Sosiaali- ja terveyspalvelujen kriisin taustalla on useita pirullisia, laajoja ongelmia. Osan selittää silti hölmöily.
Se, että asioita tehdään moneen kertaan.
Hieno nimi ilmiölle on häiriökysyntä. Siinä ihminen kuormittaa järjestelmää lukuisia kertoja, koska hän ei saa ajoissa tai lainkaan tarvitsemaansa apua.
Häiriökysyntää on, kun saadakseen lääkäriajan joutuu odottamaan viiteen kertaan takaisinsoittoa ja selittämään asiansa viidelle eri hoitajalle.
Tai se, kun vanhus viruu viikonlopun yli päivystyksen sängyssä vain siksi, että hänelle ei ole paikkaa hoivakodissa.
Tai se, että nuori otetaan huostaan, vaikka eniten tarvitsisi psykiatrista hoitoa.
Sitä on, kun ihminen on väärässä paikassa. Tai joutuu palaamaan useita kertoja takaisin hakemaan apua. Tai joutuu selittämään alusta monimutkaista elämäntilannettaan ja sairaushistoriaansa lukuisille eri ammattilaisille.
Se luo kärsimystä, ruuhkia ja stressiä, joka saa ammattilaiset sukkelammin karkaamaan muihin töihin. Se haaskaa rahaa.
Käsitteen häiriökysyntä (failure demand) ovat Suomeen tuoneet Martti Kekomäki ja Hermanni Hyytiälä vuonna 2017. Sana on yleistynyt käyttöön, mutta tilanne ei ole kohentunut.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi vapun alla raportin siitä, miten surkean harvoin potilas kohtaa perusterveydenhuollossa toistamiseen saman lääkärin tai hoitajan. Edes yli 65-vuotiaat ja monisairaat eivät pääse usein tutulle ammattilaiselle.
Kymmenesosa sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjistä aiheuttaa kahdeksankymmentä prosenttia sektorin menoista.
Tätä joukkoa kannattaisi siksi taloudenkin takia kohdella erityisen hyvin.
Joskus kriisin ratkominen lisää häiriökysyntää.
Tehokkuutta tavoitellaan erikoistumalla tiukasti, keskittämällä ajanvarauksia suuriin yksiköihin ja tarjoamalla lisää digipalveluita. Puoliksi pakosta tehdään myös nopeita ostoja yksityiseltä vaikka palveluseteleillä.
Häiriökysyntää tunnetuksi tehnyt Hyytiälä itse kritisoi digitalisaation tuputtamista kaikille ihmisten tarpeista piittaamatta. Se on kuvaavaa, koska hän on alunperin it-alan ammattilainen.
Tehokkaasti pilkotussa organisaatiossa on omalta kannalta parempi lähettää potilas jonkun muun ongelmaksi kuin hoitaa potilas terveeksi. Osaoptimointi on järkevän toiminnan vihollinen.
Digitalisaatio ja yhteispeli yksityisen kanssa voivat silti olla osa ratkaisua, mutteivät ratkaisu kaikkeen. Paikallisia toimiviakin konsteja on kehitelty. Niistä pitäisi ottaa oppia.
Espoossa Kilon terveysasemalla tehtiin esimerkiksi keskellä pandemiaa ihme. Espoo oli saanut valvovilta viranomaisilta moitteita siitä, että sen terveysasemille ei saanut edes yhteyttä. Lokakuussa 2021 odotusaika Kiloon oli 90 päivää eli oikeasti kiireettömiä aikoja ei ollut tarjolla.
Joulukuussa 2021 odotusaika oli alle kaksi päivää eli jono oli kadonnut, vaikka henkilökuntaa ei lisätty. Yhtä hyvin sujui vuosi 2022. Se kuulostaa hienolta – vaikka pitkän ajan vaikutuksista ei vielä tiedetäkään.
Kilon keskeinen idea oli, että kun ihminen ottaa yhteyttä terveysasemaan, hänen ongelmaansa aletaan heti ratkoa. Ei siis pallotella tai laiteta odottamaan.
Ehkä ero vastaaviin epäonnistuneisiin yrityksiin muualla on tässä: Kilossa mallin yksityiskohdat suunnittelivat ammattilaiset itse.
Siis ne potilaansa ja oman työpaikkansa parhaiten tuntevat ihmiset.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.
