Jani Toivola:
”Kun olin pieni, yksinhuoltajaäitini kävi Airamin lampputehtaassa töissä ja opiskeli iltakoulussa perushoitajaksi. Hän joutui olemaan paljon poissa kotoa Pohjois-Haagasta, ja mummoni hoiti minua usein.
Tiesin, että minulla on kenialainen isä, mutta äiti ei osannut kertoa, miksi hän ei ollut elämässämme. Olin nähnyt isän viimeisen kerran kolmevuotiaana, mutta en muistanut hänestä mitään. Kun äiti ei puhunut isästä, minäkään en uskaltanut puhkaista hiljaisuutta.
