Turkin jako kahteen poliittiseen leiriin syveni viime sunnuntain vaalipäivänä, kun turkkilaiset äänestivät niin parlamentista kuin presidentistäkin.
Presidentinvaalit ratkeavat vasta toisella kierroksella toukokuun lopussa. Sitä, että Turkkia 20 vuotta hyvin autoritaarisesti johtanut Recep Tayyip Erdoğan joutui ensimmäistä kertaa toiselle kierrokselle, voi pitää äänestäjien näpäytyksenä itsevaltiaalle. Silti tuki Erdoğanille oli laajempaa kuin oppositio odotti.
Erdoğanilla on haastaja, kuuden oppositiopuolueen vaaliliiton yhteinen presidenttiehdokas Kemal Kılıçdaroğlu. Kılıçdaroğlu lupasi voiton tarkoittavan paluuta parlamentarismiin. Lupaus on vahva, mutta vaikeasti lunastettavissa.
Erdoğanilla on nyt etunaan myös se, että hänen Oikeus ja kehitys -puolueensa (AKP) sai vaaliliittolaistensa kanssa enemmistön parlamenttiin.
Kılıçdaroğlun häviö ja Erdoğanin voitto tarkoittaisi Turkin demokratian rippeiden hyvästelyä. Erdoğanilla olisi käsissään itse muuttamansa perustuslain tuomat keinot vahvistaa entisestään kovia otteita ja vieläpä parlamentin enemmistön tukemana.
Parlamenttivaaleissa oppositio voitti odotusten mukaisesti monissa suurissa kaupungeissa, kuten Ankarassa, Istanbulissa ja İzmirissä. Kılıçdaroğlun kannattajissa on paljon nuoria, ja maan kaakkoisosassa kurdien enemmistö lähti Kılıçdaroğlun tueksi.
Turkin konservatiiviset ja uskonnolliset takamaat ovat Erdoğanin tukena. Ensimmäisellä kierroksella Erdoğan sai 49,5 prosenttia äänistä.
Kolmas ehdokas Sinan Oğan keräsi noin viiden prosentin kannatuksen ja pitää nyt itseään kuninkaantekijänä. On kuitenkin kyseenalaista, vaikuttavatko Oğanin äänestyssuositukset millään lailla häntä ensimmäisellä kierroksella äänestäneisiin.
Vaalitulos vastannee ainakin suunnilleen kansan todellisia mielipiteitä, sillä varsinaisesta vaalitulosten väärentämisestä ei ole näyttöä. Se ei tarkoita, että vaalit olisivat olleet reilut. Media ei ole vapaata, sosiaalinen media on hallituksen kontrollissa, ja oppositiota painostetaan. Oikeuslaitos on Erdoğanin käsissä.
Useat keskeiset oppositiopoliitikot, kuten vasemmistopuolue HDP:n johtaja Selahattin Demirtaş, ovat vankilassa. Istanbulin pormestaria Ekrem Imamoğlua vastaan on nostettu syytteet, jotka pelasivat hänet ulos vaaleista. Turkin opposition sinnikkyydestä tai epätoivosta kertoo, että oppositio yrittää haastaa Erdoğanin näin epätasaisella pelikentällä.
Turkin helmikuiset maanjäristystuhot ja tuhojen seurauksena käyty keskustelu rakentamisen korruptiosta ei selvästikään juuri vienyt Erdoğanilta kannatusta. Kun vanhat puheet osoittautuvat tyhjiksi, Erdoğan tekee uusia lupauksia. Pahimmilta maanjäristysalueilta Erdoğan keräsi liki puolet äänistä. AKP:lta kannatusta kuitenkin suli.
On selvää, että Kılıçdaroğlulla on lännen tuki. Erdoğan sen sijaan on kriisiyttänyt Turkin suhteet Euroopan unioniin, Natoon ja Yhdysvaltoihin, mutta Turkki on niille kaikille strategisesti tärkeä kumppani. Tilanne on lännelle todella hankala.
Kılıçdaroğlu haluaa lähentää Turkkia EU:hun. Tavoitteena on EU-jäsenyys, hän sanoi kampanjassaan. Tavoite aiheuttaa Brysselissä päänvaivaa. Jäsenyysneuvottelujen jatkaminen Turkin kanssa olisi monen käänteen takana. Jotain EU:lla pitäisi kuitenkin olla Kılıçdaroğlulle tarjota, jos tämä nousisi yllättäen vaalivoittoon ja haluaisi avata kanavaa yhteistyölle. Hetki olisi tärkeää käyttää esimerkiksi Turkin ja Kyproksen sekä Turkin ja Kreikan jännitteisten suhteiden liennyttämiseen.
Erdoğanin voitto merkitsisi, että vaikeudet Turkin kanssa jatkuvat. Ruotsin Nato-jäsenyyden kannalta tärkeintä lienee kuitenkin, että vaalit ovat takanapäin eikä Erdoğanilla ole enää tarvetta käyttää Ruotsin kiusaamista isänmaallisten tunteiden lietsomiseen.
Se tarkoittaa toivottavasti sitä, että Ruotsi istuu Naton uusimpana jäsenenä Vilnassa pidettävässä huippukokouksessa heinäkuun alussa. Aikaa vaalipäivän jälkeen on vähän, muttei liian vähän siihen, että Turkin parlamentti saisi järjestäydyttyä ja käytyä läpi ratifioinnin vaatimat prosessit.
Siinä tilanne on kuitenkin yhä liki ennallaan, että Ruotsin Nato-jäsenyyden ajankohdan ratkaisee ennen kaikkea Erdoğan. Nämä vaalit ovat viimeiset, jotka hänen täytyy voittaa. Vilnassa Erdoğan halunnee astella parrasvaloihin suurena sankarina, jolla on liittokunnalle toivottuja tuomisia.
Turkkiin kohdistuu Nato-maista valtava paine, sillä Ruotsi on saatava jäseneksi viimeistään Vilnassa. Siihen on monta syytä, joista vähäisin ei ole Naton uskottavuus.
Erdoğan lähtee toiselle kierrokselle selvänä suosikkina, sillä Kılıçdaroğlulla on kova työ saada pettyneet kannattajansa uudelleen liikkeelle. Erdoğan taas tunnetaan armottomana kampanjoijana, joka on valmis tekemään mahdottomia lupauksia, pelottelemaan vastustajiaan ja tekemään ylipäänsä kaiken, mitä voittoon vaaditaan.
Siksi vallan vaihtuminen vaatisi aikamoisen ihmeen.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.