Näyttelijä Ernest Lawson ei ymmärrä, miksi perhe-elämästä puhutaan niin kielteisesti: ”Yllätyin, miten voimakas tunne rakkaus lapseen on” - Perhe | HS.fi

Lawsonilla on kaksi vauvaikäistä kummilasta, joiden myötä hän on tajunnut, että oma tytär onkin jo iso mimmi. Kuva: Juha Salminen

Näyttelijä Ernest Lawson ei ymmärrä, miksi perhe-elämästä puhutaan niin kielteisesti: ”Yllätyin, miten voimakas tunne rakkaus lapseen on”

Näyttelijä Ernest Lawson yllättyi, kuinka suurta rakkautta lastaan kohtaan voi tuntea. Hän on tyttäreensä julkisesti lääpällään.

Julkaistu: 15.3. 9:12

Negatiivinen perhepuhe, siitä Ernest Lawson ei tiedä mitään.

Hän on huomannut, että syntyvyyttä syynätään otsikoissa: ”Suomi pitää perää Pohjoismaiden syntyvyysvertailussa.” ”Ilman ulkomaalaistaustaisia naisia vauvakato olisi nykyistäkin jyrkempi.” ”Yhä harvempi suomalaismies tulee isäksi.”

Hänelle ovat kuitenkin vieraita ne synkät sävyt, joilla kuvataan esimerkiksi pienten lasten vanhempien jaksamista tai äitien mahdollisuuksia edetä urallaan. Hän myöntää avoimesti, että ei oikeastaan tiedä, mistä puhutaan. 2-vuotiaan tytön isänä hän nauttii isyydestä täysin palkein.

”Kyllä tämän söpöliinin kanssa on ollut aika ruusuilla tanssimista”, Lawson sanoo ja katsoo vaaleanpunaiseen mekkoon puettua kiharahiuksista tytärtään, joka työntää nuppipalapelin paloja sohvatyynyjen väliin.

”Hän on päästänyt meidät ihan hirvittävän helpolla.”

Kun lapsi nukkuu yönsä hyvin, kaikki on helpompaa, Lawson ounastelee. Hän tietää, että huonosti nukkuva lapsi voi aiheuttaa vanhemmalleen paljon stressiä ja harmaita hiuksia: energiat ovat vähissä ja kaikki tuntuu synkemmältä.

”Tyttäremme itki ensimmäiset kaksi viikkoa, ja ihmettelimme hänen äitinsä kanssa, eikö hän ikinä nuku. Sitten hän alkoikin yhtäkkiä nukkua kaikki yöt läpeensä.”

Ruusuilla tanssimiseen on tosin tullut vähän haasteita uhmaiän alettua.

 ”Uhmaikäisen tyttäreni mielipide on yleensä ei.”

”Hermoni menevät ihan täysin siihen, että aikataulut alkavat yhtäkkiä venyä. Asiat eivät enää olekaan pelkästään vaimon ja minun mielipiteiden varassa, vaan yhtäkkiä tyttärelläkin on mielipide. Yleensä se on, että hän ei halua tehdä sitä, mitä pitäisi tehdä.”

Isää kiinnostaisi tietää, paheneeko uhma vielä paljonkin.

”Mutta sitten taas: jos hän antaa meidän nukkua rauhassa, voi olla ihan vapaasti eri mieltä meidän kanssamme”, Lawson toteaa.

Toinen asia, joka Lawsonia kismittää, on puuro. Se, kuinka sitä saattaa ruokailun päätteeksi löytyä lapsen naamasta, hiuksista ja vaipasta. Ulko-ovesta pystyy toisinaan poistumaan vain suihkun jälkeen.

Lawsonin tytär on sopeutunut hyvin päiväkotiin. Vanhempia taisi jännittää aluksi enemmän kuin lasta. Kuva: Juha Salminen

Alkukesästä Ernest Lawsonin tytär saa sisaruksen.

”Sisko, sisko!” esikoinen huudahtaa kuullessaan puhuttavan tulevasta vauvasta. Ultraäänitutkimuksen perusteella tuleva isosisko on oikeassa: tyttö on tulossa.

 ”Olemme ihmetelleet, miten meillä riittää kädet.”

Pariskunta on yrittänyt jo ennalta varautua tunteisiin, joita pitkään keskipisteenä paistatelleessa esikoistyttäressä saattaa herätä. Mustasukkaisuutta he yrittävät suitsia järjestämällä molemmille lapsille riittävästi huomiota, kun etenkin äidin huomio jakautuu vauva-aikana vahvasti kahtia.

”Yritämme tehdä vauvan syntymästä positiivisen asian, jota odotetaan innolla. Tytär toisteleekin usein, että hän saa pitää tulevaa vauvaa sylissä.”

”Olemme ihmetelleet, miten meillä riittää kädet, kun tätä yhtä toheloa pitää seurata huoneesta ja paikasta toiseen, ja sitten on se uusi lapsi, jota ei voi jättää hetkeksikään ilman vahtia”, Lawson sanoo.

Hän sanoo myös tiedostavansa, että on isoja, kymmenhenkisiäkin, perheitä, joissa lapsille riittää huomiota ja rakkautta. Käytännön toteutus vain mietityttää.

