Miten poikkeusolot vaikuttavat lapsiin? - Perhe | HS.fi

Miten poikkeusolot vaikuttavat lapsiin?

Janna Rantala vastaa keskiviikkoiltana lasten kysymyksiin HS:n Facebookissa. Kysymyksiä hänelle voi lähettää tämän jutun kautta.

Julkaistu: 24.3. 2:00, Päivitetty 25.3. 11:31

Lastenpsykiatri Janna Rantala on sopinut kouluikäisten lastensa kanssa, että auttaa heitä läksyissä tiettyyn aikaan päivästä. ”Päiviin kannattaa luoda rytmi, mutta sen ei tarvitse olla täsmälleen samanlainen kuin esimerkiksi koulussa.” Kuva: Rio Gandara / HS

Kun koulut ja päiväkodit suljettiin viime keskiviikkona koronaepidemian hillitsemiseksi, lapsiperheissä alkoi rutiinien sorvaaminen uusiksi.

Tilanne vaikuttaa erityisesti lapsiin ja poikkeusolot voivat hämmentää monia. Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa tänään Facebookissa lasten hänelle lähettämiin kysymyksiin. Lähetys alkaa keskiviikkoiltana kello 18 HS:n Facebook-kanavalla.

Mitä sinä haluaisit kysyä lääkäriltä? Voit lähettää kysymyksesi tämän lomakkeen kautta, vääränlaisia kysymyksiä ei ole:

Kyselytunti on osa HS:n Suomi auttaa -kampanjaa, jonka tarkoituksena on tuoda yhteen apua tarvitsevat ja sitä tarjoavat. Lähetyksen voi katsoa yhdessä aikuisen kanssa ja se jää verkkoon myös tallenteena.

 ”Tärkeintä on hyväksyä, että tämä on poikkeusaikaa.”

Rantala muistuttaa, että tilanne on vaativa myös aikuisille. Miten pitää kiinni koululaisen päivärytmistä ja tukea häntä etäopiskelussa? Miten saada leikki-ikäinen viihtymään ilman ikäistään seuraa? Kuinka suoriutua omista töistä, kun huomiota pitäisi pystyä jakamaan myös sitä tarvitseville lapsille?

Jos palloja oli paljon ilmassa ihan perusarjessakin, nyt niitä on vielä enemmän –ja vieläpä ilman muiden aikuisten, kuten opettajien ja varhaiskasvattajien apua.

”On hyvä muistaa, että vasta sopeudumme poikkeusarkeen. Tärkeintä on hyväksyä, että tämä on poikkeusaikaa: rutiineista voi joustaa ja rimaa laskea”, Rantala sanoo.

Aikuisille hänellä on myös paljon sanottavaa. Tärkein lastenpsykiatrin viesti on se, että poikkeusoloissakin aikuiset panostaisivat siihen, että lapsella on turvallinen olo.

”Tätä ajanjaksoa ei voi suorittaa täydellisesti.”

Aikuisen ja lapsen turva syntyvät usein eri asioista, korostaa Rantala. Aikuiselle turvaa saattaa tuoda esimerkiksi tieto, ja siksi voi tuntua tärkeältä seurata uutisia maailmalta hyvinkin tarkasti. Lapselle turvallisuus on ennen kaikkea tunne siitä, että aikuinen on läsnä ja kuulee ja ymmärtää hänen tunteensa.

”Lapset eivät tule muistamaan koronaepidemiasta uutisia tai faktoja, vaan sen, millainen tunneilmapiiri kotona vallitsi”, Rantala sanoo.

Tunnelmapiiri tarkoittaa esimerkiksi sitä, miten kotona puhutaan poikkeusoloista ja millä mielellä aikuiset ovat. Jatkuvaa koronauutisista puhumista kannattaa Rantalan mukaan välttää lasten läsnä ollessa.

”Toki aikuinen saa sanoa, että häntäkin huolestuttaa tai pelottaa. On kuitenkin hyvä miettiä, mikä omaa mieltä rauhoittaa, jotta ei kuormita lasta.”

Janna Rantalan mukaan perheenjäsenten olisi hyvä muistaa antaa toisilleen välillä myös rauha. Kuva: Rio Gandara / HS

 ”Tätä ajanjaksoa ei voi suorittaa täydellisesti.”

