Koronakevät muutti monen raskaana olevan unelmat ahdistukseksi – 900 lasta odottavaa naista kertoo peloista ja ahdistuksesta - Perhe | HS.fi
Perhe|Perhe

Koronakevät muutti monen raskaana olevan unelmat ahdistukseksi – 900 lasta odottavaa naista kertoo peloista ja ahdistuksesta

900 juuri nyt raskaana olevaa naista vastasi Helsingin Sanomien kyselyyn, mikä raskaudessa ja synnytyksessä pelottaa koronakeväänä. Asiantuntija kertoo, miten pelko ja pettymys vaikuttaa ja miten siihen kannattaa suhtautua. Naistenklinikan ylihoitaja vastaa odottajien huoleen hoitohenkilökunnan riittävyydestä.

Koronaepidemia on herättänyt huolta raskaana olevissa. Kuva: Sami Kero / HS

Julkaistu: 9.4. 2:00, Päivitetty 9.4. 6:34

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) tiedotti torstaina, että isä tai tukihenkilö ei pääse enää synnytyssairaaloissa äidin ja vastasyntyneen mukaan synnyttäneiden osastolle, edes perhehuoneeseen. Isä tai tukihenkilö voi olla mukana alatiesynnytyksessä vain sen ajan, kun synnyttäjä on synnytyshuoneessa.

Myös muissa Suomen yliopistosairaaloissa puoliso on saanut viime maanantaista alkaen olla mukana vain synnytyksessä. Synnytyksen käynnistysvaiheessa tai keisarileikkauksessa tukihenkilö ei voi olla mukana. Linjauksien tarkoituksena on vähentää koronavirustartunnan riskiä.

Uutinen on herättänyt valtavasti huolta juuri nyt raskaana olevissa. Se kävi ilmi myös HS:n kyselyssä, jossa raskaana olevia pyydettiin kertomaan huolistaan. Kysely keräsi lyhyessä ajassa lähes 900 vastausta.

Odottajien suurimmat huolet tuntuvat olevan nyt koronaepidemian aikaan pelko ja pettymys sekä huoli tulevasta. Yhteistä vastauksille on, että synnytyksen kulkuun liittyvät rajoitukset tuntuvat epäreiluilta ja saavat raskauden tuntumaan ahdistavalta.

Vain muutama vastaaja kertoi, etteivät pandemian leviämisen estämiseksi tehdyt rajoitukset synnytyssairaaloissa huoleta tai muuta omaa synnytyssuunnitelmaa.

Näin vastaajat kertoivat huolistaan:

”Korona-aika on tuonut loppuraskauden ylle valtavan varjon. Kaikista toiveista ja odotuksista raskausaikaa kohtaan on voinut luopua: babyshowerit, raskauden jakaminen läheisten ja ystävien kanssa heitä tapaamalla, yhteiset ultraäänikäynnit puolison kanssa. Synnytysvalmennus peruttu, mammajoogat peruttu. Neuvolaan yksin, jossa ei mukavia jutella – vain koronaa. Haavemielikuvien tilalle on tullut ainutlaatuisen ajan viettäminen neljän seinän sisällä. On huolta omasta, vauvan ja puolison terveydestä. On huolta hoitohenkilökunnan riittävyydestä laskettuna aikana.”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 27, raskausviikolla 33

”Aikaisemmin minulla ei ole ollut synnytyspelkoa juuri lainkaan, mutta tämän rajauksen myötä tuli aivan valtava paniikki ja huoli, että jos synnytyksessä tulee komplikaatioita tai alatiesynnytys ei onnistu, niin sekä minä että lapsi jäämme ilman todella merkittävää tukea lapsen toiselta vanhemmalta.”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 33, raskaana yliajalla

”Minulla ei ole minkään näköisiä pelkoja. Vähän ehkä mietityttää mikäli lapsi syntyisi esimerkiksi antamalla ja saisi tartunnan. Tietenkään en itse tartuntaa myöskään halua, mutta teen minkä voin sen estämiseksi. Turhasta panikoimisesta ja hysteriasta ei ole kuin haittaa ja luotan Suomen sairaanhoitoon.”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 32, raskausviikolla 28

