Kun Venäjän johtaja Vladimir Putin määräsi viime vuoden helmikuussa Venäjän joukot aloittamaan suurhyökkäyksen Ukrainaan, tavoitteena oli Ukrainan nopea kukistaminen. Voitonparaateja oli jo suunniteltu useisiin kaupunkeihin.
Venäjän menestystä Ukrainassa oli tarkoitus juhlia viime vuonna erityisesti voitonpäivänä 9. toukokuuta. Päivä on ollut Venäjällä vanhastaan tärkeä, sillä sitä vietetään natsi-Saksasta vuonna 1945 saavutetun voiton kunniaksi. Putinin valtakaudella voitonpäivästä ja voitosta on tehty kansallisen identiteetin keskeisin osa, kansakunnan yhdistäjä, todiste Venäjän suuruudesta ja Putinin järjestelmän ideologian ydin.
Siksi Putin ja hänen propagandakoneistonsa ovat yrittäneet alusti asti rakentaa valheellista historiallista paralleelia toisen maailmansodan ja Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan välille, muun muassa esittämällä Ukrainan jonkinlaisena natsi-Saksan seuraajana. Tästä johtuvat absurdit väitteet ukrainalaisista natseina. Tarinan lähtökohtakin pettää, hyökkäsihän natsi-Saksa Neuvostoliittoon, mutta Venäjä Ukrainaan.
Kuten tiedetään, Putin ei saanut pikavoittoa Ukrainassa. Viime vuoden voitonpäivänä Venäjän joukot olivat jo vetäytyneet joiltakin Venäjän hyökkäyksensä alkuvaiheessa valtaamilta alueilta.
Tiistaina Venäjällä vietetään taas voitonpäivää. Vuosi on vain korostanut Venäjän asevoimien heikkoutta, ja päivää vietetään hermostuneissa tunnelmissa. Merkkejä pinnan alla kuplivasta eliitin epätoivosta purskahtelee koko ajan enemmän esiin.
Tilanne näkyy erityisen hyvin juuri voitonpäivänä, josta Putin on rakentanut tärkeimmän kansallisen juhlapäivän paraateineen kaikkineen.
Tänä vuonna useat maakunnat ilmoittivat jo hyvissä ajoin sotilasparaatien peruutuksista. Myös uudeksi perinteeksi kehitetyt ja viranomaisten järjestämät ”kuolemattomat rykmentit” eli toisessa maailmansodassa kuolleiden sukulaistensa kuvia kantavien ihmisten kulkueet peruttiin. Moskovassa paraatipaikka Punainen tori suljettiin hyvissä ajoin yleisöltä.
Paniikin merkkejä näkyy muutenkin. Putinin lähipiiriin kuuluva, levottomista puheistaan tunnettu turvallisuuskomitean sihteeri Nikolai Patrušev antoi viime viikolla Izvestijalle haastattelun, jossa hän esitti Patrušev-asteikollakin hurjia salaliittoteorioita. Omaa Wagner-palkka-armeijaansa johtava Jevgeni Prigožin puolestaan on avoimessa sanasodassa Venäjän asevoimien johdon ja oikeastaan Kremlin kanssa. Venäjän sisällä vaino kiihtyy.
Pääselitys on tietenkin se, että Venäjä on häviämässä aloittamaansa sotaa. Arviot vaihtelevat, mutta kymmeniä tuhansia venäläisiä sotilaita on kaatunut ja vähintään 150 000 haavoittunut. Joukkojen moraali on heikko, ja Ukrainan lähestyvä vastahyökkäys alueidensa vapauttamiseksi heikentää sitä entisestään. Voitonpäivänä mitä vain voi tapahtua, sillä venäläiset haluavat näyttää voimaansa ja ukrainalaiset nöyryyttää Putinia.
Venäläisen eliitin hermostuneisuutta lisää se, että se joutuu sorrosta huolimatta pelkäämään yleistä mielipidettä. Venäläiset eivät pidä häviäjistä.
Putinin pitääkin hävitä aloittamansa sota. Toivottavaa on, että hän joutuu kantamaan siitä myös vastuun.
Sitä ennen edessä ovat ikävät ajat. Voitonpäivän alla monin tavoin esiin tullut Venäjän eliitin hermostuneisuus tekee Venäjästä entistä arvaamattomamman. Putin voi yrittää tehdä mitä vain.
Arvaamattomuutta lisää se, ettei venäläisten mielialoista ole selkeää kuvaa. Ne eivät tappion lähestyessäkään välttämättä kehity niin kuin lännessä tuntuisi loogiselta.
Suomessakin on hyvä varautua kaikkeen.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.