Huippututkijoiden mukaan maailman kaaokseen syöksevä katastrofi on lähellä – Markku Teräs on varautunut kotonaan pahimpaan jo vuosia

Arviolta noin 2 000 suomalaista varautuu kriiseihin. Heistä jotkut – kuten ylöjärveläinen terässeppä Markku Teräs – ottavat asian erityisen vakavasti.

Tilaajille

Julkaistu: , Päivitetty:

Näsijärven selän yli liitää kaksi haikaranroikaletta.

Niiden alapuolella soutuveneessä seisoo hämäläismies, yli nelikymppinen mutta alle viisikymppinen. Hänellä on yllään suomalaiselle miehelle hyvin harvinainen asu, sillä se on itse ommeltu.

Vielä harvinaisempaa on se, että miehen asun malli on keskiajalta – lukuun ottamatta jalassa olevia mustia hirvityksiä, Crocseja.

”Villa ja pellavat ovat kestäviä materiaaleja”, mies sanoo.

Hän alkaa nostaa kuhaverkkoa veneeseen. ”On mulla myös itse tehdyt nahkakengät, ja kohta alkaa se aika, kun tulee hiippailtua paljain jaloin.”

Näsijärven verkkokalastaja on ylöjärveläinen terässeppä Markku Teräs. Sukunimi on ihmeellistä sattumaa, sillä se on hänen oikea ja alkuperäinen nimensä.

Teräksen venepaikka on sadan metrin päässä hänen kotipihastaan. Kylä on nimeltään Ylinen. Teräs ravustaa syksyisin ja verkkokalastaa ympäri vuoden. Vain joulu–tammikuussa on muutamien viikkojen kelirikkoaika, jolloin verkkoja ei saa Näsijärveen.

Heti kun jää kantaa ison miehen, hän ujuttaa verkot jäiden alle.

”Näsijärvi on älyttömän hyvä kalajärvi. Se on puhdistunut. Ennen oli sellutehtaan jätevedet, mutta ei enää”, hän sanoo.

Ensimmäinen kuhaverkko on tyhjä. Siinä ei ole kuin yksi simpukankuori, vaikka ”eilen tuli tasan viisi kiloa kuhaa”. Toisessa verkossa on kolme lahnaa, jotka Teräs heittää takaisin järveen.

Vielä kuusi vuotta sitten Teräs toimi eräoppaana Helvetinjärven kansallispuistossa. Sitten hän sai työstä tarpeekseen ja opetteli terässepän taidot.

Muutamaa vuotta aiemmin Teräs oli alkanut ajatella, että länsimainen sivilisaatio on luhistumassa. Siksi hän alkoi varustautua kaaosta varten, aikaan, jolloin ruokamarketeista ja kodinkoneliikkeistä ei ole pystyssä kuin mainostolppien savuavat rauniot.

Hän uskoo, että kaaos alkaa hänen elinaikanaan. Se tarkoittanee noin kolmeakymmentä vuotta, sillä Teräs on syntynyt vuonna 1970 eli hän on 47-vuotias. Kaaokseen ei ole siis kuin yksi sukupolvi.

Tai kukapa sitä tietää, mutta se on Teräksen veikkaus.

Tuomiopäivän kello on juuri nyt ajassa 23.57.30.

Doomsday Clock eli Tuomiopäivän kello on kansainvälisten huippututkijoiden – erityisesti ydinfyysikkojen – toisen maailmansodan jälkeen kehittämä mittari sille, kuinka suuri riski kunakin vuonna on ihmisen aiheuttamille maailmanlaajuisille katastrofeille.

Vuonna 2017 kello on kaksi ja puoli minuuttia vaille keskiyön. Globaalin ka­tastrofin riski on tutkijaryhmän mielestä juuri nyt suurempi kuin kertaakaan sitten vuoden 1953. Silloin pelättiin ydinsotaa, sillä Yhdysvallat oli testannut vetypommia lokakuussa 1952, Neuvostoliitto taas heinäkuussa 1953.