”Jännittää, että jos joudun kovasti parsittavaksi, kuka hoitaa sillä välin vauvaa. Tai kun pääsen mahdollisesti leikkaussalista, olenko sitten yksin vauvan kanssa ilman tukea ja lohtua mieheltäni? Miten pärjään yksin vauvan kanssa kovasti lääkittynä ja melkoisen ponnistelun jälkeen? Edellisen kokemuksen perusteella hormonit on hullut, itku on herkässä ja kroppa käy läpi melkoisia haasteita.”

Neljävuotiaan lapsen äiti, 34, raskaana viikolla 31

”Tällaista raskautta en olisi odottanut. Harmittaa, sillä raskautta on toivottu hyvin pitkään ja olen aina haaveillut raskaana olemisesta ja lapsesta. Tämä lapsi on muutoinkin jo ihme, sillä olimme jo ehtineet aloittaa lapsettomuushoidot, kunnes lapsi ilmoitti tulostaan luomuna. Harmittaa myös se, että en tiedä saanko koskaan kokea ‘normaalia’ raskautta ja synnytystä, sillä en tiedä tulemmeko saamaan toista lasta, vaikka haluaisimme.”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 29, raskausviikolla 33

”Olen pettynyt, että emme voi perheenä kokea kovasti odotetun vauvamme ensipäiviä. Olen huolissani siitä, miten itse toivun synnytyksestä ja kykenen hoitamaan vastasyntynyttä, kun synnytyssairaaloissa tiedetään muutenkin olevan resurssipulaa ja nyt mieheni ei voi olla kanssani. Eniten pelottavat mahdolliset komplikaatiot: Kuka hoitaa vauvamme, jos joudun esimerkiksi leikattavaksi synnytyksen jälkeen?”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 32, laskettuun aikaan 2 viikkoa

Psykologi Leea Mattila ymmärtää kyselyyn vastanneiden äitien koronaepidemiaan liittyvien rajoitusten aiheuttamat tunteet. Pettymyksen tai pelon käsittelyyn toimii parhaiten tuttu keino: kun ahdistus käy kuormittavaksi, asiasta pitää päästä puhumaan.

”Juuri nyt hoitavan henkilökunnan täytyy jaksaa ottaa vastaan ja tukea perheitä pelossa ja huolessa – eläytyä perheiden tilanteeseen ja kuunnella lämpimästi. Se on jo terapeuttista ja auttaa varmasti monia huolestuneita vanhempia”, Mattila sanoo.

Toiset ihmiset pystyvät sopeutumaan vallitsevaan tilanteeseen hyvin, mutta osalla odottajista saattaa olla taustalla haavoittavia tekijöitä, jolloin koronarajoitukset lisäävät turvattomuuden tunnetta. Se saattaa jollekin olla katkeamispiste, joka saa kaiken tuntumaan ylivoimaiselta jaksaa. Silloin on tärkeää saada tukea. Siksi Mattilan mielestä on tärkeää, ettei tähän tilanteeseen liittyvää huolta sivuuteta tai vähätellä.

Luonnollisesti myös hoitohenkilökunta on kovan kuormituksen alla. Heidän täytyy taas saada omaan työhönsä ja jaksamiseensa tukea työnohjauksen ja esimiestyön muodossa.

Moni kyselyyn vastannut pelkää kohdata avautumisvaiheen kipuja ilman tukea. Toisia huolettaa vastasyntyneen kanssa selviäminen ilman toista aikuista. Useat vastaajat kokevat tilanteen epätasa-arvoiseksi isälle: Miksi mukana oleva vauvan toinen vanhempi tartuttaisi yhtään enempää kuin synnyttävä äiti, vastaajat pohtivat. Toisaalta paljon huolta herättää myös oma tai vastasyntyneen vauvan mahdollinen koronatartunta.

