Hallitusneuvotteluissa on eletty tällä viikolla ratkaisevia hetkiä, kun pöydällä ovat olleet ennakolta vaikeimmiksi arvellut kysymykset maahanmuutosta ja ilmastopolitiikasta. Perussuomalaiset haluaa saada varmuuden siitä, että neuvotteluissa löydetään puolueen kannalta tyydyttäviä tuloksia sille tärkeimpiin kysymyksiin. Samalla perussuomalaiset muistuttaa kokoomuslaisia, että se on miltei yhtä suuri puolue ja haluaa sen mukaista kohtelua.
Neuvottelujen takkuilu kiristää kokoomuslaisten hermoja, sillä vaalivoittaja on halunnut nähdä Säätytalon yksinkertaisena kaupankäyntinä, jossa kokoomus saa toivomansa talous- ja työllisyysuudistukset ja perussuomalaiset tiukennuksia humanitaariseen maahanmuuttoon sekä löysennyksiä ilmastopolitiikkaan. Hallitusneuvotteluista on yritetty rakentaa katiska, johon on helppoa uida syvemmälle mutta vaikeaa tulla ulos.
Saalista saattaa lopulta tullakin, sillä neuvotteluihin mahtuu aina myös teatteria, joilla osoitetaan kannattajille, ettei omista vaatimuksista ole tingitty ainakaan helposti. Puheenjohtajat odottavat kiistakysymyksiä käsittelevien työryhmien raportoivan edistymisestä torstai-iltaan mennessä. ”Kyllä se sopu sieltä pitää kaivaa”, vakavan oloinen hallituksenmuodostaja Petteri Orpo sanoi keskiviikkona.
Tilanne saattaa kuitenkin mennä vielä pahemmaksi ennen kuin se muuttuu paremmaksi – jos muuttuu. Edes perussuomalaisten ulosmarssi neuvotteluista ei olisi kovin suuri yllätys. Puolueella on lauantaina puoluevaltuuston kokous, jolle puheenjohtaja Riikka Purralla pitää olla tarjota konkreettisia tuloksia tai dramaattinen taistelukertomus.
Erimielisyyksistä huolimatta hallituksen syntymistä pidetään yhä todennäköisenä, sillä kaikilla puolueilla on paljon hävittävää.
Kokoomukselle ja puheenjohtaja Orpolle hallitusneuvottelut ovat iso näytön paikka. Kokoomuksen aikaisemmat hallitusyritykset eivät ole onnistuneet parhaalla tavalla, joten nyt Orpon tehtävänä on todistaa, että kokoomus osaa hallitsemisen tekniikan ja taktiikan.
Neuvottelujen katketessa Orpo joutuisi tallustamaan lakki kourassa demarien luokse. Se tarkoittaisi jäähyväisiä kokoomuksen toiveille talouden ja työllisyyden uudistuksista. Orpo näyttäisi siinä tilanteessa tyhmältä, sillä demarien kanssa olisi voinut olla edes hiukan helpompi neuvotella, jos hallituksen muodostaminen olisi aloitettu sinipunasta ja perussuomalaiset säästetty varapatruunaksi.
Kalliiksi romahdus kävisi perussuomalaisillekin. Perussuomalaiset rikkoisi välinsä ainoaan kumppaniinsa kokoomukseen, joten puolueella olisi edessä pitkä korpivaellus oppositiossa. Äänestäjätkin voisivat alkaa miettiä, kannattaako äänestää puoluetta, jonka kautta asioita ei voi saada eteenpäin.
Puheenjohtaja Purralle epäonnistuminen olisi henkilökohtainen takaisku. Oikeistohallituksen taustavoimissa on ladattu suuret odotukset järki-ihmisenä ja salonkikelpoisena perussuomalaisena pidettyyn Purraan, josta odotetaan seuraavaa valtionvarainministeriä. Valokeilaa ei välttämättä olisi mukavaa vaihtaa oppositiopuolueen takapenkkiläisten kurinpitäjän tehtävään.
Rkp ja kristillisdemokraatit voisivat toivoa pääsevänsä mukaan seuraavaankin hallituskokoonpanoon – paitsi, jos ulosmarssin tekisi Rkp. Silloin kokoomus voisi purkaa kiukkuaan puolueeseen, jolla on hallituksessa kuin hallituksessa tärkeitä etuja puolustettavanaan.
Lämpöä ja läheisyyttä hallituspuolueiden välille ei ole Säätytalolla syntynyt, eikä sitä ehkä synnykään, mutta kyllähän yhteisenä liimana voi toimia myös pelko vielä huonommista vaihtoehdoista.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.