Vaikka seppä Markku Teräs ja Nobel­tasoiset tutkijat katsovat asioita täysin eri perspektiiveistä, heidän johtopäätöksensä on osin samansuuntainen. Globaalit uhat ovat kasvussa.

Kun tutkijaryhmä alkuvuonna 2017 siirsi kellon viisareita lähemmäksi keskiyötä, yksi perustelu oli Donald Trumpin vaalivoitto. Hänen valtansa katsotaan lisäävän riskiä siihen, että ilmastonmuutos riistäytyy kokonaan käsistä. Toinen aikakauden kahdesta superriskistä on ydinasekonflikti joko Korean niemimaalla tai Intian ja Pakistanin vä­lillä.

Muiksi globaaleiksi superriskeiksi on eri raporteissa listattu muun muassa erilaiset superviruspandemiat, tekoälyn kehitys, valvontateknologian kehitys ja totalitaristiset hallinnot sekä asteroidit, tulivuorten superpurkaukset ja auringon gammasädepurkaukset.


Ajatus lähestyvästä kaaoksesta on aika radikaali.

Silti Markku Teräs ei ole edes Suomessa yksin ajatuksineen. Muusta ihmiskunnasta nyt puhumattakaan.

Arvioidaan, että on noin 2 000 suomalaista, jotka tavalla tai toisella varautuvat kriiseihin. Heistä niitä, jotka ottavat touhun erityisen vakavasti – kuten Teräs –, kutsutaan survivalisteiksi tai preppereiksi.

Heillä on aktiivinen keskustelufoorumi verkossa, mutta sen ominaispiirre on anonyymiys. Juuri kukaan survivalisteista ei esiinny omalla nimellään.

Kun suomalainen varustautuu, hän tekee sen vaiti. Jos hän kertoo siitä samanhenkisille, hän kertoo sen nimimerkin suojista.

Moni pelkää hullun leimaa. Pelolle on osin myös syytä, sillä survivalismi on etenkin Yhdys­valloissa houkutellut mielenterveysongelmaisia ja touhu on saanut oudon pohjavireen. Toimintaan kuuluu usein erähenkisyys ja etenkin Yhdysvalloissa myös aseharrastus.

Tehdään nyt selväksi: Markku Teräs ei ole hullu, mutta toisinajattelija hän on sataprosenttisesti. Hän on huomattavasti pessimistisempi kuin valtaosa suomalaisista.

Vuosikymmen sitten Teräs alkoi epäillä, että länsimainen kulutusyhteiskunta romahtaa jo elinaikanamme. Hänen tuomiopäivän teoriansa ei ole täysin viimeistelty, mutta uhkat siitä eivät lopu kesken. Islannin tai Italian tulivuoret voivat tehdä superpurkauksen ja johtaa vuosikymmenien ”arktiseen talveen”. Globaali lainavetoinen markkinatalousjärjestelmä ei voi lopulta kuin romahtaa.

Tai sitten Pohjois-Korean ja Etelä-Ko­rean välillä leimahtaa sota, ja sota riistäytyy ydinsodaksi, ja koska elämme keskinäisriippuvaisessa maailmassa, se, mitä tapahtuu 7 000 kilometrin päässä Korean niemimaalla, vaikuttaa suoraan tänne Ylöjärvelle asti.

”Sitten tulee hiljaisuus maailmaan”, Teräs sanoo.

Hiljaisuutta hän tarkoittaa kirjaimellisesti. Kun moderni maailma romahtaa, eivät televisiot, älypuhelimet, nostokurjet ja luotijunat toimi.

”Keskiajalla kovin ääni, jonka ihminen kuuli, oli ukkonen.”

Pelko on yksi kuva ajastamme.

Taloustutkimus kysyi maalis–huhtikuussa yhteensä 1 500 suomalaiselta, mitä he pitävät suurimpana uhkana omalle turvallisuudelleen ja koko Suomen turvallisuudelle. Kahdeksasta annetusta vaihtoehdosta suomalaisten mielestä suurin riski heidän omalle turvallisuudelleen on satunnainen väkivalta ja terrori-isku.

