Kun lukee pari viikkoa Tukholman lehtiä, oppii, etteivät ruotsalaiset sittenkään puhu loputtomasti Nato-jäsenyydestään tai edes Euroviisuista. Ne ovat julkisen keskustelun päivänperhosia, sillä tosissaan ruotsalaiset kiistelevät ja valittavat koulusta.
Koulu on tietenkin tärkeä aihe kaikkialla. Myös Suomessa, jossa koululaisten oppimistulokset ovat heikentyneet nopeasti ja kansainvälisen Pisa-tutkimuksen tuloksia odotetaan joka kerta edellistä hermostuneemmissa tunnelmissa.
Aihe on myös arka, mikä näkyi myös sekä innostuneissa että ärtyneissä reaktioissa HS:n sunnuntaina julkaisemaan peruskoulua käsitelleeseen artikkeliin. Sitä varten kymmeniltä opettajilta oli kysytty, mitä he pitävät peruskoulun suurimpina haasteina. Opettajat olivat väsyneitä, mutta silti myös optimistisia: monet ongelmista ovat korjattavissa.
Ruotsissa puheiden sävy on synkempi, sillä koulujärjestelmä on ollut kriisissä jo pitkään. Ilo viimeisimmän Pisa-tutkimuksen kohentuneista tuloksistakin kuihtui, kun niiden huomattiin perustuneen vääriin lukuihin.
Ruotsissa isoja aiheita oli kaksi. Ensimmäinen oli vanha tuttu glädjebetyg, siis ”hyvän mielen todistus” eli ansaittua paremmat arvosanat.
Ne ovat ongelma erityisesti lukioissa. Ruotsissa lukion päättötodistuksella on iso merkitys, sillä ylioppilaskirjoituksia ei ole. Useat yliopistot painottavat opiskelijavalinnassa lukion päättötodistusta ja korkeakoulukoetta, joka on standardoitu monivalintatesti.
”Glädjebetygeistä on tullut iso riesa.
Glädjebetyg-käytäntöä on vahvistanut Ruotsin koulumalli, jossa kunnalliset ja yksityiset koulut kilpailevat oppilaista ja opiskelijoista. Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa peruskoulua tai lukiota voi pyörittää myös yritys. Veroraha seuraa lasta myös voittoa tavoitteleviin kouluihin.
Varsinkin lukiot ovat iso bisnes, sillä lukiolaisista kolmannes käy yksityistä koulua. Vanhemmat tutkivat koulua valitessaan tarkasti tilastoja, joten hyvät arvosanat ovat kouluille tärkeitä ja rahoituksen tae.
Glädjebetygeistä on puhuttu vuosia. Professorit ovat valittaneet, kuinka osa opiskelijoista ei ole uskoa, että tentin voi reputtaa. Kohuja on noussut, esimerkiksi yhden lukion mainostamasta ”takuutodistuksesta”. Vähän on kuitenkin tehty.
Tässä kuussa Tukholman kauppakorkeakoulun rehtori kuitenkin ilmoitti, että glädjebetygeistä on tullut niin iso riesa, että epäilyttävistä lukioista valmistuneille aletaan järjestää erillisiä pääsykokeita. Hänen mukaansa luottamus arvosanoihin on horjunut niin paljon, että se alkaa olla jo yhteiskunnallinen ongelma ja viedä uskoa meritokratiaan ja demokratiaan.
Toinenkin iso aihe liittyi yksityiskouluihin, joista Ruotsissa käytetään nimeä friskola. Niitä siis käy noin kolmannes lukiolaisista ja noin 16 prosenttia peruskoululaisista.
Mallin otti käyttöön 1990-luvulla porvarihallitus, mutta sosiaalidemokraatit vahvistivat sitä. Taustalla oli vahvaa markkinauskoa, mutta myös ajatus pienistä erikoiskouluista. Nyt monia kouluja pyörittävät kuitenkin isot pörssiyhtiöt, joita omistavat ulkomaalaiset sijoitusyhtiöt.
Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen tutkimusinstituutti FOI julkaisi viime kuun lopulla raportin, jossa se huomautti, etteivät viranomaiset nykyisen lainsäädännön vuoksi tarkkaan tiedä, kuka kouluja oikeasti omistaa. Instituutti varoitti ruotsalaisen koulutusalan kiinnostavan toimijoita, joilla on linkkejä autoritäärisiin maihin.
Vaikkapa Kiina, Turkki ja Saudi-Arabia voivat hankkia ruotsalaisia kouluja, vaikuttaa niiden kautta mielipiteisiin ja käsityksiin demokratiasta, valvoa diasporia tai tarjota radikaaleja uskonkäsityksiä.
Ruotsin keskustelun seuraaminen muistuttaa, kuinka tiivis osa yhteiskuntaa koulu on.
Siksi koulun uudistamisen kanssa pitää olla niin tarkkana. Muuten voi päätyä kummallisiin ongelmiin.
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja.