Helsingin poliitikot päättävät pian korvaajista hitas-järjestelmälle. Tarjottuihin vaihtoehtoihin tuetulle kohtuuhintaiselle omistusasumiselle liittyy suurta epävarmuutta.
Viranhaltijoiden selvityksissä tilalle on tarjottu useita malleja, jotka ovat omistamisen ja vuokraamisen välissä. Esillä on ollut esimerkiksi osaomistusmalli, jossa asukas maksaa ensin siivun asunnon hinnasta, asuu vuokralla kaksitoista vuotta ja voi sitten lunastaa loput asunnosta.
Korvaavat mallit vaatisivat luultavasti neuvotteluja valtion kanssa. Asunnot rakennettaisiin valtion korkotuella. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen Aran määrittämät enimmäiskustannukset rakentamiselle tuskin kantakaupungin hintatasolla riittäisivät.
Tähän asti helsinkiläisiä eivät erilaiset osaomistusmallit ole pahemmin kiinnostaneet: tätä tyyppiä on vain runsaat kolme prosenttia asunnoista.
Valtuusto päätti vuonna 2020, että nykymuotoisesta hitaksesta luovutaan. Pian taas väännetään siitä, mitä tämä tarkoittaa.
Varsinkin kokoomus on aiemmin halunnut pyyhkäistä hitas-järjestelmän historian roskakoriin. Kohtuuhintaista asumista saataisiin lisäämällä vapaarahoitteisia omistusasuntoja. Markkinat siis hoitaisivat pulman. Tällä hetkellä tosin isot rakennusliikkeet lyövät jarruja päälle rakentamisessa vaikean taloustilanteen vuoksi.
Erityisesti Sdp ja vasemmistoliitto ovat vaatineet, että hitakselle on löydettävä ensin kunnollisia vaihtoehtoja. Nyt ehdokkaita siis on, mutta nähtäväksi jää, onko niistä mihinkään.
”Suomalaiset ovat kiintyneitä omistusasumiseen.
Hitas luotiin 1970-luvulla, jotta hyvät veronmaksajat eivät karkaisi kehyskuntiin saadessaan perheenlisäystä. Kaupunki nimittäin tarvitsee pyöriäkseen myös valtavasti pieni- ja keskituloisia ammattilaisia. Jos raitiovaununkuljettajan tai varhaiskasvatuksen opettajan palkalla ei ole varaa asua Helsingissä, Helsingin on hankala kilpailla työvoimasta.
Yksi hyvä vaihtoehto olisi vuokra-asuminen, mutta suomalaiset ovat kovin kiintyneitä omistusasumiseen. Helsingissä nykyisin omistusasuntoja on lähes 68 prosenttia. Helsingin hintakehitys on myös kannustanut asunnon ostamiseen, kun asunto on toiminut myös sijoituskohteena.
Omistusasumisen tukeminen on kuitenkin vaikeaa. Helsingissä asuntojen hinnat ovat niin korkeat, että niihin ei köyhillä ole varaa. Siksi tuki muuttuu tulonsiirroksi veronmaksajilta keskiluokalle. Niin hitasille on käynyt. Parhaillaan haussa olevassa kohteessa Kalasatamassa esimerkiksi kaupataan ylimmän kerroksen neljää huonetta ja keittiötä velattomaan hintaan 506 940 euroa.
Arvonnan voittaja saa kotinsa satojatuhansia euroja markkinahintoja halvemmalla. Yhteiskunnassa on paljon apua tarvitsevia, mutta heihin tuskin kuuluu ihminen, jolla on varaa puolen miljoonan asuntoon. Lisäksi HS:n selvityksessä vuonna 2019 kävi ilmi, että lähes viidennes hitaksista oli mahdollisia sijoitusasuntoja.
Ehdotuksissa hitaksen korvaajiksi on nostettu myös esikaupunkialueiden vetovoiman lisääminen. Lähiöistä tehtäisiin niin viihtyisiä, että useampi haluaisi omistusasunnon niistä.
Kaupunkihan on pitkään pyrkinyt vähentämään alueiden eriarvoistumista myös asuntopolitiikalla. Lähivuosina tätä tapahtuu varsinkin kaupunkikehitysalueilla eli Malminkartanossa ja Kannelmäessä, Malmilla, Mellunkylässä sekä Meri-Rastilassa.
Tämäkin on vaikeaa. Usein kaupungin ja nykyisten asukkaiden käsitykset viihtyisästä ovat täysin vastakkain. Varsinkin lähiluonnon tuho aiheuttaa raivoa. Mahdotonta lähiöiden mullistaminen ei ole. Esimerkiksi käy vaikka Myllypuron metroaseman seutu, joka on muutamassa vuodessa uudistunut täysin.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.
