Tapiot lähtevät Grönlannin jäätikköä ylittämään

Kauhajoki

Tuolloin he aloittavat hiihtomatkan Grönlannin mannerjään halki yhdessä 11 hengen retkikuntansa kanssa.

– Olemme erikoisrajajääkärikillan retkikunta ja tarkoituksemme on hiihtää huhti-toukokuun aikana Grönlannin mannerjään halki ilman ulkopuolista tukea. Matkaa kertyy yhteensä noin 650 kilometriä ja se on tarkoitus taittaa 36 päivässä, Rinne kertoo.

Kipinä armeijasta.

Miehet kertovat, että idean isä on retkikunnan johtaja Nestori Nurmihttps://www.hs.fi/haku/?query=nestori+nurmi, joka on Rinteen armeijakaveri Imatran Immolasta erikoisrajajääkärikomppaniasta. Nurmen tuttavapiiriin kuuluu suomalaisia seikkailijoita, kuten Veikka Gustafssonhttps://www.hs.fi/haku/?query=veikka+gustafsson ja Henrik B. Reimshttps://www.hs.fi/haku/?query=henrik+b.+reims, joiden inspiroimana hän kiinnostui suunnittelemaan omaa seikkailua ja keräämään retkikunnan kokoon.

– Nestori teki soittokierroksen lähimmille armeijakavereilleen ja porukka saatiin kasaan. Tämä on erikoisrajajääkärikillan ensimmäinen retkikunta. Haluamme seurata alan pioneerien jalanjälkiä ja edustaa uutta seikkailevaa sukupolvea Suomessa, Rinne kertoo.

Muusta retkikunnasta poiketen Soini suoritti varusmiespalveluksensa Kouvolan Utissa laskuvarjojääkärikomppaniassa. Hän tutustui muihin retkikunnan jäseniin Rinteen kautta, sillä he ovat olleet ystäviä jo kouluajoista lähtien.

– Meistä on muodostunut tiivis kaveriporukka ja olemme viettäneet paljon aikaa porukalla. Kipinä seikkailemiseen on syttynyt meillä kaikilla jo armeija-aikana. Nyt meillä on mahdollisuus, osaaminen ja ryhmä retken toteuttamiseen, Soini toteaa.

Huolellinen valmistautuminen.

Matkaa alettiin suunnitella ja valmistella jo syksyllä 2016. Aluksi suuressa osassa oli tiedon- ja varainhankinta. Kokeneilta seikkailijoilta Gustafssonilta ja Reimsiltä saatiin paljon tietoa siitä, mitä tämänkaltainen reissu vaatii. Koko retkikunnan budjetiksi arvioitiin 150 000 euroa, joka vaati sponsoreiden ja tukijoiden etsimistä.

– Se on hyvin mielekäs ja opettavainen osa tätä koko reissua, että opimme, mitä kaikkea tällainen projekti vaatii jo ennen kuin päästään sinne hiihtämään, Rinne pohtii.

Valmistautumiseen on kuulunut myös fyysistä treeniä sekä yksilötaitojen harjoittamista. Valmistavia leirejä on pidetty ympäri Suomen retkikunnan jäsenten kotikonnuilla sekä Sarekin kansallispuistossa Pohjois-Ruotsissa. Treenileireillä on harjoiteltu muun muassa köysistössä liikkumista, railoista pelastautumista sekä teltan kokoamista hyvin tuulisissa olosuhteissa.

– Olemme käyneet läpi kaikenlaisia asioita etukäteen, mitä matkalla voi sattua ja miten erilaisissa tilanteissa täytyy toimia, että osaisimme tositilanteissa tehdä oikeita ratkaisuja. Esimerkiksi myrskyn keskellä väsyneenä ei välttämättä tee parhaita päätöksiä, Soini toteaa.

Painavat ahkiot.