”Suren puolisoni vuoksi, joka ei saisi kokea ensi hetkiä lapsensa kanssa, ne kun ennenaikaisten esikoistenkin kanssa jäivät meiltä molemmilta väliin. Tuntuu käsittämättömältä, että mieheni olisi suurempi riski perhehuoneeseen kanssani suljettuna kuin mahdollisesti minun ja vauvan sijoitus kokonaan vieraan äidin kanssa samaan huoneeseen, jolloin syntyisi taas uusi kontakti.”

Neljävuotiaiden kaksosten äiti, 34, raskausviikolla 34

”Eniten minua ottaa päähän se, että lapsemme isä ei pääse mukaan synnytykseen eikä varsinkaan pääse kokemaan unohtumattomia ensihetkiä kuopuksen kanssa. Hän oli korvaamaton tuki edellisen synnytyksen jälkeen, joka päätyi sektioon. En ollut nukkunut kolmeen vuorokauteen, ja olin leikkauksen jälkeen aivan romuna. En selviäisi tällaisesta yksin, enkä todellakaan halua vierasta kätilöä hoitamaan minun aarretta, haluan siihen isän.”

Kaksivuotiaan lapsen äiti, 29, toisen lapsen laskettu aika heinäkuussa

”Pelottaa, miten vauvan kanssa pärjää yksin. Tämä tuntuu kohtuuttomalta.”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 24, raskausviikolla 38

”Ensimmäisen lapsen sain yksin. Synnytyksen jälkeinen aika sairaalassa oli kamalaa, kun jouduin olemaan useamman päivän täysin yksin ilman vierailijoita. Vauvavuosikin meni tosi yksinäisissä tunnelmissa ilman tukiverkkoja. Nyt, useampi vuosi myöhemmin toivoin tästä eheyttävää kokemusta nykyisen mieheni kanssa, toiveissa oli perhehuone ja aivan uudenlainen vanhemmuus, josta ei tarvitse kärsiä yksin. Olen masentunut jo nyt, mutta pelkään, että osastolla vointi romahtaa, kun kaikki muistot viime kerrasta ja haaveet aivan toisenlaisesta synnytyksestä tulevat vastaan. Olen itkenyt paljon ja sitä ei auta yhtään kommentit ""pullamössösukupolvesta"" ja siitä, miten ennen on pärjätty yksin. Ja pelkään sitä, etten kiinny lapseen, kun tilanne ahdistaa liikaa ja vain itken. Kaikki menee pieleen. Kaikki hajosi niin nopeasti ja ihmiset vain vähättelevät tilannetta.”

Toista lasta odottava äiti, 35

”Jo ennen epidemiaa pelkäsin eniten yksin joutumista, että mies olisikin kipeä tai töissä juuri synnytyksen aikaan. Nyt kuulostaa siltä että pahin pelko käy toteen, ja todella joudun olemaan sairaalassa yksin. Sain neuvolasta nipun vanhentuneita ohjeita kivunlievityksiin sekä ohjeistuksen käydä naistalon nettisivuilla lukemassa synnytyksestä. Näillä korvattiin siis kaikki perhe- ja synnytysvalmennukset sekä tukiryhmät. Tällä hetkellä tuntuu siltä, etten tiedä mistään mitään, h-hetki lähenee ja joudun kokemaan sen yksin osastolla, josta on aikaisemmin jo oltu huolissaan hoitajien riittävyydestä sekä jaksamisesta.”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 37, raskausviikolla 36

”Ahdistaa se, että uusia ohjeita ja rajoituksia voi tulla milloin tahansa, eikä mitään takeita siitä, pääsenkö minä mukaan synnytykseen ole. Yksi olennainen pelko on myös se, jos synnytyksessä tulee taas komplikaatioita ja vaimoni joutuu olemaan yksin osastolla ja vastasyntynyt vauva yksin jossain muualla. Lisäksi Husin päätös siitä, että minä en pääse osastolle, mutta vaimoni voidaan laittaa samaan huoneeseen tuntemattomien ihmisten kanssa tuntuu järjettömältä emmekä ymmärrä miten se vähentää tartuntariskiä.”

