Kaupunki ei kerro totuutta nuorisovaltuustosta

Olen huono nuoriso­valtuu­tettu. Kuten on suu­rin osa muista­kin nuoriso­valtuute­tuista.

Syy ei suin­kaan ole pelkästään meissä. Syy on kaupungissa: nuorisovaltuutettuja pidetään liian usein aikuisina – tai lapsina. Unohdetaan, että olemme nuoria.

En jaksa esittää ikäistäni vanhempaa, jotta olisin vakavasti otettava. Koska käyn koulua ja elän muutakin elämää, en kykene käyttämään tunteja päivässä nuorisovaltuustoon. Ja väitän, ettei moni muukaan pysty.

Monet tunnit vaaditaan, jos haluaa oikeasti vaikuttaa. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että nuorisovaltuustossa vaikuttaminen on vaikeaa. Kun hain nuorisovaltuustoon, toimintaa markkinoitiin minulle hauskanpidolla. Todellisuus oli erilainen. Nuorisovaltuustossa on välillä hauskaakin, mutta tarkemmin toimintaa voisi kuvailla asialliseksi ja vakavaksi.

Usein nuori joutuu liian hankalan paikan eteen, esimerkiksi lukemaan ilman apua kaupungin vaikeaselkoisia asiakirjoja tai antamaan mielipiteitä tuhansien nuorten puolesta. Keskusteleminen itseään neljäkymmentä vuotta vanhemman kaupunginvaltuutetun kanssa on pelottavaa. Moni nuorisovaltuutettu joutuu siis toimimaan kuten aikuinen – vaikka olisi itse 13-vuotias.

Joskus taas nuorisovaltuutettuja ei oteta tosissaan. Aikuisista huomaa, että he ajattelevat, että emme osaa ajatella. Teimme Espoossa aloitteen, jossa vaadimme suoraa aloiteoikeutta kaupunginvaltuustoon. Valtuutetut tyrmäsivät aloitteemme epäillen, että aloitteita tulisi tulvanaan. He eivät selkeästi ymmärtäneet, että mekin ymmärtäisimme harkitun aloitteen olevan tehokkaampi.

Vaikka tiedän todellisuuden, kuvailen usein nuorisovaltuustoa ihanteelliseksi paikaksi. Olen huomannut vaalien markkinointia tänä syksynä tehdessäni, että se on oikeasti vaikeaa. Mainoksista tulee herkästi samanlaisia kuin hehkuttavista pikaruokaloiden työpaikkailmoituksista: esiin nostetaan utopia.

Ehkä salailen totuutta, jotta joku haluaisi hakea nuorisovaltuustoon. Tai ehkä olen vain laiska ja kopioin minulle aikoinaan kerrotut koristellut mielikuvat. Sen sijaan parasta olisi olla mahdollisimman konkreettinen: kertoa myös pitkästyttävistä kokouksista. Niin toiminnasta saisi rehellisen kuvan.

Rehellisellä markkinoinnilla nuorisovaltuustoon päätyisi sellaisia nuoria, jotka siellä todennäköisemmin pärjäisivät. Toisaalta silloin olisi vähemmän erilaisia ihmisiä vaikuttamassa yhteisiin asioihin. Monimuotoisempi otos ihmisiä saataisiin muuttamalla nuorisovaltuustot rennommiksi. Tiedän, että sellaisiakin valtuustoja Suomessa on.

Olen nuori ja jo yllättävän kykeneväinen. Haluan mahdollisuuden parantaa ihmisten hyvinvointia. Myös nuorilla on arvokkaita mielipiteitä, sillä olemme kokemusasiantuntijoita. Tiedämme, miten nuorten elämää voitaisiin parantaa, mutta tarvitsemme nykyistä enemmän aikuisten tukea.

Nuoret tarvitsevat apua epäkohtien tunnistamisessa ja ratkaisemisessa, uusien taitojen oppimisessa sekä toiminnan järjestämisessä ja kehittämisessä. Välillä tarvitsemme myös kannustamista ja muistuttamista.

Tänään maanantaina Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla käynnistyvät nuorisovaltuustovaalit. Ottakaa uudet nuoret kuunnellen vastaan, perehdyttäkää heitä ja antakaa avuksi lisää aikuisia. Etenkin nuorten pitäisi pystyä vaikuttamaan helpoin keinoin ja matalalla kynnyksellä, mutta nuorisovaltuustot eivät ole siihen oikea paikka. Vaikka vaalimainoksissa niin vakuutetaankin.

Kirjoittaja kuuluu pääkaupunkiseudun Nuorten ääni -toimitukseen.