Hallitusneuvottelut Säätytalolla ovat kestäneet kohta kolme viikkoa, eikä loppua näy. Tunnelman neuvotteluissa kerrotaan olleen raskas tai rakentava riippuen siitä, keneltä ja minä päivänä kysyy. Osassa kahdeksasta teemapöydästä on ehditty jo pitkälle, kun taas eräissä ei ole päästy paljon alkua pitemmälle. Väännöt esimerkiksi maahanmuutosta ovat vielä edessä.
Aikaisemmista kokemuksista oppineena hallituksenmuodostaja Petteri Orpo (kok) on yrittänyt pitää langat tiukasti käsissään. Se tarkoittaa, että kokoomuslaiset vetävät kaikkia pääpöytiä, eri järjestöjen lobbareille on annettu neuvotteluihin porttikielto ja tiedottaminen on keskitetty puoluejohtajille. Siksi Säätytalolta ei ole vuotanut kovin paljon tietoa.
Iso kuva toki tiedetään. Se tarkoittaa, että kokoomus painottaa vahvasti taloutta ja työllisyyttä. Kaikki hallitusneuvotteluihin kutsutut puolueet ovat periaatteessa sitoutuneet julkisen talouden kuuden miljardin euron sopeutukseen tällä vaalikaudella. Se tarjoaa neuvottelujen vetäjälle vahvan vipuvarren, jota kokoomus käyttää vääntääkseen haluamiaan uudistuksia työmarkkinoille. Niitä ovat esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen ja lyhentäminen sekä paikallisen sopimisen helpottaminen.
Kokoomus on sanonut tavoittelevansa näillä keinoilla jopa 100 000:ta uutta työllistä, mikä vähentäisi tarvetta puolueille vaikeisiin menoleikkauksiin. Tätä voi pitää neuvottelutaktiikkana, jolla kokoomus ajaa läpi pitkäaikaisia tavoitteitaan. Toisaalta kokoomuksessa uskotaan epäilemättä lujasti siihen, että työhön ja yrittämiseen kannustaminen on ainoa keino nostaa Suomen talous takaisin pohjoismaiselle kasvu-uralle.
Perussuomalaiset on periaatteessa taloustilanteesta samaa mieltä kokoomuksen kanssa, mutta käytännön toimet ovat vaikeita puolueelle, jolla on paljon duunariäänestäjiä. Vielä oppositioaikana perussuomalaiset pysyi ajamaan monilla rattailla ja tasapainottamaan varjobudjettinsa ottamalla rahat esimerkiksi kehitysavusta ja maahanmuutosta, mutta enää se ei onnistu. On tehtävä valintoja.
Se pakottaa perussuomalaiset kertomaan, onko puolue lintu vai kala. Puolueen perustajan Timo Soinin aikana perussuomalaiset oli protestihenkinen populistipuolue, mutta Jussi Halla-ahon ja Riikka Purran kausilla puolue on luonut nahkansa kansallismieliseksi oikeistopuolueeksi. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Haluaako perussuomalaiset rakentavia reformeja, radikaalia muutosta vai mahdollisimman paljon melua? Siihen kysymykseen etsitään nyt vastausta, ja etsijöihin taitavat kuulua myös perussuomalaiset itse.
Hallitusneuvottelujen ennakoidaan kestävän vielä viikkokausia. Yksi tärkeä syy siihen on, että muut puolueet yrittävät haastaa kokoomuksen pohjapapereita. Se edellyttää kuitenkin tiedon hankkimista, mikä on näkynyt esimerkiksi eri ministeriöille osoitetuista, joskus koomisistakin kysymyksistä. Jos kysymykset ja niihin saadut vastaukset auttavat puolueita ymmärtämään, että vaikeisiin ongelmiin on harvoin helppoja ratkaisuja, hallitusneuvottelut palvelevat myös tärkeää pedagogista tehtävää.
Tärkeä realismitesti on, hyväksyvätkö kaikki puolueet saman asiantuntijatiedon päätösten pohjaksi. Esimerkiksi vaatimusta työperäisen maahanmuuton vähentämisestä on faktojen valossa vaikeaa perustella.
Säätytalolta odotetaan paksua ja perusteellista hallitusohjelmaa, jossa puolueet sitoutuvat etukäteen mahdollisimman moneen asiaan. Kaikkeen ei kuitenkaan voi varautua, kuten lopuillaan olevalla hallituskaudella on nähty. Siksi neuvottelut kiertyvät aina uudestaan sen asian ympärille, josta Petteri Orpo jo Säätytalolle lähdettäessä muistutti: luottamukseen.
Hallitusneuvotteluissa rakennetaan hallitusohjelmaa, mutta samalla puolueet nuuhkivat toisiaan ja yrittävät päättää, kestävätkö ne toisiaan neljä pitkää vuotta.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.