Lotta Leino ja Marjo Hämäläinen tutustuivat tuulikaapissa – pian Leino pyysi Hämäläisen tuekseen synnytykseen - Perhe | HS.fi
Perhe|Perhe

Lotta Leino ja Marjo Hämäläinen tutustuivat tuulikaapissa – pian Leino pyysi Hämäläisen tuekseen synnytykseen

Sydänystävän voi löytää aikuisiässäkin. Lotta Leino laittoi Marjo Hämäläiselle viestin sosiaalisessa mediassa, vaikka mietti, pitäisikö Hämäläinen häntä outona.

Lotta Leino ja Marjo Hämäläinen olivat molemmat kaivanneet lapsiperhearkeen ystävää, joka olisi samassa elämäntilanteessa. Kuva: Juha Salminen

Julkaistu: 31.3. 11:32

Lotta Leinoa, 27, ja Marjo Hämäläistä, 32, yhdisti ensin vain kiinnostus lastenvaatteisiin. He kertovat omin sanoin, miten pikaisesta kohtaamisesta alkanut ystävyys on muuttanut molempien elämää.

Lotta Leino: ”Järkeilin, etten voi hävitä mitään, ja laitoin Marjolle viestin”

”Sinä iltana puolitoista vuotta sitten Marjon piti tulla vain noutamaan meiltä kotoa leggingsejä, jotka olin myynyt hänelle Facebookin lastenvaateryhmässä. Asumme muutaman minuutin ajomatkan päässä toisistamme mutta emme olleet aiemmin tavanneet.

Nykyään Marjo on sydänystävä, joka minulta oli puuttunut. Minulla oli kavereita, mutta ei ketään, jolle olisin viestitellyt päivittäin, kuten nyt Marjolle.

Näemme noin viikon välein, välillä useamminkin. Puhumme lapsista, perhe-elämästä ja lastenvaatteista ja suunnittelemme esimerkiksi reissuja tapahtumiin.

Lotta Leino asuu Riihimäellä puolisonsa ja perheen viiden lapsen kanssa. Hän on ammatiltaan lähihoitaja. Kuva: Juha Salminen

Tutustuimme toisiimme nopeasti. Kun leggingsikaupat oli hoidettu, höpöttelimme ovenraossa vielä ummet ja lammet lastenvaatteista ja omista lapsistamme.

Ne olivat perusjuttuja, mutta kuitenkin henkilökohtaisempia kuin säästä puhuminen. Heti tuntui, että tulemme hyvin toimeen.

Vielä samana iltana katselin Facebookista Marjon profiilia.

Jokin hänessä oli jäänyt kiinnostamaan. Kiinnostuin lisää, kun huomasin, että hän on ammatiltaan kätilö. Se on ollut minunkin haaveeni teinistä saakka.

Olen doula ja imetystukiäiti, joten ajattelin, että kiinnostus synnytyksiin voisi yhdistää meitä.

Lähetin Marjolle viestin, jossa kyselin hänen työstään. Mietin, tuntuisiko hänestä oudolta, että olin kaivanut tietooni hänen ammattinsa.

Järkeilin kuitenkin, etten voisi hävitä mitään. Päinvastoin, meillä oli niin paljon yhdistäviä tekijöitä, että aineksia olisi luultavasti syvempään ystävyyteen.

Marjo vastasi pian viestiini, ja sovimme, että tapaamme viikon päästä.

Minulle ystävyytemme kohokohta on hetki, jolloin pyysin Marjoa viidennen lapsemme kummiksi.

Vanhempien lasteni kummeina on sisaruksiani ja mieheni kavereita.

Aikaisemmin minulla ei ole ollut niin sanottua omaa ystävää, jota olisi tuntunut luontevalta pyytää näin tärkeään rooliin. Marjo liikuttui ja kiitti kauniisti kunniasta. Tuntui mukavalta, että hän selvästi arvosti pyyntöä.

Pyysin häntä myös tuekseni tulevaan synnytykseen.

Marjo ehti lopulta olla mukana vain synnytykseni alkuvaiheessa kotona. Vauva syntyi ambulanssissa matkalla sairaalaan.

 ”Jos haluaa löytää uuden ystävän, kannattaa pitää tuntosarvet pystyssä somessa.”

Suhteemme on helppo ja soljuva. Jos emme ehdi tavata jollakin viikolla, yritämme seuraavalla. Ymmärrämme täysin toistemme elämäntilanteen.

Koko ajan ei ehdi roikkua kännykkä kädessä, eivätkä tapaamiset aina onnistu.

Jos haluaa löytää uuden ystävän, neuvoisin, että kannattaa pitää tuntosarvet pystyssä somessa. Jos esimerkiksi oman kaupungin vanhempien ryhmässä kiinnittää huomiota tyyppiin, jonka jutut vaikuttavat kiinnostavilta, kannattaa laittaa rohkeasti viestiä.