Vastauksiin todennäköisesti vaikutti se, että kyselyn aikaan Tukholmassa tapahtui terrori-isku, jossa Isisiä kannattanut uzbekkimies ajoi kuorma-autolla väkijoukkoon. Viisi ihmistä kuoli.

Koko Suomen suurimmaksi uhkaksi kansa arvioi Venäjän sotilaallisen aktivoitumisen ja ääriliikkeiden globaalin voimistumisen. Voi kai sanoa, että tulokset olivat odotettuja.

Kriisitunnelmien lisääntyminen on huomattu myös eräalan liikkeissä. Suomalainen armeijoiden ylijäämätavaraa myyvä kauppa tarjoaa kriisiajan hätäreppupakettia, johon kuuluu jääkärirepun lisäksi kenttäaterimet, irtohihna, narua, pakki, makuualusta, kipinärauta ja vedenpuhdistustabletteja.

Niillä voi selvitä alkuun. Mutta pitkäkestoiseen katastrofiin varautumisessa on kyse omavaraisuudesta, sanoo Markku Teräs. Siihen hän tähtää.

Teräksen kotikylässä sähköt menevät kuulemma poikki aina, kun ukkostaa. Mutta se on vielä alkusoittoa, hän sanoo. Ennen vuotta 2050 tulee päivä, jolloin sähkönjakelu loppuu Suomesta kokonaan.

Siksi hänellä on kolme sianrakkolyhtyä, itse rakennettuja. Ikivanha perinnemalli on Gotlannista. ”Se antaa oikein hyvin valoa. Sian­rakosta on aikoinaan rakennettu ensimmäiset ikkunat.”


Sianrakkoja todella käytettiin ikkuna­materiaalina ennen kuin lasi-ikkunat alkoivat yleistyä Suomessa 1600- ja 1700-luvuilla.­ Sianrakko on kestävää ja läpikuultavaa.

Sianrakkolyhtyjen lisäksi Teräksellä on ensi hätään vähintään kaksi täyteen ladattua akkua. Ruuanlaittoon hänellä on kaasukeitin, sähkökeitin ja korkeaan ilmanalaan kehitetty kestävä Himalaja-keitin, jonka tankkiin voi laittaa ”vaikka dieseliä”.

”Himalaja-keitin pitäisi olla joka taloudessa. Se kehitettiin jo 1800-luvulla, ja siitä tuli kerrasta hyvä.”

Maaseudulla selviytymisen mahdollisuudet saattavat olla kriisin hetkellä suuremmat kuin kaupungeissa. Väkeä eli syötettäviä suita on vähemmän ja erätaitoja enemmän.

Kaupunkilaiset minua huolestuttavat eniten, Teräs sanoo.

Suomalainen survivalismi on hieman kuin suomalainen suru. Pienieleistä ja arkista.

Suomessa edes hullut eivät rakenna maanalaisia bunkkereita ydin­sodan tai ilmastokatastrofin varalle. Yhdysvalloissa niitä rakentavat terveemmätkin. New Yorker -lehden mukaan lukuisat Piilaakson ja New Yorkin uuden talouden miljonäärit ovat alkaneet prepata eli harrastaa survivalismia.

Osa heistä teettää syvälle maan alle, esimerkiksi entisiin Yhdysvaltojen armeijan ohjussiiloihin, luksusasuntoja ydin­sodan ja ilmastokatastrofin varalle.

Mutta bunkkeri on vain hetken lohtu, Markku Teräs sanoo. Sekin tyhjenee ennemmin tai myöhemmin elintarvikkeista, jos uusia ei voida tuottaa.

”Amerikkalaiset keräävät tonnikalaa varastoon, mutta entä kun se tonnikala loppuu? Tai sitten ostetaan rynnäkkökivääri ja pirusti ammuksia, mutta entä kun ne ammukset loppuvat?”

”Jopa tulenteko loppuu, kun tikut loppuvat maailmasta”, Teräs sanoo.


