Luin mielenkiinnolla Klaus Korhosen (HS Mielipide 3.1.) ja Timo Ikosen (HS Mielipide 5.1.) kirjoitukset tervehtimisestä. En kuitenkaan ollut uskoa silmiäni, kun Ikonen kirjoitti, että tervehtimättä jättäminen on osa omaa kulttuuriamme ja omia tapojamme eikä tätä ilmiötä pitäisi hävetä vaan olla jopa ylpeä siitä. Olemmeko todella menneet ”tapaimme turmelluksessa” näin pitkälle?
Huonolla käytöksellä ei todellakaan pitäisi ylpeillä
Tervehtimisessä kyse ei ole pelkästään tavasta vaan myös lähimmäisen huomioimisesta ja halusta tuottaa hyvää mieltä.