Häpeämätön on se sana, joka parhaiten kuvaa ansioituneen dokumentaristin Seppo Rustaniuksen uusittavaa dokumenttia Uhrit 1918 (2008).
Vaikka se on visuaalisesti loppuun asti hiottu teos, se on myös poliittisesti niin yksisilmäinen, että se muistuttaa propagandaa. Se ei lisää katsojan ymmärrystä aiheesta. Päinvastoin.