Retkikunta lentää Grönlantiin maaliskuun lopulla. Hiihtämään he lähtevät 1. päivä huhtikuuta. Koska ulkopuolista apua ei ole, kaikki tarvittava on kuljetettava mukana. Jokainen retkikunnan jäsen vetää perässään ahkiota, joka painaa lähemmäs 100 kiloa. Ahkioihin pakataan muun muassa 130 litraa bensaa polttoainekeittimiä varten ja 40 kiloa ruokaa jokaista retkeilijää kohtaan.

– Kulutamme matkalla valtavan paljon energiaa, joten massaa saa jokainen kerätä vähän etukäteen. Syömme matkalla noin 6000 kilokaloria päivässä, mikä koostuu pääosin rasvoista, koska rasvoissa paino-energiasuhde on paras mahdollinen. Juomavesi sulatellaan joka päivä teltassa, miehet kertovat.

Retkikunnan reitti kulkee Kylmän sodan aikaista DEW-linjaa pitkin. Suunnitelmissa on vierailu amerikkalaisten rakentamilla, jäätikölle hylätyillä tutka-asemilla DYE 2 ja DYE 3.

– DYE 2:lla on käynyt monia retkikuntia, mutta mikäli pääsemme DYE 3:lle, olisimme ensimmäiset suomalaiset, jotka ovat vierailleet siellä.

Luottamus tärkeää.

Huhtikuun alussa olosuhteet jäätiköllä ovat hyytävät. Lämpötila voi olla jopa 40 celsiusastetta pakkasella. Tuuli saa sen tuntumaan entistä kylmemmältä.

– Paleltumat ovat suurimpia riskejä. Jokaisen on huolehdittava itsestään ja varusteistaan ja esimerkiksi kuivateltava vaatteet hyvin. Yksityiskohdissa on se onnistumisen taika. Jos ongelmia tulee, niihin pitää tarttua heti tai muuten ne kertautuvat, Rinne toteaa.

Miesten mukaan kylmyyden lisäksi suurimmat vaarat matkan varrella ovat jäässä olevat railot, myrskyt sekä jääkarhut. Jääkarhujen kohtaaminen on epätodennäköistä, mutta siihenkin on varauduttu pakkaamalla mukaan pari asetta. Äärimmäisissä olosuhteissa korostuu retkikunnan keskinäinen luottamus.

– Luottamus porukan kesken on äärimäisen tärkeää. Pitää uskaltaa kertoa muille myös heikkouksistaan, sillä vain siten retkikunnan jäsenet voivat auttaa toisiaan selviytymään. Pitää olla avoin ja uskaltaa luottaa ryhmän tukeen, Soini pohtii.

Matkassa on mukana satelliittipuhelimet, joilla pidetään yhteyttä paikallisiin viranomaisiin sekä kotipuoleen. Kotimaassa oleva tukihenkilö tarttuu toimeen, mikäli yhteys retkikuntaan katkeaa.

– Pitkiä puheluita sieltä ei soitella, mutta pyrimme jakamaan sijaintimme parin päivän välein. Tukihenkilön kanssa on sovittu, että mikäli meistä ei kuulu mitään neljään päivään, hän hälyttää apua, miehet kertovat.

Odottavat tunnelmat.

Lähtöhetken lähestyessä miesten tunnelmat ovat innokkaan odottavat.

– Matkasta on puhuttu ja siihen on valmistauduttu niin kauan, että nyt alkaa jo tuntua siltä, että pääsisi jo hiihtämään, Soini toteaa.

– Itse en oikeastaan edes pidä hiihtämisestä. Hiihtäminen on kivaa sitten, kun sieltä pääsee pois, Rinne vitsailee, mutta vakavoituu sitten.

– On hienoa, että pääsemme tekemään jotain näin ainutlaatuista yhdessä tämän porukan kanssa. Tunnemme toisemme todella hyvin, mutta kokemuksen myötä porukasta tulee varmasti entistä tiiviimpi.

Tämä artikkeli on Kauhajoki-lehden toimittamaa sisältöä ja artikkelin sisällöstä vastaa Kauhajoki-lehden päätoimittaja.