Entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd) piti torstaina Atlantti-seurassa puheen Suomen tiestä länteen. Esityksestä on julkisuuteen poimittu kohdat, jossa Lipponen arvosteli tasavallan presidenttiä parlamentarismin polkemisesta ja hallituspoliitikkoja näköalattomasta EU-politiikasta. Lipponen tunnetaan tölväisyistään, eivätkä vuodet ole häntä pehmentäneet.
Laaja puhe sisälsi kuitenkin muutakin huomionarvoista – analyysiä, jollaista on jo odoteltukin. Kaikilta päättäjiltä tällainen analyysi ei välttämättä irtoa. Toinen syy hiljaisuuteen voi olla se, että melkein jokainen viime vuosikymmeninä keskeisissä asemissa toiminut suomalaispoliitikko on tehnyt tai sanonut asioita, jotka näyttävät huonoilta Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alettua. Lipposen maineen suurimmat tahrat liittyvät hänen toimintaansa Itämeren öljyputkea rakentaneen venäläisen Gazprom-yhtiön konsulttina.
Vastuussa olleilla on kiusaus vähätellä ulkopolitiikassa tehtyjä virhearvioita ja tehdyn käännöksen jyrkkyyttä sekä korostaa sen jatkuvuuksia. Niin tekee Lipponenkin, joka näkee Suomen sodanjälkeisen ulkopolitiikan Natoon päättyneenä lännettymisen aikana. Hän sanoo, ettei Nato-jäsenyydellä ollut hänen pääministerikausillaan (1995–2003) läpimenon mahdollisuuksia, koska keskusta ja iso osa Sdp:tä olivat sitä vastaan. Sen sijaan hän pyrki ajamaan Suomen niin lähelle Natoa kuin mahdollista.
Tärkeä kysymys on, miksei Suomi – eikä Lipponen itse – osannut tai halunnut nähdä totuutta Venäjästä edes Krimin valtauksen 2014 jälkeen. Tässä suomalaispäättäjillä on tapana mennä muiden länsimaiden taakse piiloon, eikä Lipponen tee poikkeusta. Hänen mukaansa niin Yhdysvalloissa kuin suurissa Euroopan unionin jäsenmaissakin pidettiin vuorovaikutusta Venäjän kanssa tärkeänä. ”Sitten on niitä, jotka ovat kunnostautuneet Venäjä-kriitikkoina”, Lipponen sanoi ilmeisesti Puolaan ja Baltian maihin viitaten.
Lipposella on tarkempi silmä muiden virheille kuin omilleen, joten nostetaan puheesta vielä harvinainen tunnustus: ”Sanoin jo vuosia sitten, että Venäjä ei hellitä Ukrainasta, mutta että se menisi näin pitkälle, sitä en voinut kuvitellakaan.”
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.