Niinpä hän opettaa meille, kaupunki­laisille, kuinka tuli sytytetään kymme­nessä sekun­nissa ilman tulitikkuja, sytkäriä ja sytytysnesteitä. Hän toteaa, rennosti sivulauseessa, että hänen käyttämänsä tapa yleistyi Skandinaviassa 400–600 vuotta jälkeen ajanlaskun.

Tarvikkeet ovat karkku eli iskentärauta, piikivi, taulakääpä tai lunttu ja katajankuorta. Ensin Teräs asettaa luntun eli hiilletyn puuvillapalan piikiven terävää reunaa pitkin. Sitten hän iskee karkulla piikivestä kipinää. Lunttu alkaa kyteä kolmannella iskulla. Kytevän luntun Teräs painaa katajankuoreen.

Rautapadasta nousevat korkeat lieskat.

Viisitoista sekuntia, näyttää kännykän sekuntikello.


Vedetään nyt hetki henkeä. Ei tässä maailmanloppua olla tilaamassa, ei edes globaalia katastrofia.

Alueelliseen kriisiin voi riittää hyvinkin pieni ketjureaktio, esimerkiksi se, että joku avaa väärän venttiilin. Näin tapahtui Nokialla marraskuussa 2007.

Jätevedenpuhdistamolla avattiin vahingossa puhtaan juomaveden ja jäteveden yhdistävä venttiili. Juomaveteen pääsi kahden päivän ajan yli 400 000 litraa jätevettä. Noin 6 000 asukasta sai vatsataudin. Kriisiä pahensi se, että kaupungin viranomaiset epäonnistuivat tiedottamisessa täydellisesti.

Ne perheet, joilla oli oma kaivo, pääsivät helpoimmalla. Mutta harvalla on enää.

Kriiseihin varautuminen on oma lajinsa, ja survivalismi on sen äärimuoto. SPEK eli Suomen pelastusalan keskusjärjestö listaa, mitä jokaisella suomalaisella koti­taloudella pitäisi olla aina varalla.

Tätä hätävarapakettia kutsutaan koti­varaksi: Kannellisia juomavesiastioita. Lääkkeitä. Erityisruokavalion elintarvikkeita. Tölkinavaaja. Radio ja paristot. Hygieniatarvikkeita. Vaippoja. Tuorekelmua, teippiä, muovipurkkeja. Taskulamppu ja paristot. Joditabletteja. Kynttilöitä ja tulitikkuja. Käteistä rahaa. Lemmikkieläinten tarvikkeita. Mahdollinen vaihtoehto sähkölämmitykselle.


Hengissä pysymisen nyrkki­sääntö kuuluu näin: ihminen selviää kolme minuuttia ilman happea, kolme päivää ilman vettä ja kolme viikkoa ilman ravintoa.

Entä jos laukeaa jokin globaali superkatastrofi, niin yllättävä ja täydellinen kaaos,­ että yhteiskuntien toiminta ainakin väliaikaisesti romahtaa?

Moni nykysuomalainen olisi muiden armoilla, Teräs ei. Hän alkaisi hankkia ruokaa. ”Pitkäjousi on tarkka ase. Tällä on mukava ampua, mutta metsässä se on vähän iso.”

Teräs metsästää keski­aikaisilla jousilla. Jalka­jouseen hän ei ole ihastunut, vaikka se on tehokas. Sen historia on turhan militaristinen. Hän käyttää mieluummin ratsujousta ja mokkasiinijousta. Jahtipaikka Teräksellä on kolmenkymmenen metrin päässä talonsa kulmalta, metsikössä, jonka keskellä on aukea.

Passipaikka on kallion päällä. Teräksen mukaan rusakko tarkkailee ympäristöään silmiensä korkeudelta eikä juuri nosta katsettaan kallion päälle. Jos metsästäjä on täydellisen hiljaa ja tarpeeksi kaukana, rusakko ei tätä huomaa.

