”Olimme ehtineet olla Terhokodissa viisi päivää, kun mieheni kuoli. Muistan istuneeni aulan sohvalla, ihmisiä ympärillä. Kynttilä paloi. Minä hengitin samaa tahtia kuin kello seinällä.”
Näin kuvailee 42-vuotiaana syöpään kuolleen miehen puoliso Tiitta Vaulos. Hän sanoo kokeneensa surun keskellä hitusen onnea: puoliso pääsi kivuista ja sai viettää viimeiset päivänsä lastensa kanssa.