Siihen voi kirjoittaa esimerkiksi, että hei, meitä taitavat kiinnostaa samat asiat, kahvitellaanko joskus.”

Marjo Hämäläisellä ei ollut uudessa kotikaupungissaan Riihimäellä läheisiä ystäviä ennen Lotta Leinoon tutustumista. Kuva: Juha Salminen

Marjo Hämäläinen: ”Oli luottamuksen merkki, että Lotta pyysi minua mukaan synnytykseensä”

”Ennen Lottaa minulla ei ollut Riihimäellä kovinkaan paljon läheisiä ystäviä. Omat ystäväni asuvat enimmäkseen pääkaupunkiseudulla, jossa asuimme aiemmin, ja Etelä-Karjalassa, josta olen kotoisin.

Lotta on ensimmäinen Riihimäellä asuva ystävä, jonka olen itse saanut. Aiemmat kaverini ovat tulleet mieheni kautta. Ilman Lottaa olisin yksinäisempi.

Kun menin noutamaan Lotalta hänen myymiään leggingsejä, hän saapui avaamaan oven neljän lapsensa kanssa.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että onpa hänellä paljon lapsia – ja onpa heillä ihania vaatteita. Jäimme suustamme kiinni ovensuuhun.

Kyselimme toisiltamme, missä päiväkodissa lapset ovat olleet ja mihin kouluun he ovat ehkä menossa tulevaisuudessa.

Ajattelin, että myös Lotan täytyy olla minun tapaani avoin, koska hän alkoi jutella noin vain elämästään. Kiinnostukseni heräsi.

 ”Tiedän, että Lotta ymmärtää, jos kerron valvoneeni yön lapsen kanssa.”

Ryhdyimme viestittelemään jopa monesti päivässä. Puhuimme ja puhumme paljon aiheista, jotka meitä yhdistävät, kuten lapsista ja lastenvaatteista.

Jos minua vaivaa jokin tai olen iloinen, laitan usein heti viestin Lotalle.

Minun on helppo tukeutua Lottaan, koska elämäntilanteemme on samanlainen. Tiedän, että hän ymmärtää, jos kerron valvoneeni yön pienemmän lapseni kanssa ja olevani aivan väsynyt.

Monesti Lotta vastaa saman tien. Huoliin saan häneltä vertaistukea ja joskus myös neuvoja. Ilonaiheita fiilistelemme yhdessä.

Kun menen Lotalle kylään, hän saattaa sanoa, että älä välitä sotkusta. Olen oppinut häneltä rentoutta.

Aiemmin olin enemmän suorittaja esimerkiksi siisteyden suhteen, mutta Lotan ansiosta olen ymmärtänyt, ettei kiireisessä pikkulapsivaiheessa pidä eikä voi haluta kaikkea. Ajatus on tosi huojentava.

Kun Lotta oli raskaana, juttelimme hänen tulevasta synnytyksestään, sillä synnytykset kiinnostavat meitä molempia. Se, että Lotta pyysi minua kummiksi ja tuekseen synnytykseen, oli merkki vahvasta luottamuksesta.

Arkeni on rikastunut Lotan ansiosta monilla, ehkä yllättävilläkin tavoilla.

Lotta on kasvanut Riihimäellä ja on ajeluttanut minua ympäri kaupunkia ja näyttänyt paikkoja, joissa on viettänyt aikaa tai käynyt vaikka valokuvaamassa lapsiaan. Se on auttanut tutustumaan kaupunkiin paremmin.

Tapaamme tyypillisesti Lotalla, koska hänellä on enemmän lapsia ja minun on helpompi lähteä kotoa liikkeelle.

Näemme toki myös ilman lapsia, mikä on kehittänyt ystävyyttämme entisestään. Ilman lapsia toisen saa kohdata enemmän omana itsenään. Silloin jututkin usein syvenevät.

Marjo Hämäläinen ja Lotta Leino tapaavat yleensä Leinon kotona, koska Hämäläinen pääsee kahden lapsen kanssa helpommin liikkeelle. Kuva: Juha Salminen

Jos haluaa löytää somesta ystävän, on oltava aktiivinen. Aloite voi olla pienikin.

Mikäli huomaa ryhmässä kiinnostavia kommentteja kirjoittavan tyypin, voi ensin kommentoida hänen juttujaan. Heti ei ole pakko naputtaa viestiä.”

Juttu on julkaistu aiemmin Vauva-lehdessä 2/2020.

Kolumni|Vanhempien tärkein taito on monissa lapsiperheissä surullisen heikoissa kantimissa

Tuntemattoman kanssa puhuminen voi jännittää, mutta tutkimusten mukaan se kannattaa: Toimittaja testasi, miten metro­matkustajat reagoivat rupatteluun

Heidillä oli ystävä, jolle hän avasi elämänsä ja josta kasvoi ”sielunsisko” – Sitten tämä katosi ilman mitään selityksiä

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luetuimmat - Elämä & Hyvinvointi

Luitko jo nämä?

Luetuimmat

Uusimmat