”Odotan, että rusakot tulee tuohon syömään. Ei muuta kuin ampuu pois. Mutta en minä kuin yhden tai kaksi ammu talvessa.”

Mahtaako se olla länsimaisen viihdeteollisuuden vika, mutta survivalismi mielletään usein yksilön ja ydinperheen kamppailuksi. Hollywoodin ja jännitysromaanien vakioteemoja ovat katastrofeissa selviytyvät poikkeusyksilöt, tavalliset putkimiehet, jotka kasvavat sankarin mittoihin, kun vedenpaisumus upottaa metropolia.

Teräs pudistelee päätään. Ei yksilö pärjää, jos tulee tuho. Yhteisöllisyys on avainjuttu. Kyse on työnjaosta. ”Jos me ajatellaan rautakautista yhtei­söä, niin eivät kaikki viljelleet. Osa metsästi, osa kalasti. Naapurissa asuu venäläinen pariskunta, jonka koko tontti on viljelty. Sergei taas ei kalasta, kuten minä. Vien Sergeille kahden kilon kuhan ja otan siltä viisi kiloa pottuja.”

”Sitten kun ei ole enää sairaaloita, en näe muita vaihtoehtoja kuin yhteisön, jos iskee keuhkokuume.”

On asioita, joiden suhteen kyläyhteisönkin on vaikea olla omavarainen. Polttoainetta on vaikea valmistaa kotikonstein. Sitä päivää varten, jolloin Teräs ei saa autoonsa ja mönkijäänsä enää bensiiniä, hän on kouluttanut neljä koiraansa vetämään talvisin rekeä. Teräksen koirat ovat koirasusia eli susikoiran ja suden risteytyksestä syntyneitä rotuja. Yksi on saarloosinsusikoira ja kolme muuta tšekkoslovakiansusikoiria.

Huoli bensiinistä on tosin Teräksen mielestä täysin turha. Kun täysi kaaos alkaa, meillä ihmisillä on isompiakin huolia. ”Mihin me tarvitsemme enää polttoainetta, jos maailma hiljenee ympärillä?”


Noin 180 kilometrin päässä Markku Teräksen kotikylästä on entisen Steiner-koulun opettajan Vesa-Pekka Rantalaisen kotisaari, Aaslaluoto.

Edellisiltana on tihkunut tietoja, että Donald Trump ilmoittaa tänään Yhdysvaltojen vetäytyvän Pariisin ilmastosopimuksesta. Rantalainen seisoo isolla kasvimaallaan ja kitkee sipulipenkkiä. Sitten hän puuhkaisee: ”Mä uskon, että ihmiskunta selviää tästä, mutta matkan varrella voi tulla ongelmia. Silloin tälle, mitä minä teen, voi tulla tarvetta.”

Myös Rantalainen on varustautuja, tosin hyvin eri tyyppinen kuin Teräs.

Hän on nyt 62-vuotias, eläkkeen kynnyksellä. Hän asuu vaimonsa kanssa kahdeksan kuukautta vuodesta Aaslaluodolla, alle sadan asukkaan saaressa Turun edustalla. Kotirannan edestä kulkee Rantalaisen nykyisen työpaikan, Viking Linen, reitti Turusta Tukholmaan. Rantalainen tosin on polven uuden tekonivelen takia pitkällä sairauslomalla.

Rantalainen varautuu ilmastonmuutokseen, pitkiin kuivuuskausiin ja niistä johtuvaan ilmastopakolaisuuteen. Ison luokan muuttoliike on jo käynnissä oleva ilmiö, kansainvaellus etelästä pohjoiseen, esimerkiksi Aasiasta ja Afrikasta Eurooppaan.

”Tulijoita tänne on jo Italiasta alkaen”, Rantalainen sanoo.

”Mä haluan uskoa, ettei se tuleva kriisi ole sota. Ettei se ole niin laaja-alainen. Valitettavasti sekin on mahdollista.”

Keskustelu kääntyy amerikkalaisiin survivalisteihin ja entisiin ohjussiiloihin. Rantalaisella ei olisi luksusbunkkerin rakentamiseen pääomia muttei haluakaan. Ei bunkkerissa voisi elää mielekkäästi.