”Tässä vaiheessa tuntuu vielä, että pystyy ottamaan kaikki asiat huomioon. Vauvan tultua kyllä varmasti tippuu asioita – ollaan sitä mieltä, että ei-niin-tärkeät asiat voi skipata.”

Ehkä uudesta tulokkaasta ei tule otettua niin paljon kuvia, Lawson pohtii. Hänellä on itsellään kaksi nuorempaa siskoa. Esikois-Ernestin ensimmäiset ajat on taltioitu valokuviksi ja videoiksi, mutta hänen jälkeensä syntyneestä siskosta ei ole yhtä paljon dokumentteja.

Ernest Lawson ponkaisi suureen julkisuuteen Putouksen näyttelijänä vuosina 2017–2019. Hänen sketsihahmojensa Ansa Kynttilän ja P. O. Liitikon hokemat ”opettaja puhuu” ja ”kyllä kansa sietää” ovat jääneet elämään etenkin lasten suihin. Tänä keväänä hän etsii uusia kykyjä Talent Suomi -ohjelmassa. Lawsonille perheohjelmien raamit sopivat: hän on koulutukseltaan luokanopettaja ja ollut lasten kanssa paljon tekemissä. Ennen opettajan uraa hän toimi isosena ja ohjaajana lastenleireillä. Hän kuuluu siihen ihmisryhmään, joka myöntää avoimesti tykkäävänsä lapsista.

”Kaksikymppisenä en toki aktiivisesti ajatellut, että kunpa se tapahtuisi pian, mutta olen aina tiennyt, että haluan isäksi”, Lawson kertoo.

 ”Olen aina tiennyt, että haluan isäksi.”

Ernestin ja hänen vaimonsa ei tarvinnut yrittää ensimmäistä lasta pitkään.

”Kun vaimo vuonna 2017 kertoi tulleensa raskaaksi, se oli hirveän herkistävä hetki.”

Molemmat raskaudet ovat jännittäneet pariskuntaa. Yhdeksän kuukautta ennen lapsen syntymää tuntuvat pitkältä ajalta, kun ei voi olla varma, että kaikki menee hyvin. Lawsonille raskauteen liittyy myös avuttomuuden tunteita. Vaikka lapsen äiti kertoisi peloistaan esimerkiksi silloin, kun lapsi ei liiku vähään aikaan, niille ei voi juurikaan tehdä mitään konkreettista.

 ”Ei ole itsestäänselvää, että odotusaika menee hyvin.”

”Olen puhunut isäkavereidenikin kanssa tästä: jos pystyisin tekemään jotain vaimoni puolesta, tämän tekisin. On piinaavaa, kun toinen joutuu yksin pelkäämään ja kantamaan sitä pelkoa”, Lawson sanoo.

Elämähän on täynnä riskejä. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että raskaus menee hyvin, hän sanoo vakavana.

Ernest Lawson on ammattiltaan opettaja, mutta viime vuodet hän on toiminut tv-esiintyjänä. Kuva: Juha Salminen

Esikoistyttären kohdalla kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin. Lawson kuvailee ensimmäisiä kohtaamisia lapsensa kanssa:

”Oli mahtava hetki, kun hän oli oikeasti siinä sylissä, näin hänen ilmeensä ja hän näki minun ilmeeni.”

Lawsonille vuorovaikutuksen syveneminen lapsen kasvaessa on ollut tärkeää ja riemastuttavaa.

 Tyttärestä on kasvanut hassuttelija, jossa Lawson näkee paljon itseään.

Ajan myötä tyttärestä on kasvanut hassuttelija, jossa Lawson näkee paljon itseään.

”Hän on jo nyt oppinut, että heittäytymällä tai pöljäilemällä hän saa aikaan reaktioita ja huomiota, josta hän nauttii. Koen saman omaa persoonaani määritteleväksi: nautin niitä, että saan ihmiset nauramaan.”

Toisinaan tytär on toki ujokin, eikä puhu toisille välttämättä ensi alkuun ollenkaan.

Päiväkodin hän aloitti viime syksynä. Kaikki sujui ja sujuu edelleenkin hyvin.

”Vanhemmillehan se on jännittävämpää ja raskaampaa”, Lawson toteaa.

Totuttuaan päiväkodin rutiineihin ja aikuisiin hän on valmis ylistämään palvelua: ”Sehän on aarreaitta, jossa ammattilaiset pitävät huolta lapsestani.”

Hän yrittää muistaa kehua päiväkodin henkilökuntaa aina myös kasvotusten, ei vain omille tuttavilleen.

 ”Vitsi miten hieno paikka päiväkoti on.”

”Lapsella ei ole mitään hätää. Hän nauttii, saa vertaisikäistensä kontakteja ja oppii taitoja, joita me emme pystyisi opettamaan. En ole itse esimerkiksi mikään askartelija, en pystyisi kotona askartelemaan. Hän tekee luontokävelyjä ja oppii lintujen nimiä, joita en ole koskaan kuullutkaan. Vitsi miten hieno paikka.”