Isä, 36, vaimon raskaus viikolla 36, esikoinen 2 vuotta

”Kaikkein eniten surettaa ajatus, ettei mieheni ehkä saa kuulla lastensa ensi rääkäisyä ja pitää heitä sylissä ensimmäisinä päivinä. Mielummin jopa antaisin mieheni olla paikalla itseni sijasta, mutta se kun ei ole fyysisesti mahdollista.”

Esikoiskaksosia odottava äiti, 30, laskettuun aikaan kaksi kuukautta

”Minun vanhempien olisi pitänyt tulla tänne Italiasta (josta olen kotoisin) kuukaudeksi hoitamaan ja auttamaan minua, nyt tietysti se ei ole mahdollista. Ajattelin, että kuitenkin mieheni on varmaan minun kanssa koko ajan, ja voimme olla yhdessä tässä pelottavassa sekä tärkeässä vaiheessa. Olla oikea perhe, me kolme yhdessä ensimmäisissä päivissä voi tapahtua vain kerran, ja nyt ehkä meille se ei tapahdu. Tilanne voisi muuttua paremmaksi ennen syntymää, mutta myös pahemmaksi, niin että isä ei voi osallistua synnytykseen ollenkaan.”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 30, raskausviikolla 35

”Huoli vauvan ja isän kiintymyssuhteen syntymisestä huolestuttaa, ja tällä hetkellä ei voi muuta kuin toivoa, että ei olisi raskaana lainkaan.”

Yhden lapsen äiti, 28, toisen lapsen laskettu aika toukokuussa

Monet äidit ymmärtävät rajoitukset, mutta kokevat silti surua lapsen ensimmäisten yhteisten hetkien kokemisesta yhdessä.

Se on monelle tällä hetkellä valtava pettymys, eikä sitä tunnetta voi vähätellä, Leea Mattila muistuttaa.

Mattilan mukaan usein synnytyksen jälkeen oma tuore äitiys ja vauvasta huolehtiminen luo merkityksellisyyttä ja auttaa sietämään omia hankalia tunteita.

Ilmiötä kutsutaan hoivafunktioksi. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että vanhemman tarpeet jäävät synnytyksen jälkeen toissijaiseksi, ja äidille omia tunteita tärkeämmäksi tulee vauvasta huolehtiminen.

”Äidin psyykkinen rakenne kehittyy suojaamaan vauvaa. Moni äiti nimenomaan hoivafunktion turvin pystyy selviämään tästä tilanteesta”, Mattila kertoo.

Mitä enemmän odottaja ajattelee ja kuvittelee vatsassa kasvavaa vauvaa, sitä suotuisammin suhde vauvaan yleensä kehittyy synnytyksen jälkeen. Raskausaikana kehittynyt suhde vauvaan ehkäisee tehokkaasti koronatilanteen aiheuttaman stressin vaikutuksia.

Moni vastaajista kertoo myös pelkäävänsä, ettei isän kiintymyssuhde vauvaan synny, kun isä ei pääse olemaan vauvan kanssa heti ensipäivinä. Isäthän saavat edelleen olla mukana synnytyksessä, ja jos synnytys etenee sektioon, vauva tuodaan isän hoiviin äidin ollessa heräämössä.

Vauvan ja toisen vanhemman kiintymyssuhde ei vaarannu Mattilan mielestä tästä poikkeustilanteesta.

”Tärkeää olisi, että ympärillä olisi turvallisia ihmisiä, joille voi purkaa harmia ja pettymystä. Vaikeistakin psyykkisistä haavoista voi selvitä toisten ihmisten tuella.”

Ja kun äiti ja vauva pääsevät kotiin, vauvan toisen vanhemman puuttumista osastoaikana voi kompensoida luomalla turvalliset ja hyvät puitteet mahdollisimman pitkälle pesimis- ja lapsivuodeajalle.

”Kotiin päästessä voi menetetyn ajan voi ottaa takaisin – pesiä ja sylitellä. Hyvä kosketus vähentää stressiä ja stressin jättämiä jälkiä, siksi jälkeenpäin voi käyttää runsaasti aikaa koko perheen lähekkäin oloon.”

