkon nostaneen Yleä vastaan oikeusjutun Monacossa. Forumshoppailussa kanne nostetaan luontevan oikeuspaikan sijasta siellä, missä voitonmahdollisuudet arvioidaan suurimmiksi. Kyse on yrityksestä hiljentää viestimiä.
Niinpä Suomessakaan ei voida lepäillä laakereilla, vaikka Suomi kuuluukin lehdistönvapauden kärkimaihin. Suomessakin poliittinen polarisaatio on luonut tilanteen, jossa joillain on halua kyseenalaistaa riippumattoman median asema sekä painostaa mediaa eri keinoin, muun muassa oikeusjuttuja nostamalla.
Lehdistönvapautta rajoittamaan pyrkivät voimat esittävät sen usein toimittajien ja viestinten itselleen vaatimana erityisvapautena. Viestinten virheitä ja vääriä ratkaisuja esitellään merkkeinä vastuuttomuudesta.
Lehdistönvapaudessa on kuitenkin kyse demokratian suojelusta ja ylläpidosta. Demokratian kannalta on tärkeää, että toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta kuuluvat eri elimille, mutta myös se, että vallan vaihtuminen vaaleilla turvataan. Tämä edellyttää oikeusvaltiota ja vähemmistöjen oikeuksien turvaamista, mutta myös mahdollisuutta kritisoida päättäjiä ja saada tietoa vallan käyttämisestä.
”Lehdistön merkitys huomataan sen kadotessa.
Siinä media on isossa roolissa. Jos media ei voi toimia vapaasti, kansalaisten oikeus ja mahdollisuudet saada tietoa sekä muodostaa kantoja ja mielipiteitä ovat vaarassa kaventua.
Tehtävänsä merkittävyyden vuoksi viestimien on tärkeää toimia vastuullisesti. Se tarkoittaa muun muassa tietojen tarkistamista, virheiden korjaamista ja vastuunkantoa tehdyistä ratkaisuista.
Lehdistön merkitys huomataan sen kadotessa. Tutkimusten mukaan demokratioissakin paikallisen uutisoinnin väheneminen johtaa muun muassa matalampaan äänestysprosenttiin, kiinnostuksen vähenemiseen ja huolettomampaan julkisten varojen käyttöön.
Samasta syystä itsevaltiaat puuttuvat nopeasti lehdistönvapauteen. Hyvä esimerkki on Venäjä, jossa Vladimir Putin alkoi rajoittaa viestinten tilaa heti valtakautensa alussa. Lopulta Venäjä oli muuttunut totalitaariseksi maaksi, jossa kuuluu vain propagandan ääni.
Se vaikuttaa meihin naapurissakin. HS:n tämän vuoden lehdistönvapausteko liittyykin Venäjään. Venäjän valtio on estänyt alamaisiltaan pääsyä riippumattoman tiedon pariin, mutta pelimaailmaa se ei ole vielä rajoittanut. Niinpä HS rakennutti venäläisten suosimaan Counter Strike -sotapeliin slaavilaiskaupunkia mukailevan pelialustan ja sijoitti sinne venäläispelaajien löydettäväksi lehden toimittajien Ukrainasta välittämää tietoa sodan kauhuista.
Venäjän Ukrainassa tekemät kauheudet ovatkin valitettavan hyvä muistutus siitä, miksi lehdistönvapautta pitää puolustaa kotona ja maailmalla.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.