Ensimmäiset seitsemän viikkoa Natossa ovat takana. Seitsemän viikon kuluttua edessä on Suomen ensimmäinen Naton huippukokous liittokunnan jäsenenä. Vilnassa pidettävän kokouksen tunnelman määrää tilanne Ukrainan taisteluissa.
Ukraina vie Vilnassa päähuomion, mutta huolta on myös Ruotsin Nato-jäsenyydestä ja Naton omasta iskukyvystä. Naton vuosi sitten Madridissa tekemiä isoja päätöksiä on pitkin vuotta viety käytäntöön. Jäsenmailta tarvitaan kuitenkin yhä lisää sitoumuksia: Ukraina tarvitsee tukea ja puolustusteollisuutta on kasvatettava, samoin puolustusmenoja. Nato nostaa korkean valmiuden joukkojensa määrän 300 000 sotilaaseen. Myös Suomi sitoutuu osallistumaan valmiuteen tietyillä joukoilla.
Suomi tekee Natossa kaiken ensimmäistä kertaa ja saa siksi usein erityishuomiota. Suomea edustaa vielä vanha kaarti, kunnes maassa on uusi hallitus. Osallistuminen Naton ensi viikon ulkoministerikokoukseen Oslossa tuskin haittaa presidentinvaalikampanjaansa käynnistelevää ulkoministeriä Pekka Haavistoa (vihr). Antti Kaikkonenkin (kesk) saattaa ehtiä vielä Naton puolustusministerikokoukseen.
Ensimmäinen pieni pettymyskin on tullut vastaan. Naton Euroopan-joukkojen komentaja kenraali Christopher G. Cavoli esittää, että Suomen paikka Naton komentorakenteessa on Hollannin Brunssumin yhteisoperaatioesikunnassa. Suomen johto toivoi kahdesta esillä olleesta vaihtoehdosta juuri sitä toista, Yhdysvaltojen Norfolkia.
Suomi ei saanut sitä, mitä halusi.
Suomi olisi nähnyt itsensä mieluummin Norfolkissa. Se ei käynyt, koska meri- ja ilmavoimapainotteisesta Norfolkista ei ole vielä nykyisellään ottamaan johtovastuuta Pohjois-Euroopan puolustamisesta. Resursseja olisi pitänyt lisätä, ja ehkä niitä vielä lisätäänkin. Nopea Norfolkin vahvistaminen olisi kuitenkin vaatinut Yhdysvaltojen ja Britannian huomattavaa aktiivisuutta.
Suomi, Tanska ja pian Ruotsi kuuluvat Natossa eri komentorakenteeseen kuin Norja ja Islanti. Silti Nato-jäsenyys tiivistää historiallisella tavalla Pohjoismaiden puolustusyhteistyötä. Pohjoismaat toivovat silti yhä yhdessä, että Naton komentorakenteita muutettaisiin mieluummin ennemmin kuin myöhemmin vastaamaan Pohjois-Euroopan tarpeita. Muutoksia varmasti myös tulee, niin isossa myllerryksessä sekä Naton komentorakenne että joukkorakenne nyt ovat.
Euroopan-joukkojen komentajan esitystä ei Suomessa haluta eikä edes oikein voida haastaa. Ruotsilla on Naton eteisestä asiaan vielä vähemmän sanottavaa kuin Suomella.
”Viroa visiointi Pohjolan linnakkeesta häiritsi eniten.
Naton Euroopan-komentajalta maavoima- ja Itämeri-painotteinen Brunssum on käytännöllinen ratkaisu, eikä valinta ole suuri yllätys. Suomelle Brunssum on tuttu paikka vuosilta Naton kumppanimaana.
Brunssum on Norfolkia paremmin resursoitu. Sen vastuulla on itäisen ja keskisen Euroopan puolustus. Kun siihen vielä lisätään Suomi ja Ruotsi, vastuualueesta tulee valtava. Varsinkaan Saksaa ei kuitenkaan innostanut ajatus siitä, että Itämeri olisi jaettu Naton rakenteissa kahteen osaan.
Puntaroinnista Norfolkin vai Brunssumin välillä ehti tulla Suomessa miltei vilkasta, eikä sitä aina katsottu muissa Nato-maissa pelkästään hyvällä. Vaikka Natossakin on klikkinsä, osaa jäsenmaista häiritsi visiointi Naton sisälle syntyvästä Pohjolan linnakkeesta. Viroa se häiritsi kaikkein eniten.
Suomessa laskeskeltiin myös päätöksen poliittisia vaikutuksia. Osa ehkä toivoi Norfolkin tuovan Suomelle Yhdysvaltojen erityishuomiota. Joka tapauksessa Euroopan turvallisuus on hyvin riippuvainen Yhdysvalloista. Parhaillaan niin Suomi kuin Ruotsikin neuvottelevat tahoillaan Yhdysvaltojen kanssa sopimusta kahdenvälisestä puolustusyhteistyöstä.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.