Osa kyselyyn vastanneista kokee tilanteen hyvin stressaavaksi ja pelkää stressin vaikuttavan raskauteen ja synnytyksen kulkuun. Monen mielessä on, miten rajoitusten tuomat pelot ja pettymykset vaikuttavat omaan terveyteen ja mieleen. Odottajat, joilla on taustalla mielenterveysongelmia, kokevat tilanteen lohduttomana.

”Aivan käsittämätöntä jättää äidit yksin, mikä saattaa johtaa äidin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Stressi lisää ongelmia synnytyksessä ja sen jälkeen vauvan hoidossa.”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 35, laskettu aika toukokuun alussa

”Pelkään, että hoitajat eivät ehdi antaa tarpeeksi ystävällistä apua ja tukea herkässä tilanteessa, ja synnytyksen jälkeinen masennus lisääntyy. Myös isän rooli vauvan hoidossa ja koko kokemuksessa kärsii hirmuisen paljon. Tällä hetkellä synnytys pelottavaa todella paljon.”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 39, suunniteltu sektio huhtikuun lopussa

”Tilanne tulee jättämään minuun ikuiset arvet, jos emme saa lapsen isän kanssa kokea tätä yhdessä.”

Esikoista odottava äiti, 28, raskausviikolla 34

”Raskaus on muuttunut koronan ja uusien linjausten takia stressaavaksi ja nautinto koko raskaudesta on tiessään. Tämän takia kärsin päivittäisistä supistuksista sekä migreenistä.”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 21, raskausviikolla 30

”Pelkään myös että se yksinäisyyden ja pettymyksen tunne voi kostautua moninkertaisesti synnytyksen jälkeisenä masennuksena ja jättää pysyvän arven.”

Esikoiskaksosia odottava äiti, 30

Mattila muistuttaa, että jokainen reagoi tilanteeseen omalla tavalla ja pettymykselle surulle ja ahdistukselle pitää olla myös tilaa.

Stressi ei ole asia, joka vie ihmistä tahdottomasti tai määrittelee ylhäältä päin ihmisen toimintaa, vaan tässäkin ihminen itse on avainasemassa. Silti jos tilanne tuntuu liian kuormittavalta, voi esimerkiksi opetella erilaisia stressinsäätely- ja rauhoittumiskeinoja.

”Ihan konkreettisina keinoina suosittelen syvään ulos hengittämistä. Se on tehokas keino rauhoittaa itseä. Kannattaa kokeilla erilaisia kehon rentoutus- ja rauhoittumistekniikoita sekä mindfulnessia tai itsensä halaamista”, Mattila ehdottaa.

Stressiä voi lieventää itsestä huolta pitämällä esimerkiksi rauhallisilla kävelylenkeillä, päiväunilla, musiikilla, hyvillä tuoksuilla tai kuumalla suihkulla. Muille tunteista ja ajatuksista puhuminen tai ajatusten kirjoittaminen voi myös auttaa. Jollekulle turvaa tuo tärkeän esineen kuten korun tai valokuvan mukana kantaminen.

Mattila kertoo, että synnytyspelko ei useinkaan kohdistu kipuun, vaan liittyy hallitsemattomuuteen tunteeseen.

”Tämän hetkinen tilanne on hallitsematon ja ennakoimaton, joten en ylläty siitä, että moni äiti tuntee nyt tavallista enemmän myös synnytyspelkoa. On loogista, että yleinen turvattomuus kanavoituu odottavilla äideillä synnytyspeloksi, se on väylä ilmaista pelkoa.”

Jos tilanne on lisännyt synnytyspelkoa, kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa. Neuvola ohjaa synnyttäjän esimerkiksi synnytyspelkopolille, jossa voi keskustella esimerkiksi synnytyspelko kätilön kanssa etänä. Neuvolan kautta voidaan ohjata myös psykiatriselle sairaanhoitajalle tai neuvolapsykologille.

