Kun Petteri Orpo (kok) kasasi hallitusta Säätytalolla, Euroopan unioni kertoi, että Suomen velkaantuminen on kestämättömällä uralla. Suomi on EU:n laskelmien mukaan ainoa unionin velkarajan ylittävä jäsenmaa, jonka velkaantuminen kiihtyi viime vuonna. Tähän ei pystynyt edes suomalaisten takavuosina ylenkatsoma Kreikka.
EU:n talousraportti tuli pyytämättä, mutta kovin sopivaan aikaan. Se vahvisti Orpon viestiä siitä, että Suomen talous on huonolla uralla ja seuraavan hallituksen tärkein tehtävä on muuttaa suuntaa. Näin ei voi jatkaa. Ei, vaikka hallitus syntyisi joltakin muulta pohjalta kuin nyt aiotulta.
Suurta yleisöä voi hämmentää, että Suomen taloudesta ja sen kehityksestä tulleet signaalit ovat olleet viime aikoina yllättävän myönteisiä. Vielä pari kuukautta sitten pidettiin ihan selvänä, että Suomi vyörähtää taantuman laaksoon. Tilastokeskuksen runsas viikko sitten antamien ennakkotietojen mukaan talous kasvoi vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 1,1 prosenttia. Tämä prosenttilukema ei ole edes paljon Suomen pitkän aikavälin potentiaalisen talouskasvun alapuolella.
Tilastokeskus kertoi myös, että 20–64-vuotiaiden työllisyysaste nousi huhtikuussa viime vuoden huhtikuuhun verrattuna.
Työeläkevakuuttaja Ilmarinen pystyy seuraamaan työpaikkojen määrän kehitystä jäsenyrityksissään lähes reaaliaikaisesti. Ilmarisen mukaan suhdanne on kääntynyt viime vuoden lopun takkuisen ajan jälkeen paremmaksi. Työntekijämäärät ovat kevään lämmetessä kasvaneet.
Keskiviikkona Handelsbanken arvioi, että bruttokansantuote pysyy sittenkin tänä vuonna vedenpinnan yläpuolella. Hyvin niukasti, mutta pinnalla kuitenkin. Muut ennusteita tekevät tulevat perässä ja muuttavat kohta oletuksiaan valoisammiksi: pienet miinukset muuttuvat pieniksi plussiksi.
Tavallisilla suomalaisilla elämä helpottaa hitusen. Sähköä on yllin kyllin, eikä hintakaan enää hirvitä. Vuosi sitten bensiini oli kalliimpaa. Inflaatio ja korot jäävät todennäköisesti pitkäksi aikaa viime vuosien tasoa korkeammalle, mutta molempien kovin kiihdytys vaikuttaisi jäävän jo taakse.
”Tavallisilla suomalaisilla elämä helpottaa hitusen.
Ikävä kyllä näillä myönteisillä signaaleilla ei ole kovin paljon tekemistä Suomen talouden tämänhetkisten ongelmien kanssa. Suomi on sitoutunut hyvinvointivaltioon, jonka kasvaviin kustannuksiin sillä on vuosi vuodelta vähemmän varaa. Suomen tuottavuus ja työllisyysaste eivät riitä niihin sitoumuksiin, joita politiikka on kansalaisille antanut. Velkojen hoito kutistaa kasvavien korkojen aikana yhä ahnaammin samaa pottia, josta pitäisi jakaa sairaille, lapsille ja vanhuksille.
Tuskinpa kukaan älyllistä rehellisyyttä ja poliittista kohtuutta harrastava kaipaa hallitukselta äkkisäästöjä. Mutta se on selvää, että hallituksen pitää pystyä osoittamaan heti alussa sitoutuneensa ohjelmaan, joka tuo menoja hiljalleen lähemmäksi tuloja. Ja tämä on tehtävä mahdollisimman aukottomin laskelmin. Verotuksen kevennysten ”dynaamiset vaikutukset” ja ”tulevaisuusinvestointeina” myydyt pysyvät menot kuuluvat sarjaan ”hokkuspokkus”.
Työn voi aloittaa EU:n Suomelle tarjoamasta kohdasta: sosiaaliturva on korjattava sellaiseksi, että työn vastaanottaminen kannattaa. Seuraavan hallituksen tulee linjata, että se ottaa talouden kantokyvyn politiikkansa lähtökohdaksi. Mitä enemmän ratkaisu lisää tuottavuutta ja työllisyyttä, sitä vakavammin sitä kannattaa harkita. Talouden etu kun on lopulta myös hyvinvointivaltion etu.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.