”En ole lähtenyt näihin pakenemissysteemeihin. Turusta pääsen nopeasti tänne Aaslaluodolle, ja jos täältäkin täytyisi lähteä, sitten ei enää kannata lähteä.”

Rantalainen laskeskelee omavaraisuusastettaan: Vuodesta 1978 lähtien hän on viljellyt kasvimaallaan käytännössä kaikki vihannekset, joita hänen perheensä tarvitsee.

Kalaa Rantalaisen perhe syö päivittäin, ja kaiken kalan hän nostaa verkoilla Itämerestä. Kun Rantalainen käy kesken haastattelun kokemassa verkot, saalis on kelvollinen: kuha, hauki ja kampela sekä kasa lahnoja, jotka Rantalainen heittää kompostiin.

”Nettilaskurilla laskin, että jos kalastan 120 kiloa vuodessa, niin saan anteeksi fosforipäästöni.”

Kalojen ruodoissa on fosforia, joka on isoina määrinä haitallista vesistöille. Fosfori rehevöittää, mikä johtaa veden samenemiseen, levien lisääntymiseen, talviseen happikatoon ja kalakantojen pienenemiseen.

Polttopuita Rantalaisella on aina yli vuoden varasto liiterissä. ”Talon lämmöstä ja lämpimästä vedestä tuotan 85 prosenttia vaivatta.”

Koska Aaslaluodolla asuu yksi ammattiseppä, työkalutkin saadaan luodolla omin voimin korjattua. Rantalaisen opettajavaimo on toiselta ammatiltaan käsityöläinen. ”Muutama vuosi selvitään helposti, sillä työkalutkaan eivät parissa vuodessa hajoa.”

Omavaraisuus kannattelee pienyhteisöä, mutta se ei ratkaise maailman ongelmia. Jos maailman väestöä alkaa lähivuosikymmeninä pakkautua pohjoisemmaksi, yhä suuremmalle porukalle täytyy tuottaa ravintoa yhä pienemmällä alueella. Silloin globaali kaaos ei ole kaukana.

”Todellisessa hädässä on keskityttävä kasveihin, jotka säilyvät: perunaan, porkkanaan, palsternakkaan, punajuureen, sipuliin, kuivattaviin papuihin ja yrtteihin, maa-artisokkaan”, Rantalainen sanoo.

Kun sähkövirta hyytyy, on ruuan säilömisessä siirryttävä kuivaamiseen ja maakellareihin. Kalat säilyvät suolaamalla.

Luodon muutamien kymmenien perheiden yhteisö kutsuu luotoaan Aaslaluodon ruhtinas­kunnaksi. ”En mä oikein usko, että kriisin tullessa me todella perustettaisiin Aaslaluodon ruhtinaskunta ja laitettaisiin rajat kiinni.”

Ja vaikka he suurkriisin hetkellä tekisivät niin, he tarvitsisivat yhteistyötä ja kaupankäyntiä muiden kanssa. On hyödykkeitä, joiden suhteen on Suomessa lähes mahdoton olla omavarainen. Sellaisia ovat vaikka kahvi, suola tai valo, etenkin talvella, joka on pitkä ja kamalan pimeä.

”Valon suhteen tulisi ensimmäiseksi ikävä. Olemme vaimon kanssa kovia lukemaan.”

Kahvi ei olisi ongelma. Rantalaiset palaisivat yrttiteehen, jota he lipittivät nuorempina litrakaupalla. Suola olisi ostettava.

”Luotan siihen, että jossain päin maailmaa on aina suolaa – ja on aina ahneita ihmisiä, jotka käyvät kauppaa sillä.”

Kun kaaos alkaa – ja lähtekäämme nyt survivalistien tavoin siitä oletuksesta, että se alkaa –, mitä tekee siinä tilanteessa ylöjärveläinen terässeppä Markku Teräs?