Se, että äiti joutuu tässä tilanteessa olemaan päivän tai kaksi osastolla yksin ilman tukihenkilön tai lapsen toisen vanhemman konkreettista tukea, ei Mattilan mielestä välttämättä lisää synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä, jos taustalla ei ole muita masennukseen altistavia syitä ja äidillä on mahdollisuus kommunikoida esimerkiksi puhelimen tai videoyhteyden välityksellä läheisiin.

”Emme tiedä kaikkia syitä synnytyksen jälkeisen masennukseen, mutta tunnistamme altistavia tekijöitä. Jos pelkää sairastuvansa yksinäisen osastojakson takia synnytyksen jälkeiseen masennukseen, se kertoo ehkä enemmän huolen ja pelon määrästä”, Mattila sanoo.

Lähes kaikkia kyselyyn vastanneita huolestuttaa sairaalan hoitohenkilökunnan ajan ja energian riittäminen tehtäviin, joissa on yleensä voinut turvata lapsen toisen vanhemman tai tukihenkilön apuun.

Naistenklinikan ja Jorvin sairaalan ylihoitaja Katja Koskinen kertoo, että Naistenklinikalla ja Jorvin sairaaloissa ei ole tällä hetkellä hoitohenkilökunnasta pulaa. Esimerkiksi naistenklinikan hoitajamitoitus on tehty aikana, jolloin perhehuoneita ei vielä ollut, eikä mitoitusta ole vähennetty perhehuoneiden lisääntymisen myötä.

”On vaikea kuvitella, että kätilöilläkään olisi aikaa tukea minua ja kaikkia muita synnyttäjiä tässä poikkeustilanteessa.”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 33, laskettu aika toukokuun alussa

”En todellakaan luota, että jo valmiiksi ylikuormitetuilla kätilöillä olisi aikaa ja valmiuksia auttaa kaikkia samaan aikaan synnyttäneitä vielä normaalia enemmän nyt, kun kenelläkään ei saa olla tukihenkilöä mukana. Ahdistus ja yksinjäämisen pelko on aivan musertava, enkä ymmärrä miten tämän linjauksen oletettu hyöty on missään suhteessa sen aiheuttamiin ongelmiin.”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 33, raskaus yliajalla

”Huolta herättää, kuinka kätilöillä riittää aikaa tukea ja auttaa synnytyksen jälkeen, kun perhehuoneen mahdollisuutta ei ole, eikä isä saa vierailla osastolla.”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 27

”Onko pakko selvitä yksin oli kunto mikä tahansa esimerkiksi mahdollisen sektion jälkeen? Kuka silloin pitää huolta lapsestani tai on hänen kanssaan ensimmäiset tunnit? Ihokontakti on vauvalle äärimmäisen tärkeää. Toivoisin, että vastasyntynyt lapsemme saisi olla minun tai isänsä sylissä, olemmehan me odottaneet häntä pitkään.”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 31

”Olin raskauden ajan valmistautunut henkisesti siihen, että voimme opetella yhdessä vauvan hoitoa ja tarpeita. Näin myös siinä tapauksessa, että olisin synnytyksen jälkeen itse huonossa kunnossa. Silloin isä voisi ottaa enemmän vastuuta. Nyt näin ei tapahdu. Pelkään, että jo ennestään kuormittuneella henkilökunnalla ei ole aikaa opastaa tai tukea vauvan kanssa.”

Ensimmäistä lasta odottava äiti, 31, laskettu aika puolentoista viikon päästä

”Mitä jos joudun jäämään sairaalaan useaksi päiväksi tai viikoiksi ja mies ei tuona aikana saa nähdä lastaan?”

Toista lasta odottava äiti, 27

Kyselyyn vastasi myös yksi kätilö. Hän pyytää odottajilta ymmärrystä, sillä tilanne on vaikea myös kätilöille.

”Olen kätilö ja seurannut vapaapäivälläni keskustelua Husin uusista rajoituksista. Ne ovat rajut ja aiheuttaa ymmärrettävästi pahaa mieltä. Mutta mielestäni myös erittäin tarpeen.

