Ukrainan kesähyökkäystä on odotettu viime päivät innostuksen ja pelon sekaisin tuntein. Innostuksen siksi, että Ukrainan toivotaan puskevan venäläisiä taaksepäin tai jopa murtavan venäläisten rintamat. Pelon siksi, ettei Venäjän puolustuslinjojen läpäiseminen ole helppoa, eikä Ukrainalla ole varaa epäonnistua.
Ukraina hyökkää, se on varmaa. Presidentti Volodymyr Zelenskyi on sen selvin sanoin luvannut muun muassa Suomessa vieraillessaan. Venäjän hyökkäyksen jälkeen Ukrainalla on nyt ollut yli vuosi aikaa kerätä, kouluttaa ja varustaa joukkoja. Uutisia maahan saapuvasta aseavusta ja uusista aselupauksista tulee melkein päivittäin. Presidentti Zelenskyi on kiertänyt Eurooppaa hankintalistan kanssa.
Matka alkoi Suomesta, joka on vahva lenkki Ukrainan läntisten tukijoiden ketjussa. Ranskasta Zelenskyi sai lupauksen kymmenistä panssareista. Britanniasta presidentti kuittasi muun muassa lennokkeja ja ilmatorjuntaohjuksia ja lupauksen lentäjien kouluttamisesta. Saksakin heräilee: yli 2,7 miljardin euron tukipaketilla se on melkein kaksinkertaistamassa tähänastisen tukensa. Lännessä tiedetään, että nyt on aika takoa. Sodassa ovat edessä ratkaisevat kuukaudet.
Hyökkäys alkaa tai on jo alkanut – se on määritelmäkysymys. Venäjä ei odottele toimettomana. Viime päivinä Venäjä on iskenyt ohjuksin ja lennokein syvällä Ukrainan selustassa oleviin kohteisiin, kuten asevarikoihin, tarkoituksenaan haitata Ukrainan hyökkäysvalmisteluja.
Myös Ukraina yrittää iskeä ohjuksin Venäjän selustaan. Sillä Ukraina koettaa vaikeuttaa venäläisjoukkojen liikkumista niin, että venäläiset eivät saa siirretyksi vahvistuksia niihin kohtiin, joissa rintama alkaa hyökkäyksen paineessa toivottavasti horjua.
Rintamilla Ukraina haluaa sitoa venäläiset nykyisiin asemiinsa niin, ettei joukkoja päästä irrottamaan muualle. Se selittää esimerkiksi strategisesti melko hyödytöntä junnaamista Bahmutissa.
Venäjällä on etu, joka asemiinsa suojautuneella puolustajalla aina on. Ukrainan tärkein valttikortti on, ettei Venäjä tiedä, minne Ukrainan päähyökkäys suuntautuu. Sitä tietoa suojellaan kaikin keinoin – esimerkiksi keskittämällä ratkaisevat päätökset presidentin pieneen piiriin.
”Lännessä tiedetään, että nyt on aika takoa.
Näin suurta hyökkäystä ei tietenkään voi pitää kokonaan salassa. Venäjä näkee joukkojen liikuttelun. Vakoojiakin sillä riittää. Siksi oikea tieto täytyy sekoittaa väärän tiedon sekaan.
Sama ongelma liittoutuneilla oli vuonna 1944 Normandian maihinnousun alla. Saksa tiesi, että Britanniassa koottiin valtavaa hyökkäysvoimaa, muttei sitä, mihin kohtaan rannikkoa se iskee. Ovelalla hämäysoperaatiolla Hitler saatiin luulemaan, että hyökkäys Normandiaan oli pelkkä harhautus todellisen iskun kohdistuessa muualle.
Hermopeli on käynnissä nytkin. Yksi keino ovat mediaan vuodetut huhut ja väärät tiedot. Maanantaina The Washington Post kertoi vuotouutisen, jonka mukaan palkkasotilasyhtiö Wagnerin johtaja Jevgeni Prigožin olisi tarjonnut ukrainalaisille tietoja Venäjän armeijan asemista vastineeksi siitä, että Ukraina hillitsee hyökkäystä Bahmutissa, jossa Wagner-joukot ovat kärsineet suuria tappioita.
Aikaisemmin ukrainalaiset ovat väittäneet Wagnerin sotilaiden jättäneen asemansa, vaikka Venäjän armeijan sotilaat ovat jatkaneet taistelua. Ukrainalaiset lyövät innolla kiilaa Venäjän johdossa näkyviin halkeamiin.
Venäläiskenraalit ja Prigožin yrittävät pelastaa omaa nahkaansa vierittämällä vastuuta kehnosta sotamenestyksestä toistensa niskaan. Toivottavasti lähiajat tarjoavat lisää heikkoa sotamenestystä, johon etsiä syyllistä.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.