Hän hyppää autoonsa. Hän ajaa lähimpään elintarviketukkuun, jos sellainen on vielä pystyssä, ja ostaa tai ottaa 200 kiloa suolaa ja ”varmaan sitä kahvia”. Suola on erityisen tärkeää, sillä sen avulla voi säilöä elintarvikkeita.

”Kyllä mä haalin myös kaikki kalaverkot, jotka saan. Nuolivarsia tilaisin 2 000 kappaletta.”

Entä mitä seuraa kaaoksen jälkeen? Teräs tuijottaa haastavasti silmiin ja vastaa: ”Kun kaupat ovat tyhjät, tulee anarkia, mutta ei se anarkia kestä kauan. Siwat on tyhjennetty viikossa. Mitäs sen jälkeen?”

Kun kauppatavara loppuu, on tultava toimeen omillaan. On hankittava itse ruoka, suoja, puhdas vesi ja käyttötavarat. Tai jos ei nyt yksin, niin yhteisön avulla.

”Kesäisin meillä ei ole mitään hätää. Kalaa tulee joka päivä 5–10 kiloa. Istutan maa-artisokkaa, joka antaa satoa ympäri vuoden. Syksyllä marjastan, sienestän ja metsästän.”

Eivät Markku Teräs ja hänen vaimonsa omavaraisia ole. Vielä ei tarvitse olla. Toistaiseksi heillä on sopimus, että viikossa ruokaostoksiin saa kulua 70 euroa. Vuorokaudessa siis vitonen per aikuinen, mikä ei ole kovin paljon, sillä jo yksi kahvipaketti maksaa neljä viisi euroa.

Se, mikä yhdistää Markku Terästä ja Vesa-Pekka Rantalaista, on usko siihen, että kriisin koittaessa heidän kotitaloistaan tulee jonkin isomman väkijoukon turvapaikka.

”Meillä on kymmenen makuupussia. Ajatus on, ettei me vaimon kanssa kahdestaan tässä talossa silloin olla. Että täällä on muitakin”, Teräs sanoo.

Eikä hän puhu nyt mistään Nokian vesikriisistä tai pörssikurssien romahtamisesta. Hän puhuu kaaoksesta, katastrofista, hetkestä, jolloin kaikki se mukavuus, johon olemme tottuneet, katoaa.

”Se on niin suuri elämänmuutos. Se on käsittämättömän suuri”, Teräs toteaa.

”Yhtään autoa ei kulje missään. Maailma niin kuin pysähtyy.”

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Länsi-Helsingissä on saari, josta valta­osan omistavat uskonnolliset yhteisöt: Nyt sen keskuksena 60 vuotta toiminutta ostos­keskusta uhkaa purkaminen

    2. 2

      Jatka kuluttamista ja istuta metsää – Tällaisten heittojen aika on ohi, sanoo professori Lassi Linnanen, sillä rikkaiden kuuluu nyt hävitä

      Tilaajille
    3. 3

      TV-tähti Pamela Anderson suuttui jalkapalloseuralle, joka lahjoitti keräysvaroja Notre Damen kirkon korjaamiseen

    4. 4

      Monta brändiä, samat omistajat – katso grafiikasta, kuinka vaate­kauppa keskittyy muutamalle suur­ketjulle

    5. 5

      Veren­myrkytys murentaa muistin, syylliseksi paljastui sokeri

    6. 6

      Salainen kikka salille – Puolitoistakertainen toisto parantaa leuanveto- ja penkkipunnerrustulosta

    7. 7

      Pitäisikö meidän oppia olemaan huonompia äitejä?

