Jos tehdään tehokkaammin, ei tarvitse leikata yhtä paljon. Siinä pähkinänkuoressa yksi hallitusneuvottelujen toiveista, kun varsinkin sote-pöydän tilannetta kuvaillaan erittäin haastavaksi. Kokoomus on ennen vaaleja linjannut, että rahoituksella pitää ohjata hyvinvointialueita ottamaan ”parhaat käytänteet” sosiaali- ja terveyspalveluissa käyttöön kaikkialla. Näin voitettaisiin miljardi euroa.
Puolue viittaa tällä monituottajamalliin, jossa yksityinen sektori olisi tärkeässä roolissa. Nyt toukokuussa on puhuttu paljon myös digitalisaatiosta, koska Sitra ehdotti, että tiedonkulun parantamisella nipistettäisiin terveydenhuollon kuluista satoja miljoonia. Mutta pohjimmiltaan tämä siis tarkoittaa paikallisten hyvien ideoiden monistamista joka puolelle Suomea.
Voiko niin tehdä? Kyllä. Voiko niin tehdä nopeasti ja helposti? Ei. On totta ja haaskausta, että nerokkaat ideat eivät aina leviä. Joskus esimerkiksi hankerahoituksen loppuminen tai systeemin jäykkyys tai alueiden olosuhteiden erot estävät kopioinnin. Tietojärjestelmissä pieni ja ketterä ei lavene jättimäiseksi. On helpompi luoda toimiva koronavirustartunnan oirearviokysely kuin kaikkien rakastama Apotti-tietojärjestelmä.
Otetaan lähikuvaan esimerkki ihmeestä. Lastensuojelu maksaa vuodessa Suomessa jopa 1,2 miljardia euroa. Tästä 73 prosenttia nielaisee sijaishuolto. Huostaanotoista on hankala säästää vahingoittamatta samalla vakavimmassa vaarassa olevia lapsia ja nuoria.
Lastensuojeluun on luvattu jo kauan rakenteellista muutosta. Perheitä luvataan auttaa varhaisemmassa vaiheessa joka kerta, kun nuori ihminen kuolee väkivaltaisesti erityisen raakalaismaisella tavalla. Usein lupaus jää tyhjäksi.
Suomessa on alueita, joilla sijoitettuja lapsia ja nuoria on suurempi osa ikäluokasta kuin muilla alueilla. Ne ovat usein samalla alueita, joilla roikotetaan perheitä erilaisissa jonoissa tai kierretään lain sanelemaa ylärajaa sosiaalityöntekijän asiakasmäärälle. Vastapainoksi niille meillä on Etelä-Karjala.
Etelä-Karjalassa huostaan otettuja oli tuoreissa vuoden 2022 tilastoissa 0,5 prosenttia ja kiireellisesti sijoitettuja 0,3 prosenttia lapsista ja nuorista, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Se on vähiten Suomessa. Toisessa ääripäässä Kymenlaaksossa prosentit olivat 1,7 ja 0,4.
Etelä-Karjalassa on määrätietoisesti lisätty lastensuojelua kevyempiä perheiden palveluita, esimerkiksi perhetyötä, sosiaaliohjausta ja lapsiperheiden kotipalvelua. Jos varsinaista lastensuojelua silti tarvitaan, käytössä on systeeminen malli. Se tarkoittaa melko vahvaa, verkostoitunutta ja perheen vahvuuksista lähtevää tukea. Sitä THL suosittelee koko maassa, mutta suositus ei toteudu, ellei tutulla työntekijällä ole yhdelle lapselle tarpeeksi aikaa.
Ihmeen alku oli Imatran malli vuonna 2009. Siinä perhetyöstä tehtiin universaali palvelu, jota tarjottiin ihan kaikille vauvaperheille hitunen siinä kuin neuvolaakin. Perhetyö on lastensuojeluun verrattuna halpaa kuin saippua. Lastensuojelukin on pohjimmiltaan edullista, jos aletaan laskea, mitä yhdenkin nuoren elämän tuhoutuminen kokonaisuudessaan maksaa.
Hallitusneuvotteluja johtava Petteri Orpo (kok) totesi maanantaiaamuna, että jokainen rakenneuudistus rahan käyttämiseksi paremmin on kovan työn takana. Niin on.
Parhaita oivalluksia on harvemmin syntynyt säästämisen sivutuotteena, jos säästäminen on vain sitä, että leikataan veitsellä budjettia ja henkilökuntaa pienemmäksi. Joskus toki fiksummin tekeminen onnistuu niukkuuden keskelläkin, kun ideat syntyvät yhdessä miettimällä.
Ennalta ehkäiseminen on paljon halvempaa kuin korjaaminen. Uudistuksiin pitää investoida, vaikka niiden tuotto toteutuisi vasta etäisessä tulevaisuudessa.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.