Lasten kanssa voi jutella esimerkiksi siitä, miten kenenkin arki on mennyt uusiksi ja millaisia tunteita se herättää. Lapselta voi kysyä, että nyt kun koronasta kuulee paljon, mitä ajatuksia ja tunteita se lapsessa herättää.

Lapsen ajatukset ja kysymykset voi kirjata vaikka paperille, jotta malttaa keskittyä kuuntelemiseen.

”Aikuisilla on helposti tapana vastata ensimmäiseen kysymykseen, vyöryttää faktoja ja todeta lopuksi, että ei tarvitse olla huolissaan.”

Lasta saattaa pelottaa esimerkiksi se, että hän sairastuu ja joutuu sairaalaan eristyksiin, eivätkä vanhemmat saa tulla katsomaan häntä. Aikuinen ei voi luvata, että näin ei tapahtuisi, joten mitä lapselle voi vastata?

Rantalan mukaan on tärkeämpi kuulla ja ymmärtää lapsen huoliin liittyvät tunteet kuin tarjota konkreettista ratkaisua tai vastausta. Lapselle voi sanoa, että ei ihme, että häntä pelottaa ja että aikuisestakin olisi surullista olla yksin sairaalassa.

”Voi kysyä, miten paljon lasta pelottaa, ja miten tunnetta voisi helpottaa juuri nyt – tulisiko lapsi vaikka kainaloon. Lapselle tuo turvaa, että aikuinen on fyysisesti ja emotionaalisesti läsnä.”

Erikoistilanteissa kehittyy Rantalan mukaan myös lapsen resilienssi, eli kyky selvitä psyykkisesti joustavasti myös vaikeista elämänkokemuksista. Lapsi saa kokemuksen siitä, että hänelle merkittävä ihminen kuuntelee häntä ja hänen tunnekokemuksensa saa olla totta.

 ”Leikki ja ilo auttavat lasta selviämään poikkeustilanteista.”

Päivärutiineista Janna Rantala kehottaa pitämään kiinni luovasti. Heräämis- ja nukkumaanmenoaika voi olla järkevää pitää ennallaan, mutta niiden välillä päiviin on sallittua luoda poikkeusoloissa parhaiten toimiva rytmi. Tiettyyn kellonaikaan tapahtuvista asioista ei kannata luoda itselleen lisästressiä.

Entä miten sovittaa yhteen omat etätyöt, koululaisen etäopiskelu ja taapero tai leikki-ikäinen, joka kaipaa seuraa ja huomiota?

”Lähetän lämpimät myötätuntoterveiseni kaikille, joilla on kotona taapero tai pikkukoululainen”, Rantala aloittaa.

Ainakaan kaikkea ei pidä yrittää tehdä samaan aikaan, vaan rytmittää päivä tietoisesti, hän pohtii.

”Itse esimerkiksi olen kouluikäisten lasteni apuna läksyissä kello 9–11, jolloin en tartu töihini.”

Rantala ymmärtää, että opettajan valmiuksien kaivaminen esiin itsestä on omiaan nostamaan vanhempien paineita poikkeusaikana.

”Vanhempana on tottunut ottamaan vastuuta lapsen koulunkäynnistä tietyllä tavalla ja jakamaan vastuun koulun ja lapsen kanssa. Nyt kussakin perheessä joudutaan miettimään, miten vastuu jaetaan uusiksi.”

Rantalan mukaan koululaiselle tekee hyvää säilyttää tunne, että hän pysyy mukana koulutehtävissä ja porukassa. Jos etäopiskelusta tulee perheessä vanhempien ja lasten kiistanaihe, Rantala kehottaa pyytämään herkästi apua koulusta.

Jonkinlainen päivärytmi voi auttaa hahmottamaan päiviä, mutta siitä ei kannata ottaa stressiä, Rantala neuvoo. Kuva: Rio Gandara / HS

Taaperon tai leikki-ikäisen Rantala kehottaa ottamaan mukaan kaikkeen, mihin pystyy, kuten lounaan valmistamiseen tai pyykin ripustamiseen.

Lapsen kannalta ei ole väliä, mitä vanhempi tekee hänen kanssaan, kunhan lapsi saa huomiota.”

