Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok) aikoo jättää Petteri Orpon (kok) hallituksen ja hakee toisenlaista vaikuttamisen paikkaa Espoon kaupunginjohtajan tehtävästä.
Siirtoa voi sekä ymmärtää että pitää yllättävänä. Mykkäsen nimittäin uskoisi pitävän nykyistä ministerinsalkkuaan varsin merkittävänä. Vaikka ympäristöministeriön siivu valtionhallinnon kokonaisuudessa on suhteellisen pieni, sillä on huomattava kytkös EU-politiikkaan – ja Suomen taloudelle ja tulevaisuudelle keskeisiin kysymyksiin ilmastokestävästä taloudesta ja hyvinvoinnista.
Mykkästä on pidetty ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta aidon kiinnostuneena ja asiansa osaavana poliitikkona – tosin arvioidaan, että hän on turhautunut vähäiseen liikkumatilaansa. Sinivihreä Mykkänen on ollut hallituksessa usein puun ja kuoren välissä. Mykkäsen perintöä ei pidäkään arvioida vain tekojen kautta, vaan sitä on tarkasteltava myös sen perusteella, mitä Orpon hallitus jättää ympäristö- ja ilmastopolitiikassa tekemättä.
Vuoden 2019 eduskuntavaalit tekivät ilmastopolitiikasta polarisoivan kysymyksen. Siitä tuli varsinkin vihreiden ja perussuomalaisten keskinäisen erottautumisen väline. Myös muut puolueet kävivät ilmastovaaleja, sillä aihe kiinnosti kansalaisia uudella tavalla. Syynä oli kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti, jossa varoitettiin ilmastonmuutoksen konkreettisista uhkista. Suuri yleisö ymmärsi, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen vaatii nopeita ja radikaaleja muutoksia.
Vihreistä tuli leimallisesti ilmastopuolue. Perussuomalaiset puolestaan sai ilmastotoimien jarruttamisesta maahanmuuton rinnalle toisen teeman äänestäjien puhuttelemiseen. Keskusta yrittää esiintyä järkivihreänä, mikä tarkoittaa maatalouden ja metsäteollisuuden edun ymmärtämistä.
Kun laitaoikeisto on leimannut ilmastoteemat vasemmistolaiseksi politiikaksi, Mykkäsen kaltainen kansainvälinen liberaali on joutunut ahtaalle. Nykyhallitukselle ilmastopolitiikka on ollut yksi retorinen keino, jolla erottua Sanna Marinin (sd) hallituksesta, vaikka Marinin hallituksen määrittäminen punavihreäksi ei teekään oikeutta keskustalle. Myös osa Sdp:n vihreydestä on värisokeutta.
Hallitusneuvotteluissa Mykkänen vastasi ympäristö- ja ilmastopolitiikasta. Yhteen oli soviteltava kokoomuksen ja perussuomalaisten maailmat. Vihreästä siirtymästä on tehty puhdas siirtymä, kun hallitus on pohtinut uusin painotuksin ympäristötoimien hyötyjen ja haittojen seurauksia kansalaisille.
Orpon hallitus on sitoutunut ilmastolakiin ja päästörajoituksiin, mutta keinojen valinnassa on näkynyt kokoomuksen kädenjälki. Mykkäsen kaudella ympäristöpolitiikkaa on leimannut ympäristötalouden näkökulma, kuten investoinnit hiilidioksidin talteenottoon. Perussuomalaisten jälki ei lopulta ole suuri, mutta puolue omi keskustalta muutamia erityiskysymyksiä, kuten turpeentuotannon puolustamisen. Bensan hinnan laskemisesta perussuomalaiset teki keskeisen vaaliteemansa.
”Luonnonvarapolitiikka on nyt erityisen jännitteistä.
Keskusta on silti yhä se, jolla on valta maakunnissa, Luonnonvarakeskuksessa ja MTK:ssä. Suomen vaikuttamisessa EU:n ennallistamisasetukseen keskusta änkesi niin lähelle hallitusta kuin kehtasi.
Ilmasto- ja luontokatopolitiikan varsinainen toimija on EU. Hallituspuolueiden erot EU-linjauksissa ovat suuria.
Luonnonvarapolitiikka on aina jännitteistä, mutta nyt erityisesti. Pitää tasapainoilla ylikansallisten normien ja kansallisten tarpeiden välillä. Metsäteollisuudella on yhä valtaa. Marinin hallituskauden lopulla tullut ilmastopolitiikan sokkiuutinen muutti kuitenkin asetelmaa: uudet mittaukset pienensivät radikaalisti arviota metsien hiilinielun koosta.
Suomi jää niin kansallisista ilmastotavoitteista kuin EU-velvoitteistakin. Orpon hallituksen vastuulla on silti saada metsänkäytön taso kestäväksi.
Mykkänen on ollut luomassa hallituksen linjaa ja puolustanut sitä parhaansa mukaan. Se on kuitenkin saattanut käydä ministerille raskaaksi.
Kuin omaksi testamentikseen Mykkänen sanoi kesällä, että hakkuiden vähentäminen on ainoa tapa saada Suomen hiilinielut vaaditulle tasolle. Keinojakin Mykkänen tarjosi. Lainsäädännöllä voi vaikuttaa kiertoaikoihin eli siihen, minkä ikäisessä metsässä saa tehdä päätehakkuita. Nyt niiden keinojen toteuttaminen saattaa jäädä Mykkäsen seuraajan vastuulle.
Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa
Oikaisu 21.8. kello 14.50: Vihreän siirtymän sijaan pääministeri Petteri Orpon hallitus alkoi puhua puhtaasta siirtymästä, ei kestävästä siirtymästä.