Kansaneläkelaki tuli vasta 1937 ja vanhuuseläkettä alettiin maksaa vuodesta 1949 alkaen. Yksinäiset ja vailla sukulaisten huoltoa olleet joutuivat kunnalliskotiin, jossa oli työvelvoite.
Perunat ja juurikasvit olivat omiin tarpeisiin, samoin karja. Huoltajaa vaille jääneet lapset myytiin huutokaupalla hoitoon, mutta usein orjatyöhön.