Nyt on myös se hetki, kun lapsen leikit saavat vallata kodin, Rantala kannustaa. Leikki-ikäinen ei ehkä viihdy sohvalla, mutta hän viihtyy majassa, joka on rakennettu sohvalle. Varsinkin, jos sinne saa viinirypäleitä.

”Leikki ja ilo auttavat lasta selviämään poikkeustilanteista. Leikki on myös lapsen keino käsitellä vakavia asioita.”

Jos korona esiintyy lapsen leikeissä, sävyä on hyvä kuunnella. Leikkiin ei tarvitse puuttua, mutta lapsen kanssa on hyvä jutella jälkeenpäin. Jos lapsi ei osaa vielä itse sanoittaa tunteitaan, avuksi voi ottaa esimerkiksi lastenkirjoja.

Kun koronaepidemia pakottaa perumaan jo tehtyjä suunnitelmia, kuten kaverisynttäreitä ja lomamatkoja, lapsen pettymystä ei pidä yrittää järkeillä pois, vaan jakaa se hänen kanssaan. Rantalan mukaan lapselle kannattaa puhua perumisen sijaan suunnitelmien siirtymisestä.

”Voisiko siirtyvien juhlien sijaan pitää etäsynttärit tai leikkiä laskettelumatkaa olohuoneessa? Nämä ovat asioita, jotka lapsi muistaa poikkeusajasta jälkikäteen hauskoina muistoina.”

 Aikuisetkin tarvitsevat turvaa ja läheisyyttä.

Parhaimmillaan poikkeusolot voivat opettaa perhettä näkemään, että perhe osaa sopeutua, Rantala sanoo. Kuva: Rio Gandara / HS

Poikkeusoloissa aikuisetkin tarvitsevat turvaa ja läheisyyttä jaksaakseen, Rantala muistuttaa. Monella on vapautunut päivistä työmatkaan kuluva aika, joka voisi kenties olla ikkuna yhteiseen aikaan vanhempien kesken.

”Voisiko aamuisin rakastella tai mennä kumppanin kainaloon? Aikuistakin rauhoittaa, että painaa päänsä toisen rinnalle ja kuuntelee sydämenlyöntejä. Keinoja rauhoittaa itsensä henkisesti ja fyysisesti kannattaa poikkeusaikanakin vaalia.”

Karikoiltakaan ei vältytä. Kun koko perhe on tiiviisti yhdessä neljän seinän sisällä, riitoja ärsyyntymistäkin epäilemättä tulee. Rantalan mukaan ongelmia voi ehkäistä pienillä asioilla.

Koti kannattaisi pyrkiä järjestämään niin, että jokaisella perheenjäsenellä olisi siellä edes pieni oma tila, jonne voisi ajoittain rauhoittua. Toisaalta tilaa on myös osattava antaa: pienen kodin sohvalla toinen voi samaan aikaan kuunnella äänikirjaa ja toinen lukea omassa maailmassaan, vaikka fyysisesti oltaisiin lähekkäin.

Eri ihmiset käsittelevät epävarmuutta ja stressiä eri tavoin, ja tässä Rantala toivoo ymmärrystä myös perheenjäsenten välille.

”Toinen voi pitää selviytymisstrategianaan siivoamista, toinen esimerkiksi ruuan hamstraamista. Yhdessä kannattaa puhua ääneen, että ei tehdä tästä riitaa, vaan pidetään erilaisia tapoja vahvuutena.”

Parhaimmillaan poikkeusaika voi tuoda perhe-elämään myönteisen ajatuksen, että olemme sopeutuvainen perhe.

”Hyvä kysymys pohdittavaksi on, mitä uusia hyviä tapoja poikkeusoloista voisi jäädä oman perheen arkeen”, Rantala sanoo.

Rantala vastaa lasten lähettämiin kysymyksiin keskiviikkona suorassa Suomi auttaa -livekeskustelussa. Kuva: Rio Gandara / HS

Koronavirus|Poikkeusolot koskevat kaikkia, mutta kokemus ei ole kaikille sama – Näin voit muuttaa läheisen päivän paremmaksi juuri tänään, sanoo Maaret Kallio

Perhe|Äidin tunnustus: ”En osaa komentaa lastani” – Psykologi kertoo, miksi rajojen asettaminen on nykyvanhemmille vaikeaa