Valitettavasti myös äidit ovat jättäneet kertomatta oireisista miehistään. Me kätilöt emme ole suuren suuri ammattikunta täällä Suomessa. Tähän työhön on mahdoton pikakouluttaa ketään. Sairastuminen työyhteisössä pelottaa, ja synnytykset eivät kuitenkaan vähene.

Tapaan työpäivän aikana noin 15-30 henkilöä. Kun tämä rajaus tehtiin, vähentää se näitä kontakteja reilusti. Toivon kovasti synnyttäviltä ymmärrystä ja luottoa, että olemme siellä heitä varten.

Itse en ole nähnyt lapsiani pian kolmeen viikkoon, he ovat tädillä karanteenissa, jotta en tuo sairaalasta sairautta heille. Ikävä on kamala, mutta nyt on ajateltava järjellä jotta selvitään tämän yli.”

Katja Koskinen muistuttaa, että myös normaalioloissa sairaalan tulee synnyttämään äitejä yksin, ja heistä huolehditaan. Monet toista lasta synnyttävät myös ovat osastolla enimmän aikaa ilman puolisoa.

”Hoitajat ovat läsnä, ja tukevat ja auttavat vauvanhoidossa silloin kun äiti apua tarvitsee. Äitejä pelottaa yksin jääminen, mutta voin kertoa, että he eivät jää yksin”, Koskinen sanoo.

Koskinen painottaa, että vaikka tukihenkilöstä tai isästä on apua, lopullinen hoitovastuu on aina hoitajilla, myös normaalitilanteessa.

Moni kyselyyn vastannut ihmettelee, miten isä tai tukihenkilö voi olla tartuntariski, hänhän on usein samasta perheestä synnyttävän äidin kanssa. Rajaavilla keinoilla pyritään Koskisen mukaan vähentämään kontaktien määrää, ja näin ennaltaehkäisemään synnyttäjien, vauvojen ja henkilökunnan sairastumista.

”Sairaaloissa on normaalisti paikalla päivittäin noin 50 tukihenkilöä. He eivät tarvitse sairaanhoitoa ja ovat siksi tässä vakavassa tilanteessa ylimääräisiä kontakteja niin toisilleen, henkilökunnalle, muille äideille kuin vastasyntyneille vauvoille”, Koskinen sanoo.

Synnyttäjät pyritään tällä hetkellä kotiuttamaan noin 1–2 vuorokautta synnytyksen jälkeen. Uudelleensynnyttäjät voidaan kotiuttaa tätäkin nopeammin, jo kuusi tuntia synnytyksen jälkeen, jos kaikki on synnytyksessä mennyt hyvin ja äidin ja vauvan kunto sen sallii. Keisarileikkauksesta hyvin toipuneet äidit pääsevät kotiin noin kahden vuorokauden päästä.

”Näin henkilökunnalta vapautuu aikaa sitä tarvitseville”, Koskinen sanoo.

Nopeammalla aikataululla kotiutuvien tukemisessa on otettu käyttöön tukitoimenpiteitä lisäämällä kotikäyntejä ja tarjoamalla apua etäyhteyksien muodossa.

Synnyttäneistä vain hyvin harva joutuu jäämään osastolle yli viikoksi. Näissä hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa voidaan rajoituksia pohtia uudelleen.

Koronavirus|Tuore isä ei saa enää jäädä vastasyntyneen lapsensa luokse sairaalaan – Äitejä linjaus huolestuttaa

Perhe|”Pelottaa, että aikuiset kuolevat ja vain lapset jäävät eloon” – Lastenpsykiatri vastasi lasten kysymyksiin koronaviruksesta

Koronavirus|Suomen suojavarusteet hupenevat, vaikka epidemia on vasta alkuvaiheessa – Kiinasta saapuva lento­koneellinen maskeja ei riitä edes viikoksi

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luetuimmat - Elämä & Hyvinvointi

Luitko jo nämä?

Luetuimmat

Uusimmat