    8. 8

      Väitin, että vihreiden vaali­voitto ja Halla-ahon ääni­vyöry ovat merkkejä kahtia­jaosta – selitys on helppo mutta puutteellinen

    9. 9

      Facebook ja Attendo rakensivat bisneksensä oletuksille, jotka valtio voi nyt viedä pois

    10. 10

      Mitä puolueet vastaavat, kun Rinne kysyy? Hallituksen ovi aukeaa oikeilla vastauksilla

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Vatsa oireilee, mieli on äreä ja elämä pelkkää pinnistelyä – Oravanpyörä ajaa ihmisen tuhoisaan ylivireystilaan, ja näin se katkaistaan

      Tilaajille
    2. 2

      Unkarilaisesta opetusmenetelmästä tuli matematiikanopettajille lähes kultti, ja nyt vanhempia ahdistaa – Testaa, osaisitko itse alakoulun läksyjä

      Tilaajille
    3. 3

      Keskusta on historiansa syvimmässä kriisissä – eikä puolueen suosituinta poliitikkoa haluttu pelastamaan puoluetta ahdingosta

    4. 4

      ”Palvelijanhuoneella on uusi elämä” – Varakkaat ikäihmiset varautuvat pahimpaan ja se näkyy jo Helsingin asuntomarkkinoilla, väittää kiinteistönvälittäjä

    5. 5

      Tällainen on Linnanmäen yli kymmenen miljoonaa euroa maksanut uusi vuoristorata

    6. 6

      Menestynyt avaruustutkija Sini Merikallio harjoitteli Mars-lentoa Utahin autiomaassa ja pärjäsi astronauttien valintakokeessa – Sitten hän sai tarpeekseen

    7. 7

      Kesken partioinnin torkahteleva hevonen valittiin Helsingin poliisilaitoksen kuukauden työntekijäksi

    8. 8

      Espoo sulki arkkitehtonisesti arvokkaan koulun ja jätti sen vuosikausiksi tyhjilleen: Nyt rappio on häkellyttävää

    9. 9

      Hotelliravintola Platta avasi Pasilassa – Pihvi oli syömäkelvottoman raaka ja perusasiat muutenkin hukassa

    10. 10

      Salainen kikka salille – Puolitoistakertainen toisto parantaa leuanveto- ja penkkipunnerrustulosta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Muistatko Netscapen ja ponnahtavat porno­ikkunat? Internet täyttää 30 vuotta, ja nyt HS:n erikoisartikkeli vie hämmentävälle matkalle verkon alku­hämärään

      Tilaajille
    2. 2

      Rutiköyhän kainuulais­perheen selviytyminen on ihmeellinen tarina Suomesta

      Tilaajille
    3. 3

      Asiantuntijat pitävät Mannerheimin matkoiltaan keräämää historiallista esineistöä sensaatiomaisena – Miksi nämä aarteet makaavat varaston uumenissa?

      Tilaajille
    4. 4

      Kalliossa asuva Liisa Lehto on yksi niistä, jotka nostivat Jussi Halla-ahon ääni­haravaksi jopa puna­vihreiden koti­kentällä – Halla-ahoa äänestäneet kertovat, millainen heidän Helsinkinsä on

    5. 5

      ”Epämiellyttäviä tapauksia on ollut” – Kristina, 22, myy nettiseksiä suomalaistenkin suosimalla sivustolla

      Tilaajille
    6. 6

      Onko niin, että rahaa kyllä on pilvin pimein, vaikka köyhille ja vähätuloisille sitä ei riitäkään?

    7. 7

      Kaikkien aikojen kovakuntoisin Miss Suomi: äärimmäisen raskas treeni voi pelastaa Lotta Näkyvän hengen

      Tilaajille
    8. 8

      Analyysi: Putous kerää nyt televisiossa historiallisen vähän katsojia, eikä se ole mikään ihme – ohjelmaa vaivaa sama ilmiö kuin koko suomalaista tv-viihdettä

    9. 9

      Vaikeuksista vaikeuksiin kompastelleen Redin johtoon palkattiin farkku­kauppias Lahdesta ja yhtäkkiä kauppakeskus tunnetaan muustakin kuin sokkeloisuudestaan

    10. 10

      Unelmien keikka päättyi kauhutarinaan – Vuonna 2008 HS:n toimittaja ja valokuvaaja nousivat helikopteriin nähdäkseen Suomen, mutta matkan päässä odotti yllätys

      Tilaajille
    11. Näytä lisää