Ernest Lawsonin tytär saa kesällä pikkusiskon. Kuva: Juha Salminen

Lawson on iloinen, että esikoinen syntyi silloin, kun hän oli jo siirtynyt opettajasta esiintyjäksi.

TV-työ on keikkaluonteista, ja Lawson on pystynyt olemaan paljon kotona, vaikkei hän olekaan viettänyt varsinaisia perhevapaita.

”Työni on paljon vapaampaa kuin esimerkiksi opettajan työ. Normiviikkoni saattaa olla sellainen, että alkuviikkoni on aivan tyhjä ja voin olla äidin ja lapsen kanssa kotona, ja menen vasta loppuviikosta töihin.”

Vapaasta ajasta oli paljon iloa etenkin silloin, kun pariskunta vasta opetteli elämään uuden vauvan kanssa. On paljon mukavampaa miettiä yhdessä, miten uuden tulokkaan kanssa tulee toimia.

”Että mitä tämän kanssa pitää tehdä ja pilataanko me tämä lapsi. Ei tarvitse todeta, että nähdään työpäivän jälkeen ja että toivottavasti teillä menee hyvin.”

 ”Opettajan uraa ei ole kokonaan nähty.”

Lawson ei kuitenkaan ole luopunut opettajan urastaan tyystin. ”Vaikka opettajuuteni on nyt tauolla käytännön syistä, niin sitä ei ole kokonaan nähty. Vielä en tiedä, palaanko opettajaksi vuoden vai kolmenkymmenen vuoden päästä.”

Syksyisin, kun kollegat valmistautuvat tapaamaan uusia tai vanhoja luokkiaan, Lawson miettii, että olisipa kivaa opettaa taas. Toisaalta joululoman jälkeen monet kollegat myös valittavat, etteivät ehtineet palautua kunnolla tauosta huolimatta.

”Onhan se hirveän rankka ammatti, mutta minulle se on aina ollut supertärkeä työ.”

Lawson iloitsi hetkistä, jolloin vauva alkoi huomata, että perheessä on kaksi aikuista, joihin voi turvata. Kuva: Juha Salminen

Vaikka Ernest Lawson on aina halunnut tulla isäksi, hän ei liittänyt vanhemmuuteen ennakko-odotuksia. Hän ei koskaan nähnyt itseään etukäteen tietynlaisena isänä. Hän toivoo, että hänellä ja hänen lapsillaan olisi yhtä läheiset suhteet vanhempiinsa kuin hänellä on aina ollut omiinsa. Hän varttui Oulussa perheessä, johon kuului äiti, isä ja kaksi nuorempaa sisarusta.

Lapsuutta leimasi turvallisuudentunne. Teininä hän ei tuntenut tarvetta kapinoida tai ravistella vanhempiaan.

”Olen miettinyt, millä tavoin oma lapsikin kokisi teininä, ettei hänen tarvitse hankkia huomiota sellaisilla superradikaaleilla tavoilla, jotka ovat hänelle vaarallisia tai aiheuttavat huolta. Ehkä se on vain sellainen yleinen ilmapiiri, että sä kelpaat. Hirveän kornia. Mutta ettei tarvitse esittää mitään muuta kuin on ja uskaltaa kertoa haaveistaan ääneen.”

Ettei tarvitse väkisin puskea mitään, Lawson tiivistää.

Välillä hän huomaakin toimivansa kuten vanhempansa.

”Jään kiinni ajatuksesta, että vanhempani ovat toimineet tässä tilanteessa samalla tavalla kuin minä.”

Hän ei usko, että kukaan pystyisi olemaan peilaamatta omaa tapaansa olla vanhempi omiin vanhempiinsa. Vaikka ajattelee – hyvässä ja pahassa – tekevänsä asioita eri lailla kuin oma isä ja äiti, moni varmasti toimii usein samoin kuin omat vanhemmat, Lawson miettii.

Se ei kuitenkaan ole Lawsonille vanhemmuuden suurin yllätys.

 ”Odotukseni ylitti se, miten voimakas tunne rakkaus lapseen on.”

”Vaikka tiesin, että tulen rakastamaan lasta enemmän ja eri tavalla kuin olen koskaan ketään rakastanut, silti minut yllätti ja odotukseni ylitti se, miten voimakas se tunne on.”

Lawson on tyttäreensä julkisesti lääpällään.

Hänen Instagram-tilillään toistuu arjen hehkuttelu: perhe on ykkönen, lomailu lapsen kanssa on parempaa kuin ilman lasta, eikä mikään työjuttu voita hetkiä, jolloin oma tytär on sylissä. Elämä on juuri nyt ”söpöilypainotteista”, hän sanoo.

”Ja saa olla jatkossakin!”

Juttu on julkaistu Meidän Perheessä 3/2020.

Verna Aho sai tekstiviestin, jonka jälkeen elämä ei ollut entisellään – Nyt hän kertoo, millaista arjesta tuli, kun puoliso Lauri Markkanen alkoi tienata neljä miljoonaa dollaria vuodessa

”En aio olla äiti, joka passaa poikaansa” – Näin Maria Veitola aikoo kasvattaa lapsensa ilman perinteisiä sukupuolirooleja