Hallitusneuvotteluja vetävä Petteri Orpo (kok) lupaa hallituksen sitoutuvan ilmastolakiin ja sen velvoitteeseen Suomen hiilineutraaliudesta vuonna 2035. Rkp:lle tämä on kynnyskysymys. Perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran mukaan tavoite ei tule toteutumaan.
Suomen ilmastopolitiikasta uhkaa tulla aiempaa ennakoimattomampaa, mikä voi heikentää myös kansainvälisten yritysten haluja investoida vihreään siirtymään nimenomaan Suomessa.
Syitä tempoiluun on sekä puolueissa että tilanteessa. Hiilinielujen sijaan Suomella on käsissään huomattava ilmastovelka. Perussuomalaiset ei näe arvoa sillä, että Suomi olisi ilmastopolitiikan etujoukossa. Ennemminkin puolue näkee ilmasto- ja metsäpolitiikassa mahdollisuuden rakentaa Suomi vastaan EU -asetelmaa.
Luonnonvarakeskuksen laskelma osoitti viime syksynä Suomen metsien hiilinielun olevan aiemmin arvioitua pienempi. Se tuli monille yllätyksenä, jopa šokkina, vaikka asiantuntijat olivat varoittaneet laskelman virheellisyydestä.
Väärin oletuksin valmisteltu Suomen metsämaan vertailutaso johti siihen, etteivät hallitukset mitoittaneet päästövähennyksiä vastaamaan todellista nielua. Samaan aikaan nieluvähenemää vauhditti kasvanut sellun kysyntä. Hakkuita lisäsi myös puun tuonnin pysähtyminen Venäjältä ja puun energiakäytön kasvu.
Tämän seurauksena Suomi ei pysy EU:n maankäyttösektorin ilmastopäästöjen lulucf-tavoitteissa vuodelle 2025, mistä voi seurata huomattavia kustannuksia.
Säätytalolla neliöidään nyt ympyrää, kun sovitetaan yhteen ilmastositoumuksia, metsäteollisuuden intressejä ja puolueiden hyvin erilaisia tavoitteita. Mahdoton tehtävä ei ole, kunhan vain ymmärretään, että ilmastovelkaa on hoidettava siinä missä valtiontalouden velkakriisiäkin.
Jotkut luottavat Säätytalolla siihen, että Suomi voisi neuvotella EU-velvoitteensa uusiksi. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että EU-maat löysäisivät ilmastositoumuksia. Vakavasta suhtautumisesta kertoo sekin, että moni maa on kiinnostunut investoimaan Suomessa aurinkovoimaan ja tuulivoimaan täyttääkseen oman uusiutuvan energian tavoitteensa.
Suomi tarvitsee sekä supistuvat päästöt että kasvavat hiilinielut. Hallitus pystyy tekemään paljon nielujen pelastamiseksi, sillä työkalupakki nielujen kasvattamiseksi on suurelta osin käyttämättä.
Hallituksen on helpotettava kaikenlaisia fossiilittoman energian investointeja. On yritysten asia arvioida, mihin investoida, kunhan luvitus ja sähköverkko ovat kunnossa. Erityisesti potentiaalia on tuulivoimalla. Päästötön sähkö on edellytys uusiutuvan vetytalouden investoinneille. Kunnille tuulivoima tuo kiinteistöverotuottoja.
Nopeimpia toimia hiilinielun vahvistamiseen ja EU:n vuoden 2025 tavoitteeseen pääsemiseen olisi hakkuiden rajoittaminen, sillä hakkuumäärät näkyvät heti vuosittaisessa hiilinielussa.
Heti vaikuttaisi myös biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen nostaminen. Perussuomalaiset haluaa kuitenkin laskea sitä. Esimerkkiä haetaan Ruotsista, joka laski jakeluvelvoitteen kuuteen prosenttiin ensi vuoden alusta vuoden 2026 loppuun saakka. Tämä onnistuu, sillä Ruotsin hiilinielulaskelma vuosille 2021–2025 on ylijäämäinen. Nieluoikeuksien myynnin sijaan Ruotsi polttaa bensaa.
Elinkeinoelämä odottaa hallitukselta kustannustehokasta hiilinielupolitiikkaa, joka palvelee niin ilmastotoimia kuin metsäteollisuuttakin. Hyvän ja pitkäjänteisen nielusuunnitelman avulla puun käyttöä voidaan myös lisätä, jos nieluja pidetään muutoin yllä.
Suomen elinkeinoelämässä on ymmärretty laajasti vihreän siirtymän tuomat mahdollisuudet. Niihin tarttuminen edellyttää kuitenkin ennakoitavuutta, eikä sitä synny vaihtelemalla vuosilukuja poliittisten